Avoimuusteatteria OKM:n kuulemistilaisuudessa

Effin edustajat olivat paikalla 15.2.2022 DSM-direktiivin toimeenpanoon liittyvän tekijänoikeuslain uudistuksen 13. kuulemistilaisuudessa  (PDF esitys hankesivulla ja Effin arkistokopiona) joka järjestettiin näin pandemia-aikaan etätapahtumana. Kuulemistilaisuudessa oli tarkoitus esitellä OKM:n pimennossa ja hyssytellen talven aikana tekemän jatkovalmistelun tuloksia. Tässä jatkovalmistelussa on alkuperäistä esitysluonnosta muutettu merkittäviltä osin.

Tämä kuulemistilaisuus olikin varsinaista avoimuusteatteria. Koko tapahtuma oli kutsuttu kokoon lyhyellä viiden päivän varoitusajalla, eikä osallistujille jaetussa materiaalisssa juuri ollut konkreettisia yksityiskohtia jatkovalmistelun tuloksista. Jatkovalmistelussa on kirjoitettu kokonaan uudelleen esimerkiksi kohdat direktiivin artikloista 5, 15 ja 17, jotka käsittelevät tekijänoikeuksien toteutumista opetustoimessa, sitaattioikeuden rajoituksia sekä palveluntarjoajilta edellytettävää automaattista sisällönsuodatusta. Valitettavasti yksityiskohtia siitä, miltä nämä uudelleenkirjoitetut osat lakiesityksessä näyttäisivät, ei osallistujille kerrottu. Tätä valiteltiinkin monessa puheenvuorossa tilaisuuden aikana.

Toisaalta kävi myöskin selväksi, etteivät kuulemistilaisuuden osallistujien mielipiteet juuri esitystä esitteleviä lainvalmistelijoita kiinnostaneet. Vastausaika oli rajattu puheenvuorottain kahteen minuuttiin, eikä tuossa ajassa mitään sen perustellumpaa kritiikkiä kyennyt antamaan. Perusteellisemmat ja aiheeseen paneutuvat puheenvuorot katkaistiin tylysti. Jos lainvalmistelijat oikeasti olisivat halunneet kuulla eri sidosryhmien mielipiteitä jatkovalmisteluun liittyen, olisi ne pyydetty myös kirjallisena. Tällaisen uuden lausuntokierroksen kuitenkin tilaisuudessa olleet OKM:n edustajat – kulttuuriministeri Kurvista myöten – torppasivat yksiselitteisesti.

13 thoughts on “Avoimuusteatteria OKM:n kuulemistilaisuudessa”

  1. Eipä kyllä paljoa tästä asiasta puhuta edes Twitterissä ym. jos ei lasketa OKM:n, Teoston ja Sanaston muutamia twiittejä. Puhumattakaan että muussa mediassa jaksettaisiin mainita sanallakaan, vaikka vaikutukset tulevat kyllä tuntumaan jos Teoston lobbarien annetaan puuhailla myyräntyötänsä vapaasti. Ärsyttää.

    1. Jos tavoitteena on implementoida direktiivi juuri niin kuin se on kirjoitettu, niin vaikea kai siitä on moittia.
      Youtube joutuu ostamaan teostolta lisenssin musiikin taustalla oloon (jonka se jo nyt tekee) ja videosisällön ennakkofiltteri pysyy paikallaan (niin kuin nyt).

      1. Toki, mutta minusta tämäkin asia kaipaisi enemmän julkista huomiota ja keskustelua. Mutta toisaalta, eihän tällaiset aiheet juurikaan tavallista pulliaista ole koskaan kiinnostaneet.

      2. Topi Toosi

        Päinvastoin. Direktiivi jättää hyvin paljon asioita nimenomaan toteuttajan päätettäväksi – erityisesti näissä kiistanalaisissa pykälissä. Ei ole olemassa mitään “juuri niin kuin se on kirjoitettu” oletusta vaan direktiivin toteuttaja on merkittävä vallankäyttäjä.

        Otit esille tuon ennakkofilteröinnin. Se on vain yksi kyseenalainen kohta tässä lakiesityksessä ja silti siitäkin löytyy lukuisia esimerkkejä mitä kaikkea pitäisi päättää kansallisesti: Näin alkuun vaikkapa suodatuksen väärien suodatuspäätösten käsittely, valitusprosessit ja miten estää oikeudenhaltioita väärinkäyttämästä prosessia virheellisillä ilmoituksilla väitetyistä tekijänoikeuksien loukkauksista. Nämä kaikki tulisi määritellä jotenkin toimivaksi kokonaisuudeksi, sillä on aivan selvää, että nykyinen de-facto tila on rikki.

