Asiantuntijalausunto ohjelmistopatenteista

Tämä lausunto on saatavana myös muissa formaateissa:


U 45/2002 vp

25.2.2004

Ville Oksanen

Oik. kand, tutkija
Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT
Electronic Frontier Finland – EFFi ry

PL 9800 – 02015 TKK 040 536 8583 – (09) 694 9768 (faksi)
ville.oksanen@hiit.fi
http://www.hiit.fi/u/oksanen/

Oikeustieteen kandidaatti Ville Oksanen on työskennellyt vuodesta 2001
tutkijana tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:issä erikoisalanaan juridiikan ja
tietotekniikan yhtymäkohdat. Hän on osallistunut
ohjelmistopatentointiuudistuksen kansalliseen valmisteluun syksystä 2000
avoimen lähdekoodin ohjelmistoyritysten ja Internet-käyttäjien
asiantuntijana.

Electronic Frontier Finland – EFFi ry on perustettu käyttäjien ja
kansalaisten oikeuksien puolustamiseen Internetissä. Yhdistys pyrkii
vaikuttamaan mm. sananvapautta, tekijänoikeuksia ja tietokoneohjelmien
patentointia koskeviin lainsäädäntöhankkeisiin Suomessa ja Euroopassa.
Lisätietoja EFFI:n kotisivulta osoitteessa “http://www.effi.org/“.

Tiivistelmä

Euroopan parlamentti muutti äänestyksessään radikaalisti
ohjelmistopatenttidirektiiviä. Direktiivimuutokset ovat seurausta komission
alkuperäistä esitystä kohtaan osoitetusta kritiikistä. KTM kuitenkin ajaa
Suomen kannanotoksi näihin muutoksiin luonnosta, jossa tätä kritiikkiä ei
lainkaan huomioida. KTM esittää, että parlamentin päätös oli väärä ja että
Suomen tulisi edelleen säilyttää nykyinen jopa komission pohjaesitystä
radikaalimpi kanta. Parlamentin äänestystulos ei ollut kuitenkaan sattumaa,
vaan se syntyi hyvin pitkän prosessin tuloksena tilanteessa, jossa sekä
patentoinnin kannattajat että vastustajat käyttivät kaikki käytössä olevat
keinot viestinsä saamiseksi eurokansanedustajien tietoon. EFFI:n näkemyksen
mukaan Suomen tulisi kunnioittaa Euroopan parlamentin päätöstä ja
asiallisesti hyväksyä sen sisältö tietyin teknisin selvennyksin.

Mikä oli parlamentin tavoitteena äänestyksessä?

Parlamentin muutosten tavoitteena oli lyhyesti varmistaa, ettei puhtaille
ohjelmistoille voitaisi enää myöntää patentteja. Nykyinen eurooppalainen
patenttilainsäädäntö on kieltänyt patenttien myöntämisen “tietokoneohjelmille
sellaisenaan”, mutta tämä kohta on kierretty sujuvasti EPO:n tulkintojen
kautta. Parlamentin äänestystuloksen takana olikin halu tukkia kaikki
mahdolliset porsaanreiät, jotka mahdollistaisivat patenttien myöntämisen
puhtaille tietokoneohjelmille.

Kuten KTM:n lausunnossa todetaan, parlamentin valitsema linja tarkoittaisi
merkittävää muutosta nykyiseen tulkintalinjaan. Se minkä KTM jättää sanomatta,
on että parlamentin kanta tarkoittaisi paluuta siihen, mitä vielä tälläkin
hetkellä patenttilaissa lukee. EFFI:stä lain venyttämistä täysin sen sisällön
arkikielisen merkityksen ulkopuolelle ei tulisi pitää tuettavana
toimintana.

Miksei parlamentti halunnut sallia tietokoneohjelmien patentointia?

