Tekijänoikeus-FAQ | EFFI.org

Tätä dokumenttia ei pääsääntöisesti enää päivitetä.

Tekijänoikeuslaki hyväksyttiin ja se astui pääosiltaan voimaan 1.1.2006 (lakiteksti, kuva laista). Ainakin Digitodayn Tekijänoikeusblogissa ollaan jo puuhaamassa uutta FAQia. Tätä FAQia saa vapaasti käyttää pohjana tässä ja muissa projekteissa.

Tämä dokumentti on Public Domainia.


Opetusministeriö antoi 18.3.2004 204-sivuisen ehdotuksen uudeksi tekijänoikeuslaiksi ( HE 28/2004). Esitys perustuu eduskunnassa 10.2.2003 kaatuneeseen tekijänoikeuslakiehdotukseen, jonka eduskunnan sivistysvaliokunta lähetti opetusministeriölle takaisin jyrkkäsanaisen saatekirjeen kera.

Tälle sivulle on pyritty kokoamaan keskitetysti vastauksia kysymyksiin tekijänoikeuslakiehdotuksesta. Lisäämme sivulle materiaalia tarpeen mukaan ja korjaamme mahdollisia virheitä ja epätarkkuuksia. Viimeisen päivityksen ajankohta: 8.10.2005

Tekijänoikeus-FAQ

...eli vastauksia kysymyksiin 18.3.2004 annetusta tekijänoikeuslakiehdotuksesta HE 28/2004.

Muuta materiaalia:

Sisällys

Kuka lakiehdotuksen on valmistellut?

Lakiehdotuksen on valmistellut Opetusministeriön tekijänoikeustoimikunta, jossa keskeisintä roolia ovat näytelleet Jukka Liedes, Jorma Walden ja Anna Vuopala..

Mihin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin lakiuudistus perustuu?

Lakiehdotus perustuu pääosin WIPO:n tekijänoikeussopimukseen, joka allekirjoitettiin vuonna 1996 ja tuli voimaan 6.3.2002 sekä kiisteltyyn EU:n tekijänoikeusdirektiiviin ( 2001/29/EY), joka annettiin 22.5.2001.

WIPOn tekijänoikeussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka on allekirjoittanut myös Yhdysvallat. EU:n direktiiviä vastaava lainuudistus annettiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1998 nimellä Digital Millennium Copyright Act (DMCA). Tämä laki on osoittautunut monessa kohdin ongelmalliseksi. Sen perustella muun muassa salausjärjestelmien tutkijoita ja vapaiden DVD-soitto-ohjelmien tekijöitä on haastettu oikeuteen, sekä hakukone Googlea sensuroitu.

EU:n direktiivi velvoittaa Suomessa vahvemmin, mutta meillä lainsäätäjä tulkitsee, että direktiivin kaikki artiklat on erikseen kirjoitettava kansalliseen tekijänoikeuslakiin. Tämä onkin perusteltua, sillä direktiiviä valmisteltaessa ei ole voitu ottaa huomioon esimerkiksi eri maiden perusoikeusjärjestelmiä, jotka ovat tekijänoikeuksiin nähden ensisijaisia.

Miten lakiuudistus on sujunut Suomessa?

Tekijänoikeuslakiuudistus on sujunut takerrellen. Tekijänoikeusdirektiivin mukaan lain olisi pitänyt olla voimassa 22.12.2002. Lakiuudistus on myöhästynyt myös melkein kaikissa muissa EU-maissa. Hallitus antoi 11.10.2002 esityksen tekijänoikeuslain muuttamiseksi ( HE 177/2002 vp). Esitys perustui aikaisempaan tekijänoikeustoimikunnan mietintöön. Hallituksen esitys sisälsi parannuksia mietintöön verrattuna, mutta nämä parannukset olivat lähinnä kosmeettisia. Eduskuntakäsittelyn aikana tuli selväksi, että lakiehdotus oli hyvin ongelmallinen, mistä syystä lain käsittely venyi eikä eduskunnalla ollut vaalien lähestyessä lopulta muuta vaihtoehtoa (lakiehdotuksia ei voi lykätä vaalien yli) kuin antaa lain raueta 10.2.2003 (ks. eduskunnan sivistysvaliokunnan kirje opetusministeriölle 18.2.2003). Opetusministeriö julkaisi uuden esitysluonnoksen tekijänoikeuslain muuttamisesta 16.7.2003. EFFIltä ja monilta muilta järjestöiltä pyydettiin lausuntoa 5.9.2003 mennessä, minkä jälkeen opetusministeriöstä ei kuulunut mitään ennen kuin nykyinen lakiehdotus HE 28/2004 vp julkaistiin 18.3.2004.

Opetusministeriön esitysluonnoksessa viitataan eduskunnan sivistysvaliokunnan kirjeeseen opetusministeriölle 18.2.2003 ja sanotaan, että se "on otettu huomioon esityksen jatkovalmisteluissa" (s. 76). Tämä väite on kuitenkin varsin selvästi harhaanjohtava: sivistysvaliokunnan mukaan lakiehdotus oli asiantuntijoillekin vaikeasti ymmärrettävä ja liian suppeassa piirissä valmisteltu. Lisäksi kirjeessä esitettiin erilaisia yhteiskunnallisia näkökohtia, jotka tulisi ottaa huomioon. Lopuksi sivistysvaliokunta ehdotti, että opetusministeriö jättäisi uudelle eduskunnalle minimaalisen ehdotuksen, joka sisältäisi vain direktiivin edellyttämät muutokset ja jättäisi muut muutokset myöhemmäksi. Vuoden 2004 tekijänoikeuslakiesitys on kuitenkin sisällöltään ja muodoltaan oleellisesti sama kuin jo kertaalleen eduskunnassa kaatunut esitys.

Eduskunnan perustuslaki- ja lakivaliokunta on antanut lakiehdotuksesta lausunnon sivistysvaliokunnalle. Seuraavaksi sivistysvaliokunta tekee asiantuntijakuulemisten (mm. EFFIä on kuultu) ja perustuslaki- ja lakivaliokunnan lausuntojen perusteella mietinnön, jossa voidaan esittää lain hyväksymistä sellaisenaan tai muutettuna tai hylkäämistä. Mietinnön perusteella eduskunnan täysistunto sitten päättää mitä lakiehdotukselle tapahtuu.

Onko tekijänoikeus laajenemassa?

Kyllä.

Vanhastaan tekijänoikeus on suojannut taiteellisia teoksia. Tekijänoikeussuojan alue on ollut rajoitettu: vain tietyt erikseen rajatut teot, kuten kopiointi ja levitys, ovat olleet kiellettyjä. Tekijänoikeus ei ole rajoittanut teosten käyttöä ja suoja-ajat ovat olleet myös ajallisesti rajoitettuja.

Sittemmin tekijänoikeuden alle on alettu hyväksyä myös paljon muutakin kuin taidetta: karttoja, teknisiä piirustuksia ja viimeksi tietokoneohjelmia. Kaikenlainen teosten käyttö on nykyään lähtökohtaisesti kiellettyä ja samoin teosten suoja-aikoja on kasvatettu jatkuvasti. Niinpä lakiuudistuksen yhteydessä voidaan alkaa puhua yleisestä informaation suojaamisesta. Tekijänoikeutta on alettu tukea erilaisin säännöksin, joilla ei ole enää suoraa yhteyttä itse tekijänoikeuteen ja sen tarkoitukseen. Internetissä tekijänoikeuslaki rajoittaa informaation vapaata käyttöä ainakin seuraavin keinoin:

Näistä tekniset suojakeinot on tarkoitettu estämään informaation vapaa käyttö. Luvatonta on informaation, joka on teknisesti suojattu, käyttö riippumatta siitä, onko informaatio suojattu tekijänoikeudella vai ei. Luvatonta näyttäisi myös olevan ohjelmoida tietokoneohjelmia, jotka pystyvät suojauksen murtamaan. Lakiehdotus kieltää varsin kattavasti, joskin vielä tulkinnanvaraisesti, tällaisten suojakeinojen murtamisen.

Kun käyttäjä ostaa oikeuden käyttää teosta, hän saa tavanmukaisesti lisenssisopimuksen. Internetissä kaikenlainen metatieto ja digitaaliset sertifikaatit voidaan nyttemmin katsoa lisensseiksi. Näitä reunaehtoja teosten käytölle on paljon, joka puolella, ja ne ovat monesti sekä yllättäviä että kohtuuttomia. Tekijänoikeuslakiehdotuksessa on erityinen sähköisen kaupan suojalauseke, joka kieltää kaikenlaisen sopimusehtojen rikkomisen niiden sisällöstä riippumatta.

Miten erityisesti tämä lakiehdotus laajentaa tekijänoikeuksia?

Lakiehdotus sisältää useita hajanaisia tekijänoikeuksien laajennuksia (mm. tietokoneohjelmien välimuistipoikkeus). Lakiehdotus voi käytännössä poistaa tekijänoikeuden rajoitukset digitaalisilta teoksilta monella tapaa (mm. yhteisöraukeaminen, teknisten suojausten kiertämiskielto ja kiertämisvälineiden levittämiskielto, sähköisen kaupan suojalauseke). Siten lakiehdotus käytännössä tekee digitaalisten teosten käytöstä yksinoikeuden piiriin kuuluvan asian: teoksia saa käyttää vain oikeudenhaltijan hyväksymillä tavoilla. Erilaisten suojausten kiertämiskiellot helpottavat huomattavasti monopolien syntymistä, mikä tulee muulle yhteiskunnalle kalliiksi. Lisäksi asiat, joista tekijänoikeusjärjestöt voivat ihmisiä laskuttaa, lisääntyvät (mm. laajentuneet kasettimaksut, teostomaksujen laajennus koskemaan jumalanpalveluksia).