        Tämä prosessi eteni aiemmin monen osapuolen kantoja yhteensovitellen, mutta nyt se kaikki on heitetty romukoppaan ja – niiden tietojen perusteella mitä valmistelusta on tihkunut – oikeudenhaltijoille ei tule mitään sanktioita järjestelmän räikeistäkään väärinkäytöksistä ja valitusmahdollisuus on vallan läpinäkymätön näennäisprosessi.

        1. Miten nykyinen de facto-tila on rikki?

          Youtube voisi ostaa lisenssin kaikelle taustamusiikille ja homma olisi sillä selvä. Ei enää ääniraita-poistoja.

          Oikeudenhaltija toimii aina omalla nimellään. Uppaaja toimii anonyymina. Kumpaa siis tulee uskoa, kun on sana sanaa vastaan. Perinteisesti sitä, joka on oikeasti omalla nimellään valmis seisomaan väitteensä takana. Olen ehdottomasti tasapainoisen sanktiojärjestelmän kannalla eli jos uppaajana tulet esiin omalla identiteetilläsi ja näin siis olet myös valmis korvaamaan vahingon toiseen suuntaan, jos itse olet väärässä, niin totta kai sanktiot kuuluvat asiaan. Mutta jos voit anonyyminä ilman mitään omaa riskiä tehtailla rajatapaus-sisältöä, joista vaikka 1% tuottaa sinulle tuloja ilman riskiä, niin tämä ei minusta ole tarkoituksenmukaista.

          Sisältö on aina, siis ihan aina, mahdollista toteuttaa tekijänoikeuksia rikkomatta. Oma musiikki, oman klipin sisällä olevat muiden AV-klipit korkeintaan parin sekunnin mittaisia eikä oman klipin nimessä viitettä kaupallisesti valvottuihin elokuva- sarja- musiikki tms. nimiin, niin ihan 101% varmuudella oma klippi tulee julki ja jää palveluun.

          Jos joku oikeudenhaltija räikeästi käyttää järjestelmää väärin, niin tuon rikkojan identiteetti on koko ajan tiedossa ja raastuvassa tavataan.

          Millaisia nämä räikeät rikkeet ovat? Kun kaikki FIFA-maalikoosteet otetaan systemaattisesti jo nimen perusteella pois, koska joku firma on maksanut 100 milj saadakseen nuo oikeudet. Minusta sama asia kuin tuo klassinen nm. saako toisen tontille rakentaa..

          1. Mitenkä niin raastuvassa tavataan? Toisella puolella on taho, jolla on asiaan vihkiytyneet juristit ja paljon rahaa, ja toisella puolella on yleensä yksittäinen ihminen, jolla ei ole tietoa, osaamista eikä rahaa. Näin ollen yksittäisen ihmisen ei kannata (koska se maksaa aikaa ja rahaa enemmän kuin mitä on saatavissa) alkaa vastustamaan räikeätäkään väärinkäyttöä, vaikka olisi varmasti oikeassa.

            Räikeää väärinkäyttöä on tehdä ilmoitus tekijänoikeusloukkauksesta, jota ei oikeasti ole tapahtunut. Tälläisestä pitäisi ilman muuta tulla välittömästi rangaistus, ja toistuvista sellaisista kovempi rangaistus. Rangaistusten tulisi myös olla huomattavasti kovempia johtuen tuosta vahvemmasta asemasta.

            Toiselta puoleta katsottuna kysymys kuuluu, että saako kalliin talon teettänyt kaataa naapuritontilta näköalaa haittavat puut? (, joista naapuritontin omistaja ei ole maksanut mitään.)

            Varsinkin pienessä maassa kulttuuri rakentuu lainausten avulla.

          2. Mäyrä on jo niin syvällä, että en näemmä enää voi vastata hänen viestiinsä. Eli laitan tähän.

            Jos “järjestelmän räikeä väärinkäytös” tapahtuu, niin minusta on tosi yllättävää että se tapahtuu vain yhtä henkilöä kohtaan. Joten ajatus siitä, että räikessä tapauksessa olisi vain naapurin ville vs. monikansallinen jätti on aika naiivi. Räikeässä tapauksessa vahingonkärsijöitä on monia ja vahinko on selvästi osoitettavissa.