Vastauksia tähän on varmasti yhtä monta kuin on eurokansanedustajiakin,
mutta käytännössä syitä näyttäisi olevan lähinnä kolme. Ensinnäkin
parlamentissa kuultiin eurooppalaisten PK-ohjelmistoyritysten hätä
patentoinnista. Kaikissa prosessia varten tehdyissä tutkimuksissa valtaosa
PK-yrityksistä oli kokenut tekijänoikeuden riittäväksi suojaksi ja patentointi
nähtiin lähinnä turhana menoeränä, johon turvaudutaan korkeintaan oman selustan
turvaamiseksi muiden ohjelmistopatentteja vastaan. Myös tutkimustulokset
Suomesta tukevat tätä käsitystä:

“Harva haastattelemistani yrityksistä pyrki hyödyntämään
patenttejaan aktiivisesti ja tuottamaan niillä voittoa. Mikäli patentointi
ylipäätänsä koettiin tarkoituksenmukaiseksi, patentit nähtiin monissa
yrityksissä yrityksen toimintaan liittyvänä välttämättömänä kulueränä..”
(Soininen 2003).

Päätöksellään parlamentti halusikin varmistaa, että tämän
ohjelmistoteollisuuden kaikista työllistävimmän osan toimintaedellytykset
säilyvät mahdollisimman hyvinä Euroopassa.

Toiseksi parlamentissa ymmärrettiin ohjelmistopatenttien perustavanlaatuinen
vaikutus tietoyhteiskunnan rakenteisiin. Tietokoneohjelmat sääntelevät
enenevässä määrin kansalaisten pääsyä informaation eri lähteisiin ja sallimalla
patentoinnin (ja siitä seuraavan alan yhä pahemman monopolisoitumisen)
mahdollistettaisiin täysin uusien portinvartijoiden syntyminen. Parlamentti
halusi varmistaa, että avoimien informaatiostandardien luominen on mahdollista
myös tulevaisuudessa. Tämä huoli on myös erittäin perusteltu; esimerkiksi
Microsoft on patentoinut käytännön standardina toimivan Microsoft Word
-dokumentin rakenteen. Parlamentin lisäämä ja globaalien ICT-yritysten
aggressiivisesti inhoama 6a-artikla selittyy esimerkiksi hyvin tällä
perustellulla uhkakuvalla.

Kolmantena vaikuttavan voimana oli ohjelmistopatentoinnin negatiiviset
vaikutukset avoimen lähdekoodin ohjelmistotuotantoon, mistä esimerkiksi Linus
Torvalds oli yhteydessä parlamenttiin (Liite
2
.). Kyseiset ongelmat olivat pitkälti päällekkäistä PK-yritysten ongelmien
kanssa, koska lähes kaikki Open Source -yritykset ovat myös PK-yrityksiä.
Osittain taustalla oli myös teknologianeutraaliuden vaaliminen:
ohjelmistopatenttien salliminen koettiin olevan tietyn ohjelmistotuotantotavan
suosimista toisen kustannuksella.

Mitä parlamentin äänestystulos tarkoittaisi Euroopalle?

KTM:n lausuntoa ja erityisesti tiettyjen yritysten kommentteja lukiessa
tulee suoraan sanottuna mieleen lähinnä Aladobixin pelot “taivaan
putoamisesta”. Todellisuudessa muutokset jäisivät pieniksi jopa globaalien
pelureiden osalta. Syynä tähän on, että ohjelmistojen patentointi olisi
edelleen mahdollista Yhdysvalloissa ja Japanissa. Suurin muutos olisi, että
globaalit ICT-yritykset eivät voisi enää käyttää nykyiseen malliin patenttien
ristiinlisensointia keinona luoda de facto -kartelleja eri standardien
ympärille Euroopan sisällä. EFFI ei väitä, etteikö tällä olisi negatiivista
vaikutusta ko. yritysten taseeseen. Sen sijaan kyllä väitämme, että
eurooppalaiset kuluttajat hyötyisivät tilanteesta lisääntyneen kilpailun ja
halventuneiden hintojen kautta. Lisäksi patenttimuurien poistuminen avaisi
aivan uudenlaiset mahdollisuudet PK-yrityksille tunkeutua tälle nyt hyvin
suljetulle markkinasegmentille.

