Raportti Future of Music policy summit 2005 -tapahtumasta

Herkko Hietanen

Tausta

Future of Music järjestö on asiantuntijajärjestö, joka tutkii teknologian vaikutusta musiikkialalle. Sen jäseninä ovat artisteja edustavia järjestöjä, levy-yhtiöitä, teknologiayrityksiä sekä tekijänoikeuslakimiehiä. Poikkeuksellisen järjestön Washington DC:ssä järjestetyssä konferenssista teki laaja edustajisto kulttuurin, tuotannon sekä kulutuksen eri järjestöjä ja yrityksiä. Lisäksi paikalla oli paljon yksittäisiä oikeudenomistajia, muusikoita sekä säveltäjiä sponsoreiden tarjoamien avustusten turvin. Tapahtuman puhujien taso oli erittäin kova. Paikalla oli muun muassa RIAA:n johtajat, alkuperäisen Napsterin kehittäjä Shawn Fanning, Funk-muusikko George Clinton sekä kongressin edustajia ja senaattori. Toisin kuin Suomessa tekijänoikeusjärjestöjen välillä ei ollut nähtävissä yhteistä kantaa. Erityisesti ilmassa oli haistettavissa epäily vanhoihin levyjen myyntiin pohjautuvien liiketoimintamallien tulevaisuudesta.

Levy-yhtiöt ja uusi uljas maailma

RIAA:n CEO Gary Sherman oli hyvin maltillinen ja korosti, että lisää musiikkia tulee markkinoille ohi suurten levy-yhtiöiden. Uusia liiketoimintamalleja on jo tarjolla. Näistä esimerkkinä hän mainitsi:

  • mainoksien katsomiseen perustuvat latauspalvelut,
  • palvelut, jossa heikkotasoista audiotiedostoja jaetaan siinä toivossa, että ihmiset ostavat parempi laatuisen kappaleen sekä
  • tietyn kokeiluperiodin kestävien ilmaisjakeluiden kuunteluajan jatkamiseen perustuva liikemalli.

Shermanin mukaan levy-yhtiöiden tehtävä tulevaisuudessa on löytää lahjakkuudet sekä jalostaa ja vastata markkinoinnista maksimaalisen palautuksen saamiseksi sijoitukselle. Kyse on venture capital sijoitustoiminnan kaltaisesta toiminnasta. Yrittämiseen tarvittava pääoman tarve on pienempi teknisen kehityksen johdosta. Bruce Jenner totesi ensimmäisenä päivänä, että elämme samanlaisessa tilanteessa kuin 1800-luvun lopussa, jolloin teollinen vallankumous oli aluillaan. Massatuotanto muutti työskentelymalleja ja lentäminen oli todettu mahdolliseksi. "The first 747 planes are coming out of assembly lines." Tänään musiikkiteollisuus elää vielä juna-aikakaudessa ja miettii, miten junaan voisi liittää siivet. Pink Floydin managerina tunnettu ja kansainvälisen managereiden liiton pääsihteerinä toimiva Jenner totesi, että eri toimijoiden on päästettävä irti musiikista ja osasta siihen perinteisesti liitetyistä oikeuksista, jotta toimiala pääsisi lentoon. Tämä kaikki vie kuitenkin aikaa. Lisäksi taakkana on teollisuuden vanha painolasti. "Jos musiikkibisnes syntyisi tänään, se olisi arkkitehtuuriltaan kovin erilainen." REM yhtyeen lakimies Bertis Down totesi ja siteerasi Rob Glaseria: "It's as if Franz Kafka designed this system and employed Rube Goldberg as his architect."

Levyteollisuus on kokenut valtavan muutoksen viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Muutos näkyy paitsi myydyissä levyissä myös levykaupoissa. Muun muassa Suzanne Vegan managerina ja lakimiehenä toimiva Michael Hausman teki huomion käydessään Tower record levykaupassa. "Ostaakseni levyn minun tulee mennä kaupan toiseen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa myydään lehtiä, elokuvia sekä tyhjiä CD levyjä. Levy-yhtiöt maksavat kuitenkin kaupan ikkunoissa olevista mainoksista isot rahat. Levykaupat eivät ole sitä mitä ne ennen olivat."