On huomattavaa, että lakiehdotus ei taida sisältää yhtään säännöstä, joka lisäisi teosten käyttäjien oikeuksia verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Lakiehdotuksen suurimpia puutteita onkin sen täydellinen hyväuskoisuus oikeudenhaltijoiden motiiveja kohtaan. Lakiehdotus säätelee teosten käyttäjien ja yksityishenkilöiden toimintaa pedanttisella tarkkuudella uusin kielloin, määräyksin ja rangaistuksin. Sen sijaan esimerkiksi teknisten suojausten väärinkäytöstä lakiehdotuksessa ei mainita sanallakaan. Ylipäätään lain vaikutuksien ymmärrys on hallituksen esityksessä erittäin puutteellista, niiltä osin kuin lain vaikutukset eivät suoranaisesti liity oikeudenhaltijoiden tai näiden lähipiirien tuloihin.

Lakiehdotus muuttaakin hyvin radikaalisti sitä tasapainoa, joka on vallinnut yhteiskunnan ja tekijänoikeuden haltijoiden välillä - jälkimmäisen ryhmän eduksi. Teosten käyttäjien kannalta lakiehdotuksen arvostelussa ei siis ole kyse niinkään oikeudenhaltijoiden olemassaolevien oikeuksien vähentämisestä, vaan omien oikeuksien merkittävän kaventumisen estämisestä.

Voimassa oleva tekijänoikeuslaki on erittäin monimutkainen ja sekava. Ehdotettu lakiteksti on, jos mahdollista, vieläkin vaikeaselkoisempaa. Lakiteksti on huonosti kirjoitettua: se on erittäin sirpalemaista ja kieli on vaikeaa. Laki säätelee tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa - asiaa, jota ei vielä ole edes olemassa. Lain vaikutuksien analysoiminen on näistä syistä erittäin hankalaa.

Lukuisten kiristysten joukosta voi nostaa esille kolme suuren linjan muutosta:

  • Teosten käyttöoikeudet on sidottu teosten laillisiin versioihin.
  • Esityksessä kiristetään merkittävästi tekijänoikeusrikoksen määritelmää. Vastedes tekstin, kuvien tai muiden teosten kopioiminen kahden tietokoneen tai kännykän välillä ilman taloudellista intressiä tai todellista vahinkoa voi olla rikos, josta voi saada vankeutta. Tässä tarkoituksena on nostaa rajusti laittoman vertaisverkkojakelun rangaistavuutta, mutta muutosten vaikutukset eivät rajoitu vain tähän.
  • Lakiehdotus kieltää teknisten suojakeinojen, kuten DVD-levyjen kopiosuojauksen, kiertämisen ja kiertovälineiden levityksen ja niistä kertomisen hyvin kattavasti. Tekijänoikeusteollisuus on pitkään ajanut vahvoja teknisiä suojakeinoja edellytyksenä "sähköisten markkinoiden" synnylle, vaikka markkinat ovat jo osoittaneet tämän tarpeettomaksi (esimerkkinä Applen suosittu iTunes-musiikkikauppa, joka sallii musiikin tallentamisen suojaamattomassa muodossa CD-levyille).

Voiko lakitekstiin enää vaikuttaa tai kannattaako siitä keskustella, direktiivihän on jo hyväksytty?

Kyllä, lakitekstiin voi vielä vaikuttaa ja sen seuraukset kannattaa ymmärtää.

Jäsenmaiden on sisällytettävä EU-direktiivien määräykset kansalliseen lainsäädäntöönsä määräajan kuluessa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina onnistu. Esimerkiksi tekijänoikeusdirektiivin täytäntöönpano on viivästynyt monessa jäsenmaassa: myöhästyminen on pienempi paha kuin kiireellä valmisteltu huono laki.

Direktiivien seuraukset on hyvä ymmärtää. Erityisen tärkeää ymmärtäminen on, jos direktiivi määrää säätämään kyseenalaisen lain.

Kansallisella lainsäätäjällä on tekijänoikeuslain uudistuksessa varsin paljon valtaa:

  • Direktiivi säätää vain osan lakiehdotuksen sisällöstä. Tekijänoikeuksien laajentaminen, rangaistusasteikot ja kriminalisoitujen asioiden lisääntyminen (esim. ilman todellista vahinkoa tai ansiotarkoitusta tapahtuva tekijänoikeuden rikkominen), yksityisen maahantuonnin sääntely ja laajentuneet maksut ovat asioita, joihin direktiivi ei puutu.
  • Direktiivissä säädettyjen asioiden osalta voidaan kansallisesti vaikuttaa paljon esimerkiksi määritelmien ja lakitekstin yleiseen selkeyteen. Tekijänoikeuslakiehdotus jättää nykyisellään esimerkiksi epäselväksi mikä on tekninen suojaus ja uhkaako libdvdcss:n levittäjiä tai sen toiminnasta kertovia vankeustuomio. Myös yhteisöraukeamispykälä on muuttunut lakiehdotuksen eri versioissa, kuten myös se, saako teknisen suojauksen kiertää yksityistä käyttöä varten (esim. äänitteen kopiointi suojauksen kiertäen kannettavalle soittimelle).
  • Perusoikeudet menevät direktiivien edelle. Jos direktiivi esimerkiksi rajoittaa perusoikeusoppien vastaisella tavalla perustuslain suojaamaa sananvapautta, ei sitä tarvitse rajoittavilta osin toteuttaa.
  • Direktiivin pakottaman ei-toivotun säännöksen haittoja voidaan vähentää kansallisilla säädöksillä. Tekijänoikeuslakiehdotuksessa esimerkiksi jätetään huomiotta teknisten suojausten väärinkäytön mahdollisuus. Haittaa voitaisiin pienentää velvoittamalla kertomaan ostajalle suojauksista. Suojausten käyttö kilpailun rajoittamiseen voitaisiin kieltää. Tällaisia säädöksiä on joidenkin EU-maiden laeissa.

Lakien säätäminen on jatkuva prosessi. Tämänkin vuoksi on tärkeää tuoda esille lakiehdotusten huonot puolet, jotta asia ymmärrettäisiin ja voitaisiin korjata seuraavia direktiivejä ja lakeja säädettäessä.

Yksittäisiin pykäliin liittyviä kysymyksiä:

Suluissa oleva pykälät viittaavat lakiesitykseen HE 28/2004 ja artiklat tekijänoikeusdirektiiviin 2001/29/EY.

Miten lakiehdotus vähentää tekijänoikeuden rajoituksia? (11 §)

Tekijänoikeuslain toisessa luvussa (11-26 §) säädetään tekijänoikeuden rajoituksista, siis sellaisista asioista, jotka eivät kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin. Toisessa luvussa säädetään muun muassa että tekijä ei voi estää lainausten ottamista teoksista (22 § siteeraus), teosten käyttämistä opetustyössä (14 §) ja teosten yksityistä käyttöä (12 §).

Opetusministeriö ehdottaa (11.5 §), että nämä tärkeät rajoitukset eivät koskisi kopioiden valmistamista, kun teos on saatettu yleisön saataville teknisen suojauksen kiertämällä tai muuten laittomasti. 11 § on ongelmallinen jo siitä syystä, että teosten käyttäjien on yleensä mahdotonta tietää onko teos alunperin saatu suojauksen kiertämällä ja saako siitä siten esimerkiksi tehdä kopioita yksityistä käyttöä varten (digitaalisessa ympäristössä kopioiden valmistaminen esimerkiksi tietokoneen muistiin voi olla välttämätöntä teoksen katselemiseksi).

Samaten lakiehdotus kieltää suojatun musiikkiäänitteen kopioinnin kannettavalle soittimelle kuuntelua varten. Yksityinen kopiointi ei kuitenkaan olisi rangaistavaa. Esityksessä valistetaan kansalaisia (s. 53): "- - tekijänoikeusrikkomuksena ei pidettäisi muutaman kappaleen valmistamista teoksesta - - säännös antaisi kuitenkin jokaiselle yksittäiselle kansalaiselle signaalin laittoman teoskappaleen käytön moitittavuudesta." Jos kuitenkin poliisi huomaa kansalaisen kuuntelevan hölkkäretkällään kannettavalla soittimellaan tällaista laittomasti kopioitua äänitettä, voi kansalainen joutua maksamaan hyvitystä tekijänoikeusjärjestölle (57 §) ja laiton teoskappale on hävitettävä (58 §) - riippumatta siitä, onko yksityisen kopion valmistaminen rangaistava teko vai ei.

Vastedes tekstin, kuvien tai muiden teosten kopioiminen kahden tietokoneen tai kännykän välillä ilman taloudellista intressiä tai todellista vahinkoa on rikos, josta voi saada vankeutta, jos teosta on omiaan aiheutumaan "huomattavaa haittaa". Oikeudenhaltijan tarvitse näyttää haitan aiheutemusta toteen vaan esimerkiksi verkkojakelun kohdalla hallituksen esitys asettaa oletusarvoksi haitan aiheutumisen.

Saisiko tietokoneohjelmia enää ladata netistä? (11 a §, 5 artikla)

Kyllä, mutta niiden välittäminen muuttuisi luvanvaraiseksi:

Lakiehdotus antaa palveluntarjoajille oikeuden valmistaa teoskappaleista väliaikaisia kopioita niiden välittämistä varten. Esimerkiksi kun latasit tämän webbisivun EFFIn palvelimelta, syntyi sivusta lukuisia väliaikaisia kopioita Internet-palveluntarjoajien välityspalvelimille ja reitittimille. Internet-palveluntarjoajilla on muiden lakien perusteella velvollisuus välittää tällaista liikennettä ("must carry"). Heillä on siis lain määräämä velvollisuus valmistaa tällaisia väliaikaisia kopioita.