            Jos taas kysymys on “minun mielestä näin ja sinä olet väärässä” tyyppisestä pahasta mielestä, joka kohdistuu yhteen henkilöön, niin viisas tietää mitä tehdä: muutan matskun ottamalla pois tuon väitteen laukaisevan asian ja uppaan uudestaan. Asiansa saa aina esitettyä niin, ettei se loukkaa olemassa olevia oikeuksia.

            Ilmeisesti et ole koskaan selvittänyt, paljonko esim. Youtubeen upataan tavaraa. 500 tuntia joka minuutti. Eli jos reaaliaikaisesti haluttaisiin sisältö tarkistaa ihmissilmin, niin siihen pitäisi varata 30 000 ihmistä vuoroonsa, 24/7 tarkoittaa että tätä työtä täytyisi olla tekemässä n. 150 000 ihmistä. Se ei ole vaihtoehto.

            Esimerkiksi Youtubesta poistetuista sisällöistä pitkälti yli 90 % ei vastusta Youtuben omassa prosessissa poistoa. Vastustaminen ei maksa mitään ja perusteeksikin riittää vapaamuotoinen teksti. Helmikuussa VR:n IC-junien täsmällisyys oli 68% eikä sitä pidetä ongelmana. Miksiköhän tämä yli 90% osumatarkkuus näissä piraattipoistossa ei ole hyvä.

            En ymmärtänyt esimerkkiäsi. Kallis talo lienee ammattilaisten tekemä sisältö. Jos puut kuvaavat upattua sisältöä, niin tottakai ne ovat sinun, jos ne ovat kasvaneet ihan itse. Jos sen sijaan nuo “puut” sisältävät 90 % tuosta talosta varastettua rakennustavaraa, niin tietysti omistaja saa hakea omansa pois. Ja jos tuon kalliin talon omistaja väittää, että nuo puut ovat hänen talostaan, niin on aika triviaalia näyttää että hän on väärässä. Vaikeus tulee siitä, kun yritetään väittää, että kyllähän siinä on tavaraa sinun talostasi, mutta 1) minä vain lainaan niin vähän tai 2) rakennelmani on niin hieno, että nuo sinun palasi ovat merkityksettömiä (mutta kuitenkin välttämättömiä uppaajalle).

            Varsinkin pienessä maassa kulttuuri rakentuu lainausten avulla, mutta ei toisten maineella ratsastaen. Video “Mäyrä reacts to Tanssii Tähtien Kanssa kausi 8 jakso 2” näyttää koko tunnin ohjelman, joka peittää 75% näytöstä ja Mäyrä sanoo noin lauseen minuuttiin, niin onkohan Mäyrän kontribuutio syy sille, että videota katsotaan.

            Mitä tulee musiikkiraitapoistoihin, niin toivottavasti päästään siihen, että Youtube ostaa luvan siihen, että käyttäjät saavat taustamusiikkia käyttää. Silloin poistettavaksi tulevat ainoastaan videot, joiden nimi on tuo musiikkikappaleen nimi (eli syy katsoa/kuunnella video on tuo kappale).

          3. Topi Toosi

            Tuo lähtöoletus, että kaikki henkilöt joiden julkaisemaa sisältöä Youtuben eri copyright -mekanismien kautta poistetaan, olisivat automaattisesti anonyymejä piraatteja, on väärä.

            Toki jos niin uskoo niin silloinhan systeemi toimii ihan kohtuullisesti. Sen sijaan jos katsoo asiaa siltä kannalta, että rehellisen sisällöntuottajat joutuvat tällaisen mekanismin uhriksi niin tilanne näyttää huomattavasti synkemmältä.

            Pelkkä dispute -mekanismin käyttö altistaa käyttäjän potentiaalisille oikeustoimille usein paljon isompaa ja rikkaampaa toimijaa vastaan. Lisäksi, jos asia päätetään viedä oikeuteen, pitää youtube oletuksena sisällön poiston voimassa kunnes oikeusjuttu on valmis. Eli prosessia väärinkäyttävää toimijaa vastaan on hyvinkin todennäköistä, että väärin perustein poistetun sisällön palauttaminen voi viedä vuosia.