Hiphop festivaalien järjestäjä Clyde Valentin totesi, että ihmisillä ei ole enää syytä lähteä kotoaan pois. Elokuvan saa vuokrattua edullisesti ja kotiteatterien tekniikka mahdollistaa lähes elokuvateatterin veroisen elämyksen. Elävämusiikki ei ole menettänyt vetovoimaansa. Artistin arvostusta ei ehkä enää mitata sillä, kuinka monta levyä hän myy. Jenner tuki Valentinia "Ihmiset eivät halua maksaa tulevaisuudesta muovisista lätyistä. Musiikki on sosiaalinen elämys. Ihmiset lähtevät tulevaisuudessakin ulos kuuntelemaan musiikkia."

Monet panelistit pitivät markkinointia yhtenä suurimpana kuluna koko musiikkibisneksessä. Monissa puheenvuoroissa esiintyi tarve luoda bändien ympärille niche-yhteisöjä, jotka pitävät huolen musiikin promotoinnista. Todellisuudessa tiedonvälityksen demokratisoituminen on jo johtanut tähän. Yhteisön viidakkorummut ajaisi muusikot kohti tervettä kilpailua laadulla eikä yksin markkinointibudjeteilla.

Uudet palvelut

Tapahtumassa oli puhumassa lukuisia Internetissä toimivia muusikoille suunnattuja palveluiden tarjoajia. Yksi kiinnostavimmista oli CD-Baby. Sen kautta muusikot saavat apua levyjen painamiseen sekä levittämiseen. Yritys tarjoaa avaimet käteen palvelua, jossa muusikot toimittavat levynsä sähköisen version ja yhtiö hankkii viivakoodit, luo levyt sekä hoitaa koko loppuketjun kuluttajalle asti. CD-Babylla on kymmeniätuhansia artisteja asiakkainaan. Näiden Interetsivuilla on linkki CD-Baby levykauppaan, josta levyt toimitetaan postitse kuluttajalle. Palvelu oli saanut alkunsa muusikon tarpeesta tuottaa oma levynsä. Tuotettuaan levyn ja rakennettuaan verkkokauppapaikan hän lupasi, että kaverit saavat myös käyttää sitä hyväkseen. Sana levisi ja pian palvelua käytti satoja ihmisiä, joita perustaja ei ollut aikaisemmin tavannut ja tällä hetkellä yritys maksaa palkan yli kymmenelle henkilölle.

Muutama fakta CD Babysta: - 105 481 artistia myy CD Babyn kautta levyjään. - 1 839 150 myytyä levyä - 17 910 565,69 dollaria tilitettyjä korvauksia artisteille. - Verkkosivut luotu ilman Microsoftin tuotteita - Useimmat levyt on kuultavissa joko kokonaan tai osittain sivujen kautta

Vastaava Internetissä toimiva levykauppa on John Buckmanin Magnatune (www.magnatune.org). Erona CD-Babyyn on se, että Magnatune ei myy levyjä, vaan korkeatasoisia downloadeja sekä kaupallisia lisenssejä musiikin käyttöön. Kaikki Magnatunen musiikki on saatavilla verkosta CC-lisenssillä varustettuna. CD-Baby ottaa palveluksistaan kiinteän muutaman taalan palkkion. Magnatune sen sijaan ottaa 50 prosenttia tuloista (ei voitoista). Tällä rahalla maksetaan mm. kulut, jotka syntyvät musiikin markkinoinnista, verkkosivujen ylläpidosta sekä Magnatunen ylläpitämien webcastien lähettämisestä. Artistit säilyttävät kuitenkin oikeutensa ja Magnatunen sopimuksessa he luovuttavat Magnatunelle oikeuden rinnakkaiseen edustukseen viiden vuoden ajaksi.

Brian Camelio kertoi ArtistShare palvelusta, joka mahdollistaa artisteille levyjensä aitouden tarkistamisen. Jokainen levynostaja saa koodin, joka rekisteröidään ostajalle. Koodilla pääsee verkkosivuille. Mikäli levyn ostaja päättää myydä levyn, koodin voi muuttaa ostajalle pientä korvausta vastaan. Erityisesti musiikin keräilijät ovat ottaneet palvelun innolla vastaan. ArtistSharen levyt ovat kysyttyjä ja artistit ovat laadukkaita. Maria Schneider sai Grammyn vuonna 2004 ja oli ensimmäinen Grammy-palkitty artisti, jonka musiikkia levitetään ainoastaan Internetissä. http://www.allaboutjazz.com/php/news.php?id=4785

Kahvilako on uusi levykauppa?

Monessa paneelissa tuli esille uusien jakelukanavien syntyminen. Kanavat eivät ole yksin Internetiin perustuvia. Kahvilaketju Starbucks (http://www.viisitahtea.fi/content/view/229/51/) hyödyntää rakentamaansa logistiikkaketjua sekä sitä, että asiakkaat altistuvat kahvilassa taustalla soivalle musiikille ja on alkanut myydä omalla brändillään levyjä. Muusikoille sopimus Starbucksin kanssa on houkutteleva. Muusikot tekevät sopimukset suoraan kahvilaketjun kanssa ja korvaukset eivät ole sidottuja myydyistä levyistä saatuihin rojalteihin. Joe Henry kertoi tehneensä Starbucksin kanssa sopimuksen neljännes miljoonan levyn myymisestä yksinoikeudella ketjun kautta. Starbuck on kokeillut levyautomaatteja, joissa kahvilassa voi polttaa haluamansa levyn korvausta vastaan.

Levykauppojen edustajat pitivät yksinoikeusjärjestelyä ongelmallisena. Yksinoikeussopimukset vaikuttavat levyjen saantiin ja kaventavat levykauppojen tarjontaa. Tämä koettiin erityisesti ongelmalliseksi tunnettujen nimien kuten Bob Dylanin osalta. Dylan julkaisi viimeisimmän levynsä yksinoikeudella Starbucksille. Suomesta levyä on turha etsiä lähikahvilasta, sillä ketju ei operoi Skandinaviassa.

Musiikin markkinointi ongelmallista

Universalin Jim Urie kertoi kokemuksistaan levyjen hintojen alentamisesta. Osa heidän levyistään oli alennettu, mutta ne eivät silti käyneet kaupaksi. Syynä oli markkinoinnin pettäminen, jolloin levyjen esille asettamiselle ei jäänyt rahaa. Kuluttajat eivät enää löytäneet tuotteita.

Itsenäisten levykauppojen liiton johtaja Don VanCleave sanoi, että ala oli keskittynyt ketjuuntunut ja tämä oli vaikuttanut myös liiketoimintaan. Myyjät ja ostajat kohtaavat keskitetysti Los Angelesissa, Nashvillessä sekä New Yorkissa. Paikalliset konttorit ovat kadonneet kokonaan.

Radio puhuttaa

Yhdysvaltoihin on rantautumassa Suomessa jo pitkään toiminnassa ollut digitaaliradio. Digitaaliradion etuna nykyiseen malliin nähden on huomattavasti suurempi kanavamäärä. Samalla taajuudella voidaan lähettää useita kanavia. Kuten muutkin joukkomediat, radio on päätynyt muutamat pelaajan haltuun. Erityisesti Clear Channel-yhtiö on hankkinut viimeisen kymmenen vuoden aikana suuren määrän kanavia. Radioiden keskittymisen myötä moni paikallinen kanava on kadonnut isojen yritysten keskittäessä ohjelmien tuotantoa. Digitaaliradio ei tuo helpotusta sillä se ei lisää taajuuksia. Taajuuksilla voidaan lähettää useampia ohjelmia yhtä aikaa, joten luvanhaltijat voivat jakaa yhden taajuuden useammaksi kanavaksi.

RIAA ja sen lakimies Mitch Bainwol ovat lobanneet digiradioon tallennuksen estäviä broadcast lippuja. Broadcastlippu olisi yhdessä laitevalmistajien kanssa toteutettava järjestelmä, joka estäisi kuuntelijoita tallentamasta radio-ohjelmia, jos signaalin mukana olisi sen estävä merkkisignaali. Bainwol syytti teknologia yritysten haluavan ryöstää digitaaliradiolla musiikkia. "They don?t want play button on radio. They way take button." Bainwolin mielestä uuden digitaaliradion tulisi olla kuuntelua ei varastamista varten.

Havaittu tutkalla

  • Dual disk -levy, jonka toisella puolella on äänilevy ja toisella puolella DVD tallenne.
  • BlueArrow-teknologia, jolla voidaan tunnistaa äänilähteestä esitetty kappale ja yhdistämään se sen tekijään.
  • Musicbrainz-metadatapalvelu, joka kilpailee mm. Gracenoten CDDB-palvelun kanssa.