11a.2 § mukaan tällaisiä välikopioita ei kuitenkaan saa tehdä tietokoneohjelmista eikä tietokannoista ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Toisin sanoen, kun käyttäjä lataa ohjelman webistä voi hänen palveluntarjoajansa syyllistyä rikokseen (esimerkkiohjelma).

Ongelman kohdassa on "bugi direktiivissä eli poikkeusta ei huomattu ulottaa tietokoneohjelmiin. Mutta esimerkiksi Kreikka ei direktiiviä toteuttaessaan tällaista säännöstä lakiinsa sisällyttänyt ja Suomi voisikin korjata kohdan jo valmiiksi ennen kuin komissio saa direktiivin joskus tulevaisuudessa korjatuksi. Lisäksi 11 a pykälä pitäisi kokonaisuudessaan sisällyttää ensimmäiseen lukuun, ei toiseen lukuun (palveluntarjoajien laitteet eivät voi mitenkään tietää, koskevatko toisen luvun rajoitussäännökset välitettäviä teoksia).

Mitä laki tarkoittaisi hakukoneille? (11 a §, 5 artikla)

Webin hakukoneen toimivat siten, että ne lukevat webbisivuja ja keräävät niistä hakusanoja. Tätä kutsutaan indeksoinniksi. Kun näillä sanoilla haetaan webbisivuja, näyttää hakukone linkit sivuihin, joilla näitä sanoja esiintyy.

Kun hakukone indeksoi sivuja, pitää sen tehdä sivuista ainakin väliaikainen kopio hakusanojen lukemista ja tietokantojen rakentamista varten. Tämä voi olla tekijänoikeudellisesti merkittävää, mistä seuraisi, että hakukoneet eivät saisi indeksoida sivuja. Tekijänoikeuslakiehdotus sallii tilapäisten kopioiden valmistamisen (11 a §), mutta tämä poikkeus ei välttämättä koske hakukoneiden suorittamaa indeksointia (jo ennen 11 a § hakukoneiden tekijänoikeuslainmukaisuus ei ole ollut Suomessa täysin selvä). Jotkut hakukoneet säilyttävät tämän lisäksi indeksoinnissa käytetyn sivukopion, mistä on hyötyä, jos palvelin, joka sisältää alkuperäisen sivun, on tilapäisesti epäkunnossa (Googlen välimuistitallenne EFFIn kotisivusta). Yhdysvalloissa Googlea on jo painostettu sensurointiin vetoamalla vastaaviin jo voimassa oleviin pykäliin (DMCA).

Tekijänoikeuslakiehdotus voi siis pahimmillaan tehdä hakukoneet laittomiksi. Tämä olisi valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen menetys. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin nimenomaisesti vaatinut hakukoneita koskevan poikkeukesen ottamista mukaan lakiin, mutta tämä olisi mahdollisesti direktiivin vastaista.

Mitä yhteisöraukeamispykälä tarkoittaa? (19 §, 4 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivi ja myös lakiehdotus sisältää niin sanotun yhteisöraukeamisperiaatteen, jonka mukaan ETA-alueen ulkopuolelta hankittua teoskappaletta ei saa levittää edelleen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Toisin sanoen, esimerkiksi Yhdysvalloista ostettua kirjaa ei saa myydä edelleen Suomessa. Yhteisöraukeamisperiaate mahdollistaa monikansallisten yritysten alueelliset monopolit.

Koulut eivät voi enää tilata kurssikirjoja ulkomailta keskitetysti. Levykauppa ei voi myydä USA:sta ostettuja levyjä, joita ei ole julkaistu ETA-maissa.

Melkein kaikki tuotteet voivat olla teoskappaleita: kirja, CD-levy ja maalaus ovat selvästi teoksia. Kännykkä on teos - ainakin käyttöjärjestelmänsä osalta. Kärjistetysti jopa hillopurkkikin on teos, jos sen etiketissä on teoskynnyksen ylittävä kuva. Lakiehdotus luo siis erittäin laajat alueelliset monopolit ja mahdollisuudet hintakartelleihin suurelle joukolle tuotteita.

Uusi luonnos venyttää direktiiviä ja on parannus edelliseen versioon verrattuna. Ehdotetun lakitekstin (19 §) mukaan teoskappaleen saisi myydä, jos teos on alunperin hankittu ETA-alueen ulkopuolelta yksityistä käyttöä varten. Lisäksi pykälä sallii ETA-alueen ulkopuolelta hankittujen teosten lainaamisen Suomessa (kirjasto ei tosin voi hankkiutua vanhasta ETA-alueen ulkopuolelta hankitusta kirjasta eroon muuten kuin polttamalla - edelleen sitä ei saa 19 § perusteella luovuttaa).

Aikaisemman lakiehdotuksen mukaan yhteisöraukeaminen ei koskisi teosta, jota ei ole julkaistu Suomessa viiden vuoden kuluessa teoksen julkaisusta ETA-alueen ulkopuolella. Tämä poikkeus poistettiin kuitenkin hallituksen esityksestä johtuen ilmeisesti oikeudenhaltijajärjestöjen, jotka katsovat hyötyvänsä alueellisista monopoleista, painostuksesta.

Tutkija Tuomas Mylly kirjoitti aikaisemmasta lakiehdotuksesta HE 177/2002 vp artikkelin "Käytetyn kirjan lahjoittaminen on elegantti rikos".

Miten kasettimaksut laajenevat? (26 a §)

Lakiehdotus laajentaa kasettimaksun koskemaan kaikkia tallentamiseen kykeneviä välineitä, joille "teos voidaan tallentaa" ja joita käytetään "merkittävissä määrin" teoksen tallentamiseen yksityiseen käyttöön. Korvaus määritettäisiin esitysajan tai tallennuskapasiteetin perusteella. Opetusministeriö päättäisi mitä laitteita kasettimaksu koskee ja maksun suuruuden.

Kasettimaksu laajentuisi siis kattamaan käytännössä kaikkea tallentamiseen pystyvää. Esimerkiksi digikameran omistaja, joka ottaa vain perhekuvia, joutuisi maksamaan muistikortin ja CD-R-levyjen hinnassa korvauksia viihdeteollisuudelle. Tämä on pitkällä tähtäimellä kestämätöntä. Tallennuskapasiteetti halpenee eksponentiaalisesti teknisen kehityksen myötä. Halventuva tallennuskapasiteetti on selvä taloudellinen etu kaikille. Tallennuskapasiteetin verottamisesta aiheutuu taloudellista vahinkoa muulle yhteiskunnalle. Ostavatko ihmiset Suomessa tulevaisuudessa pienempiä kiintolevyjä kasettimaksujen vuoksi? Lakiehdotuksessa ei juurikaan analysoitu kasettimaksusta aiheutuvia vahinkoja verrattuna tekijänoikeusteollisuuden etuihin.

Pykälää tulisikin muuttaa koskemaan vain laitteita, joita käytetään pääasiallisesti (ei vain merkittävissä määrin) teosten valmistamiseen. Muuten kaikki tallennuskapasiteettia omaavat laitteet, kännyköistä ja henkilökohtaisista kalentereista tietokoneiden kiintolevyihin siirtyvät kasettimaksun piiriin. Lisäksi maksun suuruuden pitäisi määräytyä tekijöille yksityisestä kopioinnista aiheutuneista taloudellisista menetyksistä, ei esimerkiksi siitä, että yhdelle tietokoneen kiintolevylle mahtuu periaatteessa koko vuotuinen suomalainen musiikkituotanto. On myös muistettava, että monet soittavat äänitteitä esimerkiksi kannettavalla soittimella tai tietokoneella. Jos äänitettä ei voi kopioida soittimelle, eivät tällaiset henkilöt äänitettä osta. Tällaisissa tapauksissa, joissa tallennusmahdollisuus on nimenomaan toiminut motivaationa äänitteen ostamiselle ja siten tuonut myyntituloja, on kasettimaksun periminen tallennuskapasiteetin perusteella kaksoisrahastusta.

Yksityiseen käyttöön kopioinnista aiheutuneiden taloudellisten menetysten arvioiminen voi olla vaikeaa ja maksujen määräämisessä joudutaan tyytymään arvioihin. Tilanne olisi kuitenkin parempi kuin jos maksu määrättäisiin tallennuskapasiteetin ja soittoajan perusteella (määrättäisiinkö suuren kiintolevyn ja pienimuistisen kannettavan soittimen kasettimaksu samalla tavalla, kun kapasiteettiero voi olla useita suuruusluokkia?).

Kaksoisrahastus ei ole muutenkaan hyväksyttävää: kasettimaksuja ei tule periä, jos teknisten suojausten kiertäminen yksityistä käyttöä varten kielletään ja tähän pystyvien laitteiden levittäminen säädetään rikolliseksi. Jos oikeudenhaltijat haluavat kieltää yksityisen kopioinnin, niin he voivat käyttää teknisiä suojauksia. Siksi 26 a § viimeinen lause pitäisikin muuttaa muotoon "maksun suuruutta vahvistettaessa tulee ottaa huomioon se, missä määrin teknistä suojausta voidaan käyttää teosten suojana".

Tähän asti yksityistä kopiointia on arvioitu muun muassa Teoston Kasettimaksutoimiston kyselyselvityksillä, jonka mukaan mm. kolmannes tietokoneenkäyttäjistä ei ole koskaan tallentanut yhtään tiedostoa kiintolevylleen (kyselyyn vastanneet eivät selvästikään ole ymmärtäneet kysymyksiä, koska tietokonetta on käytännössä mahdotonta käyttää tallentamatta tiedostoja kiintolevylle - tutkimuksen tekijää tämä epäjohdonmukaisuus ei kuitenkaan ole haitannut). Etujärjestöjen tekemien tai teettämien selvitysten käyttäminen päätöksenteon perusteena osoittaa huonoa hallinnointitapaa. Siksi pykälään olisi lisättävä maininta, että kasettimaksuja määrättäessä käytetään hyväksi puolueettomien tutkimuslaitosten tieteellisin standardein (mm. lähteet mainittu ja virhelähteet ja -marginaalit arvioitu) tekemiä tutkimuksia.