            Nämä seikat huomioiden kaikki tilastot siitä kuinka paljon dispute -mekanismia käytetään ovat luultavasti merkittävästi vinoutuneita. Jos niitä haluaa käyttää jonkin ilmiön laajuuden tulkitsemiseen, pitäisi tämä vinouma huomioida. (Soisin myös, että jos tällaisia lukuja heitellään niin olisi laittaa niihin myös lähdeviite esille.)

            Joka tapauksessa tämä kommenttiketju on väärä paikka keskustella yksittäisen ylikansallisen toimijan alustan ongelmista. Näihin liittyvät perustelut on jo tuotu esille lainsäädäntöprosessin useissa lausunnoissa ja lienevät luettavissa hankesivulta. Olennaista on, miten nykyisessä lakiesityksessä näihin eri ongelmatilanteisiin on puututtu.

            Nyt kun tarkemmat pykälämuotoilut on vihdoin julkaistu, tulee Effi ottamaan niihin kantaa erikseen. Viimeistään eduskuntakäsittelyssä.

          4. Topi huuteli Dispute-käytännön faktoja.

            Youtubeen ladataan n. 300 tuntia videoita joka minuutti. Helppouden vuoksi olevan tyypillisen videon olevan n. 10 min. 3 kuukaudessa ladataan siis vajaat 250 milj, videota

            Googlen / youtuben tilastot sanovat poistoista seuraavaa

            https://transparencyreport.google.com/youtube-policy/appeals

            Maailmanlaajuisesti poistettiin 3,8 milj videota Q4/2021 eli n 1,5 % ladatusta kokonaismäärästä.

            Uppaaja voi tehdä anonyymina dispute claim:in Youtuben sisäisessä palvelussa. Se tehtiin 0,2 milj. kertaa. Siis 0,08% videoista oli lataajiensa mielestä poistettu aiheettomasti palvelusta.

            Ihmisen tekemän arvion jälkeen noista kiistetyistä 0,2 m videosta todettiin virheellisesti poistetuksi 0,04 m videota. 0,02% videoista oli siis väärin poistettu.

            Kaikki ylläoleva tapahtuu youtubessa uppaajan osalta anonyymina. Ei kustannuksia, ei lakimiesarmeijoita. Toki vaatii kykyä kirjoittaa perustelu, miksi itse on oikeassa ja kone on väärässä.

            Yksi video per 5 000 upattua videota tulee virheellisesti poistetuksi ja palautetuksi muutaman viikon selvittelyn jälkeen. Monessa paikassa 99,98 % laatutasoa pidetään aika hyvänä, mutta jostakin syystä ei tässä.

          5. Topi Toosi

            Kuten varmastikin useimmat ovat jo huomanneet, tuo Myyrän 10.3.2022 lisäämä linkki koskee Community Guides -rikkomuksia. Mehän kaikki aina katsomme mitä lähdeviitteet oikeasti pitävät sisällään. Eikö näin!

            Näillä luvuilla ei siis ole mitään tekemistä manuaalisesti tehtyjen väitettyihin tekijänoikeusrikkomuksiin liittyvien poistopyyntöjen tai automaattisen content id -suodatuksen kanssa.

            Ne eivät myöskään ollenkaan liity tässä blogikirjoituksessa käsiteltävään asiaan, eli ilmeiseen kähmintään tekijänoikeuslain muutoksen lainvalmistelussa.

            Manuaalisiin takedown requesteihin tai hylättyihin content id dispute-vastauksiin vastaaminen on paljon community guidelines rikkomuksia raskaampi prosessi, eikä sitä voi todellakaan tehdä verifioimatta tilejä.

            Kiinnostuneille lisätietoja:
            – copyright counter notification:
            https://support.google.com/youtube/answer/2814000
            – Dispute a Content ID claim:
            https://support.google.com/youtube/answer/2797454

