**Valtakunnansyyttäjän päätös pistää pisteen helmikuun Muhammed-hysterialle. Valtakunnansyyttäjän mukaan uskontoonkin liittyvien yhteiskunnallisten ilmiöiden käsittely on sallittua parodian keinoin. Lakia ei rikota, jos ilmaisun nimenomaisena tarkoituksena ei ole uskonnollisten tunteiden loukkaaminen.**
Taustaa
——-
Muhammed-pilapiirrosjupakka alkoi, kun Tanskan suurin päivälehti
Jyllands-Posten päätti tutkia, miksi lastenkirjan Muhammedista
kirjoittaneella kirjailijalla oli vaikeuksia löytää kuvitusta
kirjaansa. Jyllands-Posten julkaisi 30.9.2005 aihetta käsittelevän
juttunsa yhteydessä kaksitoista pilapiirrosta profeetta Muhammedista.
(Aikaisempia blogikirjoituksia: `Oikeus luokata 16.2.2006`__,
`Muhammed-hysteria leviää 24.2.2006`__; `Flemming Rose: Miksi julkaisin ne pilapiirrokset 1.3.2006`__).
__ http://www.effi.org/blog/kai-2006-02-16.html
__ http://www.effi.org/blog/kai-2006-02-24.html
__ http://www.effi.org/flemming.rose-2006-02-19.html
Tämän vuoden helmikuussa Muhammed-hysteria levisi Suomeenkin. Muualla
maailmassa kuvia oli julkaistu yli sadassa sanomalehdessä. Myös
egyptiläinen lehti oli julkaissut kuvia jo lokakuussa, ilman kohua.
Suomessa mikään valtalehti ei halunnut julkaista pilakuvia. Sen sijaan
kaikki 12 pilakuvaa julkaistiin Suomen Sisu -nimisen järjestön
verkkosivuilla.
Poliitikot ottivat asiaan kantaa.
Pääministeri Matti Vanhanen ehätti pyytämään Suomen hallituksen
puolesta anteeksi kuvien julkaisua, heti palattuaan
vienninedistämismatkalta Kuwaitista.
Keskusrikospoliisi aloitti esitutkinnan epäillystä uskonrauhan
rikkomisesta. KRP:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaa antoi lausunnon,
jonka mukaan “tuomioistuimen ratkaistavaksi aikanaan jää, kuuluuko
kuvien julkaisu sallitun sananvapauden piiriin vai täyttyvätkö
uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkit”. Kurenmaa tuntui siis jo ennen
tutkimuksia olevan varma siitä, että asia menee oikeuteen.
Valtakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätös
———————————————-
Toisin kuitenkin kävi.
Jotta kyseessä olisi uskonrauhan rikkominen, pitäisi epäillyllä olla
*nimenomainen loukkaamistarkoitus*. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma
Kalskeen päätöksen__ 1.6.2006 mukaan uskonrauhan rikkomisen (`RL
17:10`__) tunnusmerkit eivät täyty (`valtakunnansyyttäjäviraston tiedote`__ 1.6.2006).
__ http://www.uskonnonvapaus.fi/lait/vksv-2006-06-01.html
__ http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl17.html#p10
__ http://www.vksv.oikeus.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Tiedotteet/1149141615005
Syyttäjä piti Suomen Sisun tapauksessa päinvastoin uskottavana, että
epäiltyjen nimenomainen tarkoitus oli “julkiseen valtaan kohdistetun
vastalauseen ilmaiseminen”, ei uskonnollisten tunteiden loukkaaminen.
Syyttäjän mukaan tämä oli ilmeistä jo tutkinnassa
olleen verkkosivun perusteella.
Syyttäjä ei siis jättänyt syytettä nostamatta siksi, että näyttöä
puuttui tai epäillyt eivät tunnustaneet. Hän ei nostanut syytettä,
koska hänen mielestään mitään rikosta ei ollut tapahtunut.
Syyttäjän päätös asettaa myös KRP:n päätöksen aloittaa esitutkinta
outoon valoon. Miksi KRP aloitti esitutkinnan ja antoi lausuntoja
tulevasta oikeudenkäynnistä, jos – kuten syyttäjä sanoi – syyttömyyden
olisi pitänyt olla ilmeistä jo verkkosivun perusteella? Muodollisesti
KRP on luultavasti toiminut pykälien mukaan,
vaikka onkin ehkä antanut poliittisen painostuksen vaikuttaa
päätökseensä aloittaa esitutkinta.
Vanhanen, KRP ja kumppanit siis lahjoittivat hölmöyksissään Suomen
Sisulle kaikkien aikojen PR-palkinnon aiheuttamalla asiasta
suhteettoman kohun.
Sananvapaus ja uskonrauhan rikkominen
————————————-
Koska kyseessä ei ollut rivisyyttäjä eikä riviasia, sisältää
syyttäjättämispäätös myös pohdintaa sananvapauden ja
uskonrauhan rikkomisen suhteista.
Syyttäjä totesi, että sananvapautta rajoittavan rangaistussäännöksen
tunnusmerkistöä täytyy joissain tapauksissa tulkita supistavasti, epäillyn eduksi.
Rikoslakia tai muitakaan lakeja ei voi lukea silmälaput nokan päällä.
Erityisesti tämä pätee, kun puhutaan perusoikeuksien rajoittamisesta.
Tässä tapauksessa tällaista supistavaa tulkintaa ei kuitenkaan
käytetty.
Kun uskontoon liittyvää yhteiskunnallista asiaa käsitellään parodian
keinoin, ei kyseessä ole uskonrauhan rikkominen, vaikka julkaisija
ymmärtäisikin parodian luokkaavan joidenkin uskonnollisia tunteita –
ellei parodian *nimenomainen* tarkoitus on loukkaaminen, eikä
esimerkiksi yhteiskunnallinen kritiikki.
Syyttäjän mukaan sitä, että islamia käytetään väkivallan
oikeuttamisperusteena, on saatava julkisesti kritisoida myös parodian
keinoin. Tätä oikeutta ei poista se, että kritiikin voisi esittää yhtä
hyvin muutenkin kuin pilapiirrosten avulla.
Asian ympärillä käytävässä keskustelussa vaikea asia tuntuu olevan,
että kaikkea mitä saisi sanoa ei kannata sanoa *ja* että tämä on eri
asia, kuin että kaikki mitä ei kannata sanoa pitäisi kieltää lailla.
Journalisti sanoisi, että käytetään toimituksellista harkintaa.
Lukijan vastuulle jää lähdekritiikki ja luettavien julkaisujen
valinta.
Rima sille, että *valtiovalta* puuttuu esimerkiksi lainsäädännöllä
asiaan ja alkaa määritellä, mikä on korrektia ilmaisua, on oltava
tarpeeksi korkealla. Uskonrauhan rikkomispykälän (jolla on pitkä ja
kiistanalainen historia) osalta tämä on
toteutettu edellyttämällä nimenomaista loukkaamistarkoitusta, mitä
esimerkiksi pelkkä taiteessa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa
uskonnollisesta aiheesta esitetty ironia ei täytä.
—–
Tämä dokumentti on `Public Domainia`__.
__ http://creativecommons.org/licenses/publicdomain/