Suurin osa muista tekijänoikeusmaksuista ("teostomaksut") päätyvät taiteilijoille ja muille oikeudenhaltijoille. Kasettimaksuista sen sijaan vedetään kunnolla välistä: vajaat puolet maksutuloista päätyvät "yhteisiin tarkoituksiin", eli käytännössä erilaisille järjestöille (mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus). Mitä tekemistä tällaisella tuella on yksityisen kopioinnin kanssa (kasettimaksun pitäisi olla tekijöille maksettava hyvitys yksityisestä kopioinnista, ei apuraha erilaisille järjestöille)? Tällaista tukea pitäisi myöntää harkinnan mukaan verovaroista, kuten muillakin kulttuurin alueilla, ei verotusoikeudella.

Petteri Järvinen on kirjoittanut kasettimaksujen taustoja valottavan artikkelin.

Millaisen suojauksen (kopiosuojatut CD-levyt, DVD-aluekoodit) kiertäminen on kiellettyä? (50 a §, 6 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivin mukaan "tehokkaita" teknisiä suojakeinoja ei saa kiertää. On jäänyt epäselväksi, ovatko esimerkiksi CD-levyjen kopiosuojaukset tulkittava "tehokkaiksi" (käytännössä CD-levyjen suojaukset ovat niin heikkoja, että usein ne voi kiertää vahingossa). Tekijänoikeusjärjestöt tuntuvat näin ainakin CD-levyistä olettavan. Jos näin on, niin laitonta olisi esimerkiksi kopiosuojattujen CD-levyjen kopiointi suojauksen kiertäen esimerkiksi kiintolevylle tai kannettavalle soittimelle.

Ehdotetussa lakitekstissä "tehokas tekninen suojaus" määritellään lyhyesti kiertämiskiellon yhteydessä:

50 a § Teknisen suojauksen kiertämiskielto

Tämän lain mukaan suojatun teoksen suojana olevaa tehokasta teknistä toimenpidettä, jonka teoksen tekijä tai joku muu tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saattaessaan on teoksen suojaksi asettanut, ei saa kiertää.

Tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä tarkoitetaan tekniikkaa, laitetta tai osaa, joka on suunniteltu tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teoksiin ilman tekijän tai oikeuksien muun haltijan lupaa kohdistuvia tekoja ja jolla tavoiteltu suoja saavutetaan. - -

Esitysluonnoksen perusteluissa sanotaan asia seuraavasti (alkaen s. 124):

Tekninen toimenpide on riittävän tehokas silloin, kun suojaustarkoitus saavutetaan. Tehokkaasta teknisestä toimenpiteestä tulee käytännössä ilmetä selvästi suojaustarkoitus. Tehokasta teknistä toimenpidettä ei yleensä voida myöskään kiertää tai purkaa vahingossa.

Erityisesti CD-levyjen kopiosuojauksista sanotaan näin:

CD-levyjen kopiointisuojaukset voivat olla eri tavoin toteutettuja. Suojauksella voidaan esimerkiksi määritellä sallittujen kopioiden määrä tai kopiointisuojaus voidaan rajoittaa koskemaan vain tietokoneiden yhteydessä tapahtuvaa käyttöä. Kopiointisuojaus saattaa joissain tilanteissa tosiasiassa myös estää levyjen soittamisen sellaisilla soittimilla, jotka eivät tue käytettyä suojausta.

Perusteluissa ei toisin sanoen oteta suoraa kantaa siihen, saako CD-levyjen nykyisin käytössä olevia kopiosuojauksia kiertää. Asiayhteydestä voisi tulkita, että hallituksen esityksessä CD-levyjen suojauksia pidetään esimerkkinä teknisesti tehokkaasta suojauksesta. Nimittäin yllättäen seuraavassa kappaleessa DVD-levyjen aluekoodeja ei tulkita teknisesti tehokkaiksi:

DVD-levyjen aluekoodausta siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna suojakeinona. Aluekoodauksella ei voida estää aluekoodattujen levyjen levittämistä.

Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä, johon esitysluonnos pitkälti perustuu, DVD-levyjen aluekoodeista sanottiin vielä seuraavasti:

- - Mikäli katsotaan, että DVD-levyjen aluekoodi suojaa tekijän tai muun oikeudenhaltijan levitysoikeutta ja siihen perustuvaa oikeutta markkinoiden jakamiseen, aluekoodin purkaminen katselua tai kuuntelua varten on kiellettyä. Yksityinen katselu tai kuuntelu ei sinänsä kuulu oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin, mutta katselua tai kuuntelua varten tehty teknisen suojauksen purku saattaa olla lainvastaista.

Luonnoksen perusteluissa esitetty tulkinta tarkoittaa sitä, että Suomessa saa edelleen katsoa muitakin kuin R2-alueen elokuvia.

Ilmeisesti lakiehdotuksen taustalla oleva joskus vaikeasti ymmärrettävä logiikka on, että vain sellainen teknisen suojauksen kiertäminen, joka kuuluu tekijän yksinoikeuksien piiriin (asioihin, jotka oikeudenhaltija voi tekijänoikeuslain perusteella kieltää) tai josta on erikseen säädetty tekijänoikeusdirektiivissä, on kiellettyä. Teoksen katselu tai katselun alueellinen rajoittaminen ei kuulu yksinoikeuksien piiriin, mistä syystä suojauksen kiertäminen teoksen katselua varten tai aluekoodien kiertäminen olisi sallittua. Sen sijaan kopioiden valmistaminen kuuluu näihin yksinoikeuksiin, mistä syystä suojauksen kiertäminen kopioiden valmistamista varten olisi laitonta.

Aluekoodi on vain yksi osa DVD-elokuvien suojana käytetystä teknisestä suojauksesta ("Content Scramble System", CSS). DVD-levyjen suojauksen kiertäminen esimerkiksi kopioiden valmistamiseksi yksityistä käyttöä varten olisi siis kiellettyä. Tämä tarkoittaa sitä, että DVD:n katseluun sopivia Linux-ohjelmia levittäviä henkilöitä uhkaa vankeustuomio.

Saako teknisen suojauksen kiertää yksityistä käyttöä varten? (50 a §, 6 artikla)

Tekijänoikeuslain 12 § mukaan oikeudenhaltija ei voi tekijänoikeuslain perusteella kieltää ihmisiä ottamasta muutamia kopioita teoksista yksityistä käyttöä varten. 50 a § on ristiriidassa tämän kanssa:

Esitysluonnos tekee laittomaksi suojauksen kiertämisen yksityistä kopiointia varten. Tämä on huononnus hallituksen esitykseen HE 177/2002 vp verrattuna. Suojauksen kiertämisen kriminalisoiminen johtaa absurdeihin tilanteisiin ja lakiin, jota on mahdotonta valvoa: esimerkiksi kaupasta ostetun kopiosuojatun musiikkikappaleen kopioiminen kannettavalle MP3- tai Ogg Vorbis -tulee olemaan laitonta, jos se edellyttää suojauksen kiertämistä. Suojausta ei saa kiertää edes varmuuskopioiden tekemistä varten.

Vaikka muutaman kappaleen kopioiminen suojatusta teoksesta yksityistä käyttöä varten onkin laitonta, se ei ilmeisesti olisi 56 a § mukaan rangaistavaa. Jos kuitenkin poliisi huomaa kansalaisen soittavan hölkkäretkällään kannettavalla soittimellaan suojatusta äänitteesta tehtyä kopiota, voi kansalainen joutua maksamaan 57 § perusteella hyvitystä tekijänoikeusjärjestölle ja laiton teoskappale on 58 § perusteella hävitettävä - riippumatta siitä, onko teko rangaistava vai ei.

Suojauksen voi periaatteessa kiertää teoksen katselua varten, mutta vain periaatteessa, koska tällaisten laitteiden tai ohjelmien levittämisestä voi saada vuosi vankeutta.

Poikkeuksena mainitaan, että suojauksen saa kiertää tutkimusta varten. Salaustutkimusta koskeva poikkeus on rajoitetusti käyttökelpoinen. "Tutkimus" on kuitenkin rajattu tiukasti yliopistoihin ja yrityksiin (s. 124). Yksityishenkilöt tai yksityisesti toimivat tutkijat eivät salaustekniikan tutkimusta vankilan ulkopuolella harrasta, ainakaan tämän lain jälkeen:

Säännöstä sovellettaessa tutkimuksena pidetään esimerkiksi tutkimuslaitoksissa, korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa sekä teknisiä suojakeinoja kehittävissä ja valmistavissa yrityksissä tapahtuvaa tutkimusta. Sen sijaan yksityisen henkilön esimerkiksi kotonaan suorittama salaustekniikoiden tarkastelu ei ole säännöksessä tarkoitettua tutkimusta.

Avoin keskustelu tietoturva-aukoista on käytäntönä monella arvostetulla tietoturva-aiheisella foorumilla, kuten Bugtraqilla. Kokemus on osoittanut, että tietoturvaongelmista on syytä keskustella avoimesti (vrt. liikenne- ja viestintäministeriön tukema CERT-toiminta) ja että myös tietoturvaongelmien yksityiskohdat on syytä julkistaa, ainakin lopulta. Näin ohjelmien ja laitteistojen valmistajat voivat korjata ongelmat mahdollisimman tehokkaasti, oppia muiden virheistä ja tunnistaa vastaavat virheet omissa järjestelmissään ("Full Disclosure").