  2. Effin esittämät huolet ja kritiikki koskein direktiivin 790/2019 toimeenpanoa ovat täysin perusteltuja. Lainvalmisteluprosessi oli tosiaankin erittäin läpinäkyvä ja hyvin toteutettu – aina syksyn lausuntokierrokseen asti. Tämän jälkeen tyyli muuttui täysin ja merkittävät muutokset tehtiin käytännössä vain luovien alojen etujärjestöjen sanelemana. Muita intressitahoja tai tekijänoikeuteen erikoistuneita tutkijoita ei enää kuultu ainakaan minun tietääkseni. Tähän nähden ei ollut ihme, että etujärjestöt myhäilivät lyhyessä kuulemistilaisuudessa, kun taas muut osapuolet antoivat käytännössä täyslaidallisen kritiikkiä. Oli jokseenkin tyrmistyttävää, että itse vastaava ministerikin alkoi selvästi hiiltymään tästä ja puuttui keskusteluun puolustellen “kuinka koko prosessi on ollut erittäin läpinäkyvä.” Tätä näkemystä en jaa hänen kanssaan. Muutokset olivat sen verran merkittäviä, niin itse prosessissa kuin esityksen sisällössä, että olisin odottanut ainakin jotain keskustelutilaisuutta lausuntokierroksesta ennen mitään sisällöllisiä muutoksia.

    Vaikka OKM:n valitsema tapa transponoida artikla 17 käytännössä sellaisenaan on sinällään linjassa monen muun EU-jäsenvaltion toteutusten kanssa, on se ennen kaikkea huonoa lain säätämistä. Direktiivi sääntelyinstrumenttina on käytännössä lainsäädäntöohje, joka nimenomaan mahdollistaa kansallista liikkumavaraa sen tavoitteiden tehokkaan toteuttamisen puitteissa. Jos unionin olisi ollut tarkoitus tuottaa jäsenvaltioissa suoraan sellaisenaan sanatarkasti sovellettavaa sääntelyä, olisi sillä ollut tähän toinen sopivampi säännösinstrumentti: asetus. Unioni on kuitenkin päätynyt harmonisoimaan tekijänoikeuksia direktiivillä, mikä jättää tietyn kansallisen sääntelymarginaalinen jäsenvaltioille. Direktiivit jopa voivat edellyttää, että niistä säännellään kansallisesti yksityiskohtaisemmin, jotta niiden tavoitteet toteutuvat tehokkaasti ja sopivat kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmään. Etenkin artikla 17 kohdalla epäselvyyksiä on merkittävästi.

    Direktiiviin sisältyy nimenomaisesti myös käyttäjien ja verkkoalustojen etuja ja oikeuksia koskevia velvoitteita. Jos Suomi nyt päätyy nykyisen ehdotuksen mukaiseen ratkaisuun, niin eivät nämä epäselvyydet ja oikeudelliset kysymykset mihinkään katoa. Kun näihin ei oteta suoraan kantaa kansallisesti säädetyssä laissa, siirtyvät ne vain tuomioistuinten ratkaistaviksi

    EU-tuomioistuimelta on (toivottavasti) lähiaikoina odotettavissa ratkaisu Puolan EU-parlamenttia vastaan nostamaan kanteeseen C-401/19, jossa näitä asioita tullaan linjaamaan. Arvelen, että tämä ratkaisu tulee olemaan pitkälti julkisasiamiehen antaman ratkaisuehdotuksen mukainen, mikä taas oli vahvasti edellisen lakiesitysluonnoksen taustalla. Ratkaisu tulee sitten toimimaan ohjenuorana myös kotimaisessa oikeuskäytännössä, kun kansallisen säädöksen epäselvyyksiä joudutaan tulkitsemaan. Tämä on luonnollisesti se huonompivaihtoehto sääntelyn täsmällisyyden ja ennakoitavuuden näkökulmasta.

    1. Lainaus SM: Vaikka OKM:n valitsema tapa transponoida artikla 17 käytännössä sellaisenaan on sinällään linjassa monen muun EU-jäsenvaltion toteutusten kanssa, on se ennen kaikkea huonoa lain säätämistä.

      Ehdottomasti eri meiltä. Koska verkkoalustat, jotka kuuluvat tämän piiriin, ovat globaaleja, niin olisi suorastaan kestämätön tilanne, jos EU:n tuomioistuimen antama tuomio ei (ehkä) olisikaan sovellettavissa Suomeen. Oikeusvarmuus saadaan nopeiten niin, että säädetään varsinkin näiltä keskeisiltä osin yhtenevät lait ja saadaan EUT:n linjaukset.

  3. Pingback: Uusi tekijänoikeuslaki – TL;DR - AvoinGLAM

Leave a Reply to Myyrä Cancel Reply

Your email address will not be published.