Aamu toi uutisen jota osasimme odottaa mutta kukaan ei olisi halunnut kuulla: Jyrki Kasvi on hävinnyt pitkän taistelunsa syöpää vastaan.
Jyrki oli suomalaisen tietoyhteiskuntakeskustelun kiintotähti. Kaikki tietoyhteiskuntakeskusteluun osallistuneet suomalaiset ovat olleet jollain lailla yhteistyössä tai ainakin tekemisissä hänen kanssaan.
Viime huhtikuussa Effi nimitti Jyrkin kunniajäsenekseen. Olisi valheellista väittää etteikö ajatuksissa olisi ollut myös se, että kutsuminen halutaan tehdä Jyrkin vielä eläessä. Asiassa oli kuitenkin myös toinen puoli: yleensä moisia elämäntyöhön liittyviä kunniamainintoja myönnetään henkilöille jotka ovat jo jotenkin ainakin jäähdyttelyvaiheessa. Jyrki ei ollut missään jäähdyttelymoodissa: hän tiesi tilanteensa ja analysoi sitä viiltävän ironisella huumorilla. Hän myös lisäsi tahtiaan mielestään olennaisten asioiden suhteen tietämäänsä loppua kohden ja oli siksi monen Effiläisen arjessa läsnä kuten ennenkin.
Jyrkin mutkaton suhtautuminen asioihin oli poikkeuksellista. Harva ehdottaa että voisiko hän soittaa takaisin kun on kytkenyt itsensä kotidialyysikoneeseen. Jyrki teki näin ja vieläpä selvästi nautti moisesta mustasta huumorista. Hänen erikoislaatuinen kykynsä viestiä ja viljellä huumoria ja ironiaa siten että hän ei loukannut muita näkyi tässäkin.
Suomalainen yhteiskunta on menettänyt ihmisen joka oli sekä näkijä että tekijä. On selvää että Jyrkin työtä jatketaan. Ensin kuitenkin muistamme ystäväämme aivan rauhassa.
Pitäisiköhän tässä kuitenkin katsoa asiaa kenraali Ehrnroothin hengessä torjuntavoittona? Jyrki kuitenkin kaksi vuosikymmentä pisti syövälle vastaan, ja iso osa hänen elämäntyöstään itse asiassa tapahtui näiden vuosien aikana.
Ehdottomasti pitää. Kun nyt sotilaista tuli puhe, kuittaan erääseen näkemääni Jyrkin elämäntyötä koskeneeseen kommenttiin “teit työsi kuin sotilas” lyhyesti: on aika hankala löytää sotilastakaan joka olisi tehnyt työnsä lähellekään niin hyvin ja monipuolisesti kuin mitä Jyrki teki.