Yksi skenaario on, että yksityishenkilö löytää teosten suojaukseen käytetystä menetelmästä tietoturva-aukon ja julkaisee sen. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi CD:n kaltaisten äänitteiden kopiosuojauksen voi kiertää sotkemalla äänitteen uloimman raidan tussilla - periaatteessa kuka tahansa voi löytää tällaisia tietoturva-aukkoja. Tälle on ennakkotapaus Amerikasta: Hewlett Packard (HP) uhkasi HP:n käyttöjärjestelmästä tietoturva-aukon löytäneitä tutkijoita vastaavan amerikkalaisen lainsäädännön (DMCA) perusteella. Julkisen painostuksen jälkeen HP onneksi perui uhkauksensa. Tällaisesta julkistamisesta voi suomalaisenkin oikeudenhaltijajärjestön juristin mielestä epäilemättä aiheutua "huomattavaa haittaa", mikä voi ehdotetun RL 49:3-4 mukaan johtaa maksimissaan vuoden vankeustuomioon.

Tämä kuvastaa koko lakiehdotuksen vainoharhaista asennetta yksityishenkilöitä kohtaan. Ilmeisesti yksityishenkilön suorittamaa "salaustekniikoiden tarkastelua" pidetään suurenakin ongelmana - toisin kuin esimerkiksi teknisten suojausten käyttöä kilpailun rajoittamiseen, mistä esityksessä ei mainita sanallakaan.

Saako Linuxilla enää katsoa DVD-elokuvia? (50 b §, 6 artikla)

Linuxilla saisi periaatteessa katsoa elokuvia, mutta katseluohjelmien levittämisestä, niiden tutkimisesta tai toiminnan kuvailusta voi saada vankeustuomion.

Luonnoksessa ehdotetaan:

50 b § Teknisen suojauksen kiertämiskeinojen valmistamista ja levittämistä koskeva kielto

[1 momentti] Tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen mahdollistavia tai kiertämistä helpottavia laitteita, tuotteita tai osia ei saa valmistaa tai tuoda maahan yleisölle levittämistä varten, levittää yleisölle, myydä, vuokrata, mainostaa myytäväksi tai vuokrattavaksi eikä pitää hallussa kaupallisessa tarkoituksessa. Tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen mahdollistavia tai sitä helpottavia palveluja ei liioin saa tarjota.

[2 momentti] Edellä 1 momentissa tarkoitettuja laitteita, tuotteita tai osia taikka palveluja ovat sellaiset:

  1. joita markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertämiseksi;
  2. joiden tarkoituksella tai käytöllä on tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta kaupallista merkitystä; taikka
  3. jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu, mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on mahdollistaa tämän lain mukaan suojattuja teoksia suojaavien tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai helpottaa sitä.

[3 momentti] Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske tietokoneohjelmaa suojaavaa teknistä toimenpidettä.

Suojauksen kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai palvelujen levittäminen on ehdotuksen mukaan rikos, josta maksimirangaistus on vuosi vankeutta (ehdotettu RL 49:4).

Linuxin DVD-soittimet tarvitsevat toimiakseen libdvdcss-tietokoneohjelmaa, joka pohjautuu osin DeCSS-ohjelmaan. Avoimeen lähdekoodiin perustuva libdvdcss on niin sanottu ohjelmakirjasto, jota tietokoneohjelmat käyttävät aukaistakseen DVD-levyjen kopiosuojauksen esimerkiksi DVD-elokuvan näyttämistä varten. (Nykyaikaisissa käyttöjärjestelmissä on tavallista, että eri tietokoneohjelmien tarvitsemat toiminnot on sijoitettu erityisiin kirjastoihin, joita eri tietokoneohjelmat käyttävät. Näin samoja toimintoja ei tarvitse sisällyttää jokaiseen tietokoneohjelmaan erikseen.)

Libdvdcss-kirjastoa voi kuitenkin käyttää myös muunlaiseen suojausten kiertämiseen. Yleisesti ottaen laitetta tai ohjelmaa, jolla teosta pystyy käyttämään "laillisesti" voi käyttää yhtä hyvin myös "laittomaan" kopiointiin - eikä ohjelmakirjaston levittäjä voi etukäteen tietää, kummalla tavalla ohjelmaa tullaan käyttämään. Koska libdvdcss-kirjastoa voi käyttää myös laittomaan kopiointiin, olisi sen levittäminen mahdollisesti rikos, josta maksimirangaistus on vuosi vankeutta. Tällaisia tapauksia varten lakitestiin olisi saatava selvä kanta, jotta libdvdcss-kirjastoa ja muita laitteita ja ohjelmia, joilla on merkittävä "laillinen" käyttötarkoitus, voisi ilman rangaistuksen pelkoa levittää.

Teknisesti suojattuja teoksia saa siis käyttää vain tekijänoikeudenhaltijoiden erikseen hyväksymillä laitteilla, ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä. Linuxilla saisi toki periaatteessa katsoa DVD-elokuvia, jos soittimia vain saisi jostakin laillisesti.

Libdvdcss-kirjaston muuttuminen laittomaksi on yksi esimerkki siitä, miten suojauksen kiertämisen tai siihen pystyvien laitteiden levittämisen kriminalisointi voi aiheuttaa taloudellista vahinkoa, joka ei ole missään suhteessa tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisiin etuihin.

Saako suojauksista keskustella? (50 b §, 6 artikla)

Teknisistä suojauksista ei saa keskustella "organisoidusti":

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan (s. 126) myös teknisen suojauksen kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla salauksen purkupalvelua:

Myös teknisen suojauksen poistamista tai kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla säännöksessä [50 b §] tarkoitettua salauksen purkupalvelua sellaisissa tapauksissa, jossa salauksen kiertämisohjeiden antaminen tapahtuu esimerkiksi organisoidun palvelun puitteissa.

Sinänsä pelkän tiedon antaminen siitä, miten suojauksen purkaminen tapahtuu, esimerkiksi sähköpostin välityksellä ystäväpiirille, lehtikirjoituksessa tai opetuksen yhteydessä, ei voida katsoa purkupalvelun tarjoamisesta. Kyseessä ei siten olisi esimerkiksi [50 b §] 2 momentin mukainen markkinointi suojauksen purkamiseksi tai palvelu, joka on toteutettu suojauksen kiertämiseksi tai helpottamiseksi.

Esimerkiksi libdvdcss-kirjaston, jota voi käyttää DVD-elokuvien katseluun ja kopiointiin, toiminnan selittäminen yliopiston luennolla olisi siis sallittua, kunhan sitä ei tekisi "organisoidusti", mitä se tarkoittaakaan. Sama informaatio "organisoidusti" kerrottuna voi johtaa maksimissaan vuoden vankeusrangaistukseen. Lainsäätäjän tulkinta on outo ja arveluttava perustuslain takaaman sananvapauden kannalta eikä se täytä perusoikeusoppien vaatimuksia (perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan intressiin nähden).

Aiheeseen liittyen, suomalaisen levyteollisuuden etujärjestö ÄKT:n amerikkalainen sisarjärjestö RIAA on jo uhannut suojauksen kiertomenetelmiä tutkineita yliopistotutkijoita oikeustoimilla sikäläisen vastaavan lain (DMCA) perusteella.

Mitä sähköisen kaupan suojalauseke tarkoittaa? (50 c §, 6 artikla)

Laki sisältää myös niin sanotun sähköisen kaupan suojaperiaatteen. Sähköisen kaupan suojalausekkeen (50 c §) mukaan netistä ostetun teoskappaleen käyttöehdot ovat aina ehdottoman pitäviä eivätkä niitä koske tekijänoikeuden rajoitukset.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos kappale on esimerkiksi ostettu ja ladattu Internetistä, ei suojausta saa kiertää edes esimerkiksi kirjastotoimintaa varten tai sitä varten, että näkövammainen voisi teoksen lukea.

Suojalausekkeen priorisointi lain muihin pykäliin on epäselvä eikä lakiehdotus ota tähän mitään kantaa. On esimerkiksi epäselvää, voiko netistä ladattua suojattua kirjoitusta siteerata, mikä on ollut tähän asti täysin sallittua.

Mitä sähköiset hallintatiedot ovat? (50 d §, 7 artikla)

Teoksista ei saa poistaa sähköisiä hallintatietoja. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että teoksia ei saa kopioida käyttäen sellaista formaattia, joka ei tue samoja hallintatietoja, kuin alkuperäinen formaatti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi musiikin tallentamiseen käytettäviä MP3- ja Ogg Vorbis -formaatteja. Jos teosformaatti sisältää sähköisiä hallintatietoja, ei teosta saisi kopioida yksityistä käyttöä varten MP3-soittimelle - luultavasti.

Koko pykälä on tarpeeton. Normaalit moraaliset tekijänoikeudet riittävät suojaamaan muun muassa sen, että tekijä mainitaan hyvien tapojen mukaisesti (TekoL 3 §).

Mitä piraattikopioiden tuontirajoitus tarkoittaa? (56 a §)

Piraattien tekeminen, levittäminen ja maahantuonti myyntitarkoituksessa on jo rikos. Nyt myös piraattien maahantuonti yksityistä käyttöä varten halutaan kieltää. Yhdenkin laittoman kopion tuomisesta saisi lakiehdotuksen mukaan sakkoja.

Piraattiteollisuutta pitääkin torjua, mutta miten yksityisen maahantuonnin kieltäminen - jota on mahdotonta tehokkaasti valvoa - ratkaisee ongelman? Eikö olisi tehokkainta puuttua nimenomaan piraattitallenteiden tekemiseen, myyntiin ja myyntitarkoituksessa tapahtuvaan maahantuontiin?

Piraattien tuontirajoitus vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Tuontirajoitus koskee kaikki digitaalisia tallennusmedioita, CD-levyistä kiintolevyihin ja digitaalikameroihin. Miten kansalainen voi rajalla osoittaa, että mukana oleva CD-levy ei ole piraatti, vaan laillisesti tehty yksityinen kopio? Lakiehdotuksen HE 177/2002 vp jälkeen uutisoitiin, että matkustajien pitäisi säilyttää kuitit kaikista ulkomailla ostetuista tallenteista. Voidaanko kuluttajalta edellyttää, että hän osaa analysoida teoksen aitousleimat ja hologrammit piraattien huomaamiseksi ja että hän tallettaa kaikkien ostamiensa äänitteiden kuitit ja pitää niitä mukana kaikilla ulkomaanmatkoillaan?

Kannettavien tietokoneiden kiintolevyillä olevat kappaleet ja MP3- ja Ogg Vorbis -soittimiin tallennetut kappaleet ja tietokoneohjelmat muodostavat oman lukunsa. Tällaisista kopioista ei voi mitenkään päätellä, ovatko ne laillisia tai laittomia. Pykälä on ongelmallinen myös yksityisyyden suojan kannalta: saako tulli oikeuden tutkia koko kiintolevyn siltä varalta, että sieltä löytyisi piraatti?

Piraattien tuontirajoitukset ovat ongelmallisia myös EU:n vapaan liikkumisen takaavien perusperiaatteiden valossa. Tallenteiden tuonti EU:n sisärajan yli Tukholmasta Helsinkiin olisi kiellettyä, mutta kukaan ei puuttuisi tallenteiden kuljettamiseen Turusta Helsinkiin.

Tuleeko aluekoodittomista DVD-soittimista laittomia?

Lyhyesti: ei.

Hallituksen esityksen perusteluosassa sanotaan, että nykyisin käytössä olevat aluekoodisuojaukset saisi kiertää. Toisin sanoen tällä tietoa aluekoodittomat DVD-soittimet ovat ja pysyvät laillisina ja jokainen saa aluekoodin soittimestaan laillisesti ohittaa. Tämän pitäisi koskea myös niitä pienyrityksiä, jotka modaavat muualta ostettuja soittimia siten, että niillä voi soittaa kaikilta alueilta ostettuja levyjä. Asian pitäisi siis olla hyvin selvä, mutta valitettavasti lakitekstin perusteluosa on tällä hetkellä vielä tulkinnanvarainen ja aluekoodien kiertämisen laillisuudesta liikkuu hyvin kummallista tietoa.

EFFIn tiedossa on, että monet suomalaiset levyjen ja laitteiden vähittäismyyjät sekä laitevalmistajat eivät tiedä aluekoodien laillisuudesta juuri mitään. Erään laitevalmistajan mukaan on laitonta myydä aluekooditon soitin Suomessa. Toisen laitevalmistajan mukaan olisi laitonta poistaa aluekoodirajoitus. Kolmannen laitevalmistajan mukaan myyjä kyllä poistaa rajoituksen heidän soittimestaan, jos asiakas sitä liikkeessä pyytää. Eräs suuri vähittäismyyntiketju taasen vastasi, että "eikös kaikki soittimet ole nykyään aluevapaita?".

Tietämättömyyden määrä on hämmästyttävä eikä sen syitä voi kuin arvailla. Voimme siksi vain toivoa, että lakitekstin perusteluja entisestään selkeytetään. Lain tultua voimaan olisi suotavaa, että myös levyjen oikeuksien haltijat selvästi ilmoittaisivat vähittäismyyjille ja laitevalmistajille aluekoodien kiertämisen olevan laillista puuhaa. Vain kuluttaja kärsii epätietoisuudesta.

Saisiko suojatuista teoksista tehdä analogisia kopioita?

Ei saa, jos tekninen suojaus sen estää.

Digitaalisista teoksista (esimerkiksi CD-levyt ja DVD-elokuvat) voidaan tehdä

  • virheettömiä "häviöttömiä" digitaalisia kopioita,
  • pakattuja "häviöllisiä" digitaalisia kopioita (esimerkiksi MP3-tiedostoksi) tai
  • analogisia kopioita (esimerkiksi C- tai VHS-kasetille).

Analogiset kopiot ja pakatut digitaaliset kopiot ovat häviöttömiä digitaalisia kopioita huonolaatuisempia. Jos kopiointiin käytettävä laitteisto on tarpeeksi hyvälaatuinen, ei laatueroa kuitenkaan välttämättä huomaa. Nykyään yleisesti käytössä olevat CD-levyjen kopiosuojaukset eivät estä analogista kopiointia, jos kopiointiin käytettävä soitin suostuu levyä ylipäätään soittamaan (esimerkiksi tietokoneen CD-ROM-asemalla analoginenkin kopiointi on mahdotonta, jos asema ei suostu levyä lukemaan). Analogiset kopiot pitää tietysti - jos niitä haluaa digitaalisella soittimella soittaa - siirtää takaisin digitaaliseen muotoon sekä tarvittaessa vielä pilkkoa äänenkäsittelyohjelmalla erillisiksi kappaleiksi ja nimetä kappaleet.

Oikeudenhaltijajärjestöt painottavat usein, että teknisistä suojauksista huolimatta teoksista saa ottaa "analogisia kopioita". CD-levyjen kopiosuojausta tehokkaampi kopiosuojaus voi kuitenkin estää myös analogisen kopioinnin. DVD-elokuvat sisältävät nykyään usein myös analogisen kopioinnin VHS-kaseteille estävän Macrovision-suojauksen. RIAA:n (amerikkalainen levy-yhtiöiden etujärjestö) tavoite on, että tulevaisuudessa musiikkiäänitteidenkin analoginen kopiointi voidaan estää erilaisilla vesileimajärjestelmillä. Toki analoginen kopiointi voi olla tulevaisuudessakin mahdollista, mutta vain jos se on tekijänoikeusteollisuuden mielestä heille taloudellisesti kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaa - ja jos kaupasta enää analogisia tallennusvälineitä tulevaisuudessa löytyy.

;Auttaako laki piratismiin?

Ei juurikaan.

Piratismi, eli ansiotarkoituksessa tapahtuva teosten luvaton kopiointi ja levittäminen, on rikos jo voimassa olevan lain perusteella - kuten pitääkin. Myös teosten ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tapahtuva massalevitys Internetissä on laitonta ilman mitään uutta lakiakin. Ehdotettu laki ei lisää piratismista annettavia rangaistuksia.

Kuten Finreactor-tapaus osoittaa, oikeudenhaltijat voivat halutessaan puuttua rikkomuksiin erittäin tehokkaasti jo voimassa olevan lainsäädännön turvin. Täten digitaalisen toiminnan vaarantavat muutokset voidaan poistaa lakiehdotuksesta vaarantamatta suomalaisen tekijänoikeusteollisuuden tulevaisuutta.

Kuten levy-yhtiö BMG Finland Oy:n koordinaattori Jyrki Niskanen myönsi Helsingin Sanomissa 26.8.2002 julkaistussa artikkelissa, kopiosuojauksia ei ole tarkoitettu piraatteja vastaan. Ammattirikolliset pystyvät suojaukset aina kiertämään. Tekijänoikeuslakiehdotus tai kopiosuojaukset eivät siis juurikaan vaikuta piratismiin. Sen sijaan suojauksilla pyritään estämään laillinen kotikopiointi. Tekijänoikeusteollisuuden kommenteissa suureksi ongelmaksi onkin nostettu nuorten kaveriporukalle suorittama kopiointi.

Kopiosuojaukset eivät siis estä piratismia.

Kopiosuojaukset eivät myöskään ole hidastaneet musiikin tai elokuvien päätymistä vertaisverkkoihin. Tiedostojen leviämiseen vertaisverkkoihin riittää, että vain yksi henkilö murtaa suojauksen ja antaa tiedoston muiden ladattavaksi ja edelleen levitettäväksi.

On ironista, että kopiosuojausten käyttäminen tekee kopioista entistä houkuttelevampia.

Esimerkiksi kopiosuojattu täysihintainen "CD-levy" ei riitä selvästikään kattamaan kuluttajien kysyntää. Kopiot, joissa suojauksia ei ole, toimivat kaikilla laitteilla toisin kuin alkuperäiset kopiosuojatut äänitteet, jotka voivat pahimmassa tapauksessa jopa rikkoa käytetyn soittimen. Syksystä 2002 alkaen suomalaisessa levytuotannossa kaikki suurimmat levy-yhtiöt alkoivat kopiosuojata uuden tuotantonsa. Jotkut levy-yhtiöt, kuten Universal, ovat kuitenkin jo luopuneet ongelmalliseksi osoittautuneista suojauksista toistaiseksi kokonaan (Helsingin Sanomat 11.8.2003).

Laki kriminalisoisi myös piraattikopioiden tuomisen maahan yksityistä käyttöä varten.

Miten lakiehdotus rajoittaa sananvapautta?

Perustuslain 12 § takaama sananvapaus sisältää oikeuden vastaanottaa tietoja kenenkään sitä ennalta estämättä. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen sekä EU:n perusoikeusasiakirjan mukaan jokaisella on oikeus "vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta".

Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää Suomessa lakien perustuslainmukaisuudesta. Valiokunnan lausunto PeVL 7/2005 vp valottaa tekijänoikeuslakiehdotuksen suhdetta perustuslain suojaamaan sananvapauteen. Perustuslakivaliokunnan mukaan tekijänoikeuslainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa tulee ottaa huomioon perusoikeuksien, erityisesti mainittuna sananvapauden, välinen tasapaino. Valiokunnan mukaan eräitä käyttäjien oikeuksia, eli tekijänoikeuden rajoituksia, voidaan perustella sananvapauteen liittyvillä näkökohdilla. Jotkut tekijänoikeuslakiin ehdotetut muutokset voivatkin muodostua perustuslaissa turvatun sananvapauden näkökulmasta merkitykselliseksi rajoitukseksi.

Tekijänoikeuslakiehdotus on myös sananvapauden kannalta huolestuttava. Jos teknisesti aluesuojattua sähköistä kirjaa, jota ei myydä ETA-alueella, ei saa täällä levittää ja sen lukemiseen tarvittavien laitteiden levittäminen on rikos, niin miten suomalaisilla voi olla oikeutta sen sisältämän tiedon vastaanottamiseen? Amerikkalainen mediamoguli voi siis päättää, että suomalaiset eivät tiettyä kirjaa saa lukea.

Teknisen suojauksen voi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi siis näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa enää kukaan lukea.

Lakiehdotuksen mukaan julkinen keskustelu teknisten suojausten kiertämiskeinoista voi olla joissain tapauksissa kiellettyä. Lakiehdotus ei täytä perusoikeusoppien vaatimuksia tällaisista rajoituksista. Perusoikeusoppien mukaan perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan intressiin nähden.

Miten yksityishenkilöiden suorittama kopiointi vaikuttaa äänitemyyntiin?

Yksityishenkilöiden suorittaman kopioinnin, erityisesti vertaisverkkokopioinnin, vaikutus äänitemyyntiin on epäselvä ja kiistanalainenkin kysymys. Selvää kuitenkin on, että yksi kopioitu äänite ei automaattisesti vastaa yhtä myymättä jäänyttä äänitettä. Tuoreen tutkimuksen mukaan vertaisverkkokopioinnilla ei ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta äänitemyyntiin [F. Oberholzer (Harvard Business School), K. Strumpf (UNC Chapel Hill), The Effect of File Sharing on Record Sales: An Empirical Analysis, March 2004].

Arvostetun kansainvälisen talousjärjestön, OECD:n, tutkimuksen mukaan Internetissä tapahtuva tiedostojen jakaminen ei ole pääasiallinen syy CD-levyjen myynnin laskuun. Suurimmat syyt ovat muualla, esimerkiksi kilpailevien viihdelähteiden määrän kasvussa. OECD myös kyseenalaistaa levymyynnin laskevan trendin, tilanne nimittäin vaihtelee huomattavasti maittain.

Artikkeleja aiheesta:
Oberholzer (Harvard Business School), K. Strumpf (UNC Chapel Hill). The Effect of File Sharing on Record Sales: An Empirical Analysis. March 2004. http://www.unc.edu/~cigar/papers/FileSharing_March2004.pdf;
Mark N. Cooper. Time for the Recording Industry to Face the Music: the Political, Social and Economic Benefits of Peer-to-Peer Communications Networks. March 2005. http://cyberlaw.stanford.edu/blogs/cooper/archives/BENEFITSofPEERtoPEER.pdf;
OECD: nettipiratismi ei syynä musiikkimyynnin laskuun. Tietokone 16.6.2005;
Working Party on the Information Economy: Digital Broadband Content: Music. DSTI/ICCP/IE(2004)12/FINAL. OECD 8.6.2005. http://www.oecd.org/dataoecd/13/2/34995041.pdf.

Kansainväliseen levymyynnin laskuun (tosin Suomessa levymyynti kasvoi vuonna 2003, toisaalta myös ääniteteollisuuden käyttämiä kansainvälisen levymyynnin laskua osoittavia tilastointimenetelmiä on kyseenalaistettu) vaikuttavia mahdollisia tekijöitä ovat artikkelin mukaan muun muassa

  • taloudellinen taantuma,
  • pienentynyt julkaistujen albumien määrä,
  • kilpailu muiden viihdemuotojen kanssa (videopelit, DVDt),
  • musiikin monipuolisuuden väheneminen johtuen runsaasta radiosoitosta ja mahdollisesti
  • kuluttajien reaktio tekijänoikeusteollisuuden taktiikoihin.

Samanlainen pudotus äänitemyynnissä tapahtui 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Äänitemyynti oli ehkä muutenkin epänormaalin korkea 1990-luvulla johtuen siitä, että ihmiset korvasivat vanhoja LP-levyjään ja C-kasettejaan CD-levyillä.

CD-levyjä myytiin vuonna 2001 Suomessa euro- ja kappalemääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan yksityishenkilöiden suorittama koti- ja vertaisverkkokopiointi on kasvanut merkittävästi. On selvää, että kopiointi ei vähennä Suomessakaan äänitemyyntiä yksi yhteen -suhteessa. Kopioiden vaikutus levyjen myyntiin onkin mitä luultavimmin kahtalainen: yhtäältä musiikin kulutus ja samalla alkuperäisten levyjen kysyntä kasvaa, mutta toisaalta kopioidun musiikin osuus kokonaiskulutuksesta kasvaa niin kauan kuin alkuperäiset äänitteet eivät kilpaile hinnalla ja laadulla (käyttöarvolla).

Äänitemyynnin arvon kehitykseen vaikuttavat myös muun muassa seuraavat seikat:

  • Makrotalouden vaihtelut nousu- ja laskusuhdanteineen ovat olleet levymyyntiin selvästi eniten vaikuttava tekijä. Maailmantalouden taantuma on luultavasti laskenut levymyyntiä viime vuosina
  • Kopiosuojaukset vähentävät CD-levyjen käyttöarvoa ja siten myös niistä saatavia myyntituloja. Toisin sanoen, ihmiset maksavat kopiosuojaamattomien CD-levyjen hinnassa myös siitä, että he saavat tehdä niistä kopioita yksityiseen käyttöön. Monelle ihmiselle kopiosuojausten todellisuus on valjennut kun kaupasta ostettu levy levy ei soi. Tällaiset kokemukset eivät ainakaan kasvata levymyyntiä.
  • Radio, DVD-levyt, pelikonsolit ja kännykät kilpailevat musiikkiäänitteiden kanssa samasta ostajakunnasta ja ajasta (ennen kuunneltiin musiikkia Walkmanilta, nykyään puhutaan kännykkään tai kuunnellaan paikallisradiota)

Katso myös artikkelia kotikopioinnin vaikutuksesta äänitemyyntiin Suomessa. Artikkelin kirjoituksen jälkeen äänitemyynti laski vuonna 2002 noustakseen jälleen vuonna 2003.

EFFI on lähettänyt muun muassa kopiosuojausten levymyyntiä vähentävästä vaikutuksesta levy-yhtiöiden edunvalvontajärjestölle avoimen kirjeen. Kirjeeseen ei ole kuulunut vastausta.

Ovatko kuluttajaviranomaiset reagoineet lakiehdotukseen?

Eivät juurikaan. Suomen kuluttajansuojaviranomaiset valvovat kuluttajien etua lähinnä jälkikäteisvalvonnalla. Suomessa ei ole voimakkaita kuluttajajärjestöjä kuten joissakin muissa maissa.

Kuluttajansuoja-lehdessä 3/02 Kuluttajavirasto otti CD-levyn kopiosuojauksiin kantaa seuraavasti:

CD-levyn ostajalle pitää etukäteen kertoa, jos tuote on kopiosuojattu. Kuluttaja-asiamiehelle on tullut useita ilmoituksia kopiosuojatuissa CD-äänitteissä ilmenneistä ongelmista. Ilmoitusten mukaan CD:t eivät ole toimineet kotitietokoneiden CD-ROM -semissa tai ovat jopa vahingoittaneet käyttöjärjestelmää. Kopiosuojaustekniikasta johtuvat rajoitukset CD-levyjen käytössä tai mahdolliset laadulliset erot eivät selvästikään vielä ole yleisesti kuluttajien tiedossa. Asiasta pitääkin kertoa asiakkaalle niin myyntitilanteessa kuin pakkauksissakin.

Mitä tekniset suojaukset tarkoittavat tietoyhteiskunnalle?

Tulevaisuudessa se, että teokset ostetaan ja ladataan suoraan netistä, yleistyy. Fyysiset teoskappaleet (mm. CD-levyt ja painetut kirjat) väistyvät. Lakiehdotus antaa tekijänoikeuden haltijoille melkein täydellisen vallan kontrolloida tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa. Play-nappi on muuttumassa Pay-napiksi.

Tekijänoikeuslaki on perinteisesti antanut tekijänoikeuden haltijoille oikeuden kontrolloida teoskappaleiden valmistamista myyntiä ja julkista levittämistä varten. Tekijänoikeusteollisuuden tavoite kuitenkin on, että he voisivat hallita teosten käyttöä mahdollisimman täydellisesti ja laskuttaa teosten jokaisesta käyttökerrasta ja -tavasta erikseen. Tekijänoikeusteollisuus haluaa siis lisäksi hallita mahdollisimman tehokkaasti myös teosten yksityistä käyttöä. Teosten käytön hallitsemiseen käytetään teknisiä suojauksia - kopiosuojattuja teoksia kun voi suojauksia murtamatta käyttää vain tekijänoikeusteollisuuden erikseen hyväksymillä tavoilla. Teosta voisi siis suojauksen tyypistä riippuen esimerkiksi käyttää vain tietyissä laitteissa, tiettyinä aikoina tai tietyillä maantieteellisillä alueilla (maakoodit) tai teoksesta saisi ehkä ottaa rajoitetun määrän huonolaatuisia kopioita levyn mukana tulevalla Windows-tietokoneohjelmalla erikseen hyväksytyissä formaateissa, jos se olisi tekijänoikeusteollisuuden laskelmien mukaan heille kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaisi.

Teknisellä suojauksella oikeudenhaltija voi yksinvaltaisesti päättää, miten teosta voi käyttää ja millä välineillä (muunlainen käyttö edellyttää suojauksen kiertämistä). Olisi kohtuullista, että laissa vähintäänkin tarkasti määriteltäisiin, mitä asioita oikeudenhaltijat voivat rajoittaa ja kriminalisoitaisiin suojausten väärinkäyttö esimerkiksi kilpailun rajoittamiseen ja velvoitettaisiin oikeudenhaltijat rangaistuksen uhalla kertomaan kuluttajille tuotteissa olevista suojauksista (vrt. Saksan tekijänoikeuslaki).

Lakiehdotuksen suurimpia puutteita onkin sen täydellinen hyväuskoisuus oikeudenhaltijoiden motiiveja kohtaan (aiheeseen liittyen, oikeudenhaltijajärjestöjä on Suomessakin jo tuomittu määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä). Oikeudenhaltija voi estää tekijänoikeuden rajoitusten toteutumisen sähköisen kaupan suojalausekkeen avulla, rajoittaa laitevalmistajien kilpailua tai yhteensopivuutta, pidentää tekijänoikeuden keston käytännössä ikuiseksi (tekninen suojakeino ei vanhene) ja estää tekijänoikeudella suojaamattoman materiaalin käytön (oikeudenhaltija voi suojata sekä tekijänoikeuden alaiset että muut materiaalit samalla suojauksella).

Lakiehdotuksessa ei myöskään juurikaan käsitellä muissa maissa vastaavista laeista saatuja kokemuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava laki (DMCA) (ks. EFF:n raportti) on...

  • ...tukahduttanut sananvapautta ja tieteellistä tutkimusta. Oikeusjutut ja -uhkaukset 2600 -lehteä ja professori Edward Feltenin tutkimusryhmää vastaan ja venäläisen ohjelmoijan Dmitri Skylarovin oikeudenkäynti ovat pelotevaikutuksellaan estäneet toimittajien, julkaisijoiden, tutkijoiden, opiskelijoiden, ohjelmoijien ja kansalaisten laillista toimintaa.
  • ...vaarantanut jokamiehen oikeuksia ("fair use"). Kaikenlaisen suojauksen kiertämisen ja sellaisten tekniikoiden ja työkalujen, joita voi käyttää suojauksen kiertämiseen, kieltäminen antaa oikeudenhaltijoille yksipuolisesti mahdollisuuden estää kansalaisen jokamiehen oikeudet (mm. yksityinen käyttö, varmuuskopioiden tekeminen). Levyteollisuus on jo ottanut käyttöön kopiosuojatut "CD-levyt" joiden tarkoituksena on estää ihmisiä ottamasta levyistä laillisia kopioita yksityistä käyttöä varten.
  • ...tukahduttanut kilpailua ja innovaatiota. Piraattien torjumisen sijasta monet oikeudenhaltijat ovat käyttäneet tekijänoikeuslakia (DMCA) kilpailun tukahduttamiseen. Esimerkiksi Sony on varjellut teknisillä suojauksilla monopoliaan Playstation-pelikonsoleihin. Sony on myös käyttänyt Playstationin aluekoodijärjestelmää estääkseen ihmisiä pelaamasta muista maista laillisesti hankkimiaan pelejä.

Teknisiä suojakeinoja käytetään maailmalla mitä erikoisimpiin tarkoituksiin.

Esimerkkinä Yhdysvalloissa kaavaillaan "luotettua tietokonetta" (TCPA), joka käyttäisi Microsoftin Palladium-ohjelmistokomponenttia (EFF:n raportti). "Luotettu tietokone" tarkoittaa tässä yhteydessä siis sitä, että nimenomaan tekijänoikeusteollisuus - eivät käyttäjät - voi luottaa ihmisten tietokoneisiin. Tietokoneiden prosessoreihin olisi järjestelmässä integroitu mikropiirit, joiden avulla voitaisiin varmistaa esimerkiksi se, että suojattuja kappaleita ei voisi kopioida tai että jokaisesta soittokerrasta pitää maksaa erikseen. Intelin ja AMD:n prosessoreihin tällainen piiri on tulossa (uutisia: The Register, O'Reilly Network, Wired), mutta Apple ei ole tähän vielä suostunut. TCPA/Palladium-järjestelmän ylläpitäjillä voisi olla sovelluksesta riippuen myös mahdollisuus poistaa tekijänoikeuksia rikkovat tiedostot käyttäjien kiintolevyiltä. Tietysti tällaista järjestelmää voisi myös väärinkäyttää muunkin epämiellyttävän materiaalin tuhoamiseen: järjestelmän avulla voisi esimerkiksi tuhota keskitetysti käyttäjien tietokoneilta kaikki tiedostot, jotka sisältävät merkkijonon "osama bin laden", ja ehkä vielä raportoida tästä keskuspalvelimelle. Teknisten suojausten käyttö johtaa monopoleihin: Word-tiedostoja (tai muita vastaavia tiedostoformaatteja) ei välttämättä saa Palladium-tietokoneissa auki muilla kuin Microsoftin Wordilla (nykyään muidenkin valmistajien ohjelmat, kuten Open Office ja StarOffice, pystyvät lukemaan Word-tiedostoja). Tekijänoikeuslain muutos mahdollistaa sen, että tällaisten järjestelmien kiertämisestä tulisi rikos. Henkilökohtaiset tietokoneetkin ovat siis muuttumassa valvotuiksi etämaksupäätteiksi.

Bruce Schneier on kirjoittanut yhteenvedon luotetuista tietokoneista ja Palladiumista.

"- - Palladiumissa on paljon hyvää, ja paljon josta pidän. Siinä on myös paljon sellaista, josta en pidä ja josta olen peloissani. Pelkoni on, että Palladium johtaa meidät tielle, jolla tietokoneemme eivät enää ole meidän tietokoneitamme, vaan erinäiset lompakoistamme kiinnostuneet tahot ja yritykset omistavat ne. Tässä mielessä Palladium on huono asia yhteiskunnalle. - -"

Teknisesti suojattujen teosten käyttäminen voi vaatia nettirekisteröitymisen - mahdollisesti EU:n ulkopuolelle - ja pahimmillaan erillisen maksun ja ilmoituksen jokaisesta käyttökerrasta. Tällainen kehitys on erittäin huolestuttavaa jo pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Periaatteessa tämä voi johtaa esimerkiksi siihen, että joku voi kerätä tietokannan henkilöistä, jotka lukevat tiettyä poliittista suuntaa edustavien kirjailijoiden teoksia.

Painettu kirja kestää monta sukupolvea. Teknisesti suojatut teokset voivat sen sijaan osoittautua lyhytikäisiksi kertakäyttötuotteiksi. Kun teoksen lukemiseen tarvittavia laitteita tai ohjelmia ei enää saa tai kun käytetty tiedostotyyppi vanhenee, ei teosta enää voi käyttää. Suojaamattoman teoksen voisi muuntaa uuteen formaattiin tai siirtää uusille laitteille, mutta tekninen suojaus estää tämän todennäköisesti tehokkaasti. Teknisen suojauksen voi lisäksi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa tietyn ajankohdan jälkeen enää kukaan lukea (sähköisen kaupan suojalausekkeen perusteella vapaakappalekirjastoillakaan ei ole oikeutta kiertää suojausta ilman oikeudenhaltijan lupaa).

Lakiehdotus asettaa tekijänoikeusteollisuuden lyhyen tähtäimen taloudelliset edut kaiken muun edelle. Luonnoksessa ei juurikaan nosteta esille muita kuin oikeudenhaltijoiden tuloihin liittyviä argumentteja. Lakiehdotus säätelee yksityishenkilöiden toimintaa erilaisin uusin kielloin ja määräyksin uskomattomalla tarkkuudella, mutta ei mainitse sanallakaan teknisten suojausten väärinkäyttöä. Taide, tiede, kulttuuri ja muiden taloudelliset edut ovat tekijänoikeusteollisuuden tulojen rinnalla toissijaisia asioita.

Entä muut aineettomat oikeudet?

Tekijänoikeuslainsäädännön lisäksi varsinkin monet monikansalliset yritykset ovat lobanneet voimakkaasti myös muiden aineettomien oikeuksien vahvistamista, esimerkiksi:

Miten EFFI vaikuttaa lain valmisteluun?

EFFI oli mukana Opetusministeriön kuulemis- ja keskustelutilaisuudessa syksyllä 2001 ja antoi lausunnon tekijänoikeustoimikunnan mietintöön 15.6.2002. Lisäksi EFFI on antanut lakiuudistuksesta useita lehdistötiedotteita ja kommentoinut sitä sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa.

EFFI pyrkii vaikuttamaan lain käsittelyyn myös eduskunnassa. Eri valiokunnat ovat pyytäneet aiemmin EFFIn hallituksen jäseniltä asiantuntijalausuntoja sananvapaudesta ja ohjelmistopatenteista.

EFFIstä Ville Oksanen ja Mikko Välimäki kävivät kuultavina sivistysvaliokunnassa:

Opetusministeriö pyysi EFFI:ltä 5.9.2003 mennessä lausuntoa 16.7.2003 annetusta esitysluonnoksesta, jonka myös annoimme:

EFFIN lausunto 1.4.2005 tekijänoikeuslakiehdotuksesta HE 28/2004 vp:

Vaikutti selvästi siltä, että kansanedustajat ovat kiinnostuneita kritiikistämme. Jokainen voikin nyt kysellä kansanedustajiltaan heidän näkemystään lakiehdotukseen, sillä se on EFFIn kannalta yksi tärkeimpiä lakihankkeita.

Mitä muissa EU-maissa tapahtuu?

Esimerkiksi Tanskassa perustettiin lokakuussa 2002 Initiativet Digitale ForbrugerRettigheder, joka keräsi viikossa yli 3000 nimeä direktiivin vaatimaa teknisten suojakeinojen kiertämisen sanktiointia vastaan. Seuranneen mediakohun jälkeen ja tietoisuuden levittyä Tanskan kulttuuriministeri esitti, että DVD-levyjen kopiosuojaukset tulisi voida kiertää: DVD-levyjä pitää pystyä soittamaan esimerkiksi Linuxilla riipumatta aluekoodi- ja CSS-suojauksista.

Tekijänoikeusdirektiivin toimeenpaneminen on viivästynyt myös monissa muissa EU-maissa (yhteenveto tekijänoikeusdirektiivin implementoinnista).