Lex Nokian
eli hallituksen
esityksen 48/2008 säätäjät eivät tunnu pääsevän lain merkityksestä
yksimielisyyteen.
Laista vastaava ministeri, viestintäministeri Suvi Lindén
(kok).
Lindén toteaa
aivan oikein oikein, että laki oikeuttaa urkinnan myös
taloyhtiöiden, kirjastojen ja yliopistojen verkoissa. Lindénin mielestä
laki ei antaisi työnantajille poliisia suurempia oikeuksia
(KRP ja
oikeusoppineet ovat eri mieltä) ja työpaikoilla ei tarvitsisi
kieltää nettisähköpostien käyttöä ennen tunnistamistietojen urkintaa.
Yrityksillä olisi oikeus vaatia työntekijät riisuuntumaan alasti
esimerkiksi kätkettyjen USB-muistitikkujen löytämiseksi
(Aamulehti
12.2.2009). Aamulehden mukaan toimihenkilöunionin puheenjohtaja
on tyrmistynyt Lindénin väitteestä, että yksittäinen työnantaja voi
käskeä työntekijäänsä riisuutumaan alasti.
Laista vastaava virkamies, viestintäneuvos Juhapekka
Ristola. Ristolan mukaan ennen kuin työsähköposteja saisi Lex
Nokian perusteella urkkia, pitäisi työntekijöiltä ensin estää muun
muassa nettisähköpostin käyttö. Ristolan mielestä laki ei oikeuttaisi
työnantajaa seuraamaan muuta verkkoviestintää, esimerkiksi nettisurffailua
(Aamulehti
9.2.2009).
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo
Sasi (kok). Sasi selitti viimeksi
TV1:n A-talk-ohjelmassa
5.2.2009, että Lex Nokia on perustuslain kannalta ongelmaton,
vaikka perustuslakivaliokunnan kuulemat oikeusoppineet olivat olleet
kaikki eri mieltä. Samassa ohjelmassa Sasi vastasi julkisoikeuden
professorin kommenttiin siitä, että jos yritysvakoilua haluttaisiin
harrastaa, niin kukaan ei olisi niin tyhmä, että käyttäisi siinä
yrityksen verkkoa hyväkseen: “[Kun] tätä tutkittiin, niin
valitettavasti professorit eivät tunteneet tekniikkaa ja sen takia he
päätyivät väärään lopputulokseen. Nimittäin, kun se salainen tiedosto
tehdään, niin se voidaan tehdä niin tiiviiksi, että jos sä otat sieltä
muistitikulla, siitä jää jälki, siitä tulee tieto, jolloin tiedetään,
että on otettu muistitikulle. Jos sä otat sieltä faksilla tai, tai
printtaat sieltä, siitäkin tulee jälki. Ja nyt on ainoastaan, että
onko näin, että sähköposti on salainen ja sitä kautta sä voit vuotaa.”
(Sasin kommentti oli pakko lainata kokonaan, koske en mm. ymmärrä mitä
hän tarkoittaa “tiivillä tiedostolla”.)
Laista vastuussa oleva ministeri, laista vastuussa oleva virkamies,
lain perustuslainmukaisuudesta vastaava perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja, oikeusoppineet ja KRP tuntuvat olevan täysin eri mieltä
Lex Nokian
tulkinnasta. Erityisesti Lindénin möläytykset alastomista
työntekijöistä antavat lisäksi erittäin huolestuttavan kuvan
poliitikkojemme asiantuntemuksesta ja arvomaailmasta.
Jos lain tulkinnasta on näin suuri erimielisyys jo tässä
vaiheessa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää vetää Lex Nokia
eduskunnasta. Lex Nokian aikaisempi inkarnaatiokin jouduttiin
samalla tavalla torppaamaan.
Aikoinaan Lindén lähetti itse liian
epäselväksi osoittautuneen tekijänoikeuslain muutoksen eli Lex Karpelan takaisin uuteen valmisteluun.
Jos urkintaa uudelleenharkinnan jälkeen pidettäisiin jostain syystä edelleen tarpeellisena, niin oikea paikka sääntelylle olisi pakkokeinolaki. Jos halutaan antaa korporaatioille lisää valtaa, niin silloinkin kyseeseen tulisi työelämää
koskeva laki
yksityisyyden suojasta työelämässä, ei kaikkea viestintää koskeva
sähköisen viestinnän tietosuojalaki.
Tämä dokumentti on Public Domainia.