Kuvaavaa on myös, että KTM joutuu vetoamaan Lissabonin tavoitteisiin
yrittäessään osoittaa ohjelmistopatentoinnista luopumisen negatiivisia
vaikutuksia kilpailukyvylle sen sijaan että siteerattaisiin tieteellisiä
julkaisuja asiasta. Syynä tähän tosin on, että käytännössä kaikki asiaa
koskevat akateemiset tutkimukset osoittavat, että ohjelmistopatenteilla ei ole
vaikutusta innovatiivisuuteen (Bessen, Maskin, 2002) tai että vaikutukset ovat
jopa negatiivisia (Bessen, Hunt, 2003). On myös hyvin mielenkiintoista, että
KTM pelkää direktiivin olevan TRIPS:n vastainen (mistä itsessään voidaan olla
perustellusti eri mieltä). Jos direktiivin vaikutukset olisivat niin tuhoisat
Euroopan kilpailukyvyllä mitä KTM antaa lausunnossaan ymmärtää, on vaikea
hahmottaa, miksi kukaan WTO:n muista jäsenistä lähtisi kyseenalaistamaan
tilannetta. Kauppapolitiikassa ei ole kai tapana pakottaa muita maita
parantamaan suhteellista kilpailuasemaansa?

Kuinka laajalle parlamentin tekemien muutosten vaikutukset ulottuvat?

KTM:n lausunnossa maalaillaan muutosten negatiivisia vaikutuksia mm.
suomalaiselle metsäteollisuudelle. Tässä kohtaa KTM saattaa mahdollisesti olla
osittain oikeassa. Parlamentin tekemät muutosesitykset voidaan lukea tällä
hetkellä monella tavalla ja myös KTM:n esittämä tulkinta, jossa muutoksilla on
vaikutuksia ns. perinteisille teollisuudenaloille, on mahdollinen. EFFI:n
näkökulma on tosin toinen ja liitteessä 1. esitämmekin oman näkemyksemme eri
artikloista. Joka tapauksessa olisi ilmeisesti parempi, että artikloiden
sisältö täsmennetään teknisesti siten, että niistä tulee yksiselitteisiä.

Millainen Suomen neuvottelutavoitteen tulisi olla?

EFFI:n näkemyksen mukaan Suomen tulisi tukea linjaa jossa, jossa
tietokoneohjelmat voivat edelleen olla osa keksintöä, mutta jossa keksinnöltä
edellytetään myös fyysistä elementtiä, joka ei voi olla pelkkä yleisluontoinen
tietokone. Yksinkertaisena testinä EFFI:n mielestä onnistuneelle direktiiville
ovat seuraavat kolme kysymystä, joihin pitäisi voida vastata kielteisesti:

  1. Voidaanko henkilö, joka on kirjoittanut tekstinkäsittelyohjelman ja joka
    jakaa sitä kotisivullaan, haastaa oikeuteen välillisestä tai välittömästä
    patenttirikkomuksesta?
  2. Voidaanko Linux-käyttöjärjestelmää jakeleva yritys haastaa oikeuteen
    välillisestä tai välittömästä patenttiloukkauksesta?
  3. Onko matkapuhelimien tukiaseman toimintaa kontrolloivan kokonaisuuden
    patentointi mahdotonta?

Näkemyksemme mukaan parlamentin tekemät muutokset täyttävät tämän testin.
Tosin on myös mahdollista, että tiettyjä teknisiä muutoksia tarvitaan
tavoitteen täyttämiseen. Näillä muutoksilla ei kuitenkaan tule avata
porsaanreikiä, jotka mahdollistavat puhtaiden ohjelmistojen patentoinnin.

Viitteet

Kiitän erityisesti Tapani Tarvaista kommenteista ja liite 1.:den
laatimisesta.

Bessen, James. Hunt, Robert. An Empirical Look at Software Patents. 2003 “http://www.researchoninnovation.org/swpat.pdf

Bessen, James. Maskin, Eric. Sequential Innovation, Patents and Imitation.
2002. http://www.researchoninnovation.org/patrev.pdf

Soininen, Aura. Yhteenveto suomen ict-sektorin yritysten
patenttistrategioita koskevista haastatteluista. 2003. http://www.hiit.fi/de/core/asyhteenveto%20ICT.pdf


Liite 1. Artiklakohtaiset kommentit

Artiklan 2(a) tarkistuksen (36=42=117) merkitys tulee siitä, että
tietokoneohjelmat eivät sinänsä ole teknisiä (mitä keksintöjen pitää olla).
Siten ilmaus “tietokoneella toteutettu keksintö” ei tarkoita yhtään mitään,
ellei sitä määritellä keksinnöksi, johon liittyy (ei-tekninen) tietokoneohjelma
(ja mahdollisesti muita ei-teknisiä piirteitä), mutta tämä ei saa olla se
tekninen piirre, jolle patenttisuoja myönnetään. Tarkoitus on siten vain rajata
patentoitavuus teknisiin keksintöihin kuten tähänkin asti.

Artiklan 2(b) tarkistusten (69=107) tarkoitus on selventää patentoitavuuden
rajoja, olennaisesti vain toistaa voimassaolevan lain ja Euroopan
patenttisopimuksen kielto tietokoneohjelmien patentoinnille. Ilmaus “as such”
on jätetty pois, koska se on osoittautunut mahdottoman tulkinnanvaraiseksi ja
jotkin patenttivirastot ovat sen perusteella myöntäneet patentteja puhtaille
tietokoneohjelmille.

Artiklan 2(bb) tarkistusten (38=44=118) tarkoitus on rajata patentoitavuus
fyysisten esineiden tuotantoon, ja sulkea pois “virtuaalinen” tuotanto
(sisällöntuotanto kuten elokuvateollisuus yms).

Artiklan 3(a) tarkistus (45) sanoo, että tietojenkäsittely ei ole tekniikan
ala, joten pelkkä tiedonkäsittelymenetelmä (mitä tietokoneohjelmat ovat) ei
voisi olla patentoitavissa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteikö siihen
tarkoitettu laite voisi olla tekninen ja patentoitavissa, yhtään sen enempää
kuin siitä, että musiikki ei ole tekniikan ala ei seuraa, ettei musikaalinen
instrumentti tai vaikkapa CD-soitin voisi olla tekninen laite ja sellaisena
patentoitavissa.

Artiklan 4b tarkistuksen (60) merkitys tulee siitä, että jos pelkästään
tietokoneresurssien tehostunut käyttö kelpaa teknisyyden kriteeriksi,
tietokoneohjelmat sellaisinaan ovat patentoitavissa. Jokainen tietokoneohjelma
käyttää tietokoneen resursseja, joten jos se ylimalkaan tekee jotain uudella
tavalla, se tehostaa ainakin jonkin resurssin käyttöä – eli kaikki ohjelmat
olisivat patentoitavissa.

Artiklassa 5 (tarkistukset 102=118) juuri ohjelmatuotevaatimuksen
kieltäminen on olennaista. Tietokoneohjelma ei ole mitään muuta kuin tietoa, ja
jos pelkästään patentoidusta keksinnöstä kertovan tiedon levittäminen voi olla
laitonta, se on suoraan ristiriidassa patenttijärjestelmän perustana olevan
keksinnön julkistamisen ajatuksen kanssa. Toki patenttisuoja olisi vahvempi jos
keksinnön voisi yksinoikeuden lisäksi pitää salassakin, mutta se ei liene
tarkoitus eikä yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Artiklan 5(1b) tarkistus (103=119) ei rajaa tietojenkäsittelylaitteita
patentoitavuuden ulkopuolelle, ainoastaan varmistaa että tiedon käsittely ja
levittäminen sinänsä (teknisesti tai muuten – samoja algoritmeja voi suorittaa
niin tietokoneella kuin kynällä ja paperilla tai aivoissa) ei voi olla patentin
loukkaus. Se siis ei estäisi ko. tarkoitukseen käytettävien laitteiden
patentoimista, eikä niiden valmistuksen monopolisointia. Rinnastus soittimiin
on taas valaiseva: uudenlaisen soittimen saisi patentoida, sillä soitettavaa
musiikkia ei.

Artiklan 6a (tarkistus 76) tarkoitus on varmistaa, ettei patenteilla estetä
kilpailevan, erilaisen mutta yhteensopivan tuotteen valmistamista patentoimalla
tiedonsiirtoprotokollia ja formaatteja. Vaikka uusi tuote olisi teknisesti
ylivoimainenkin, sen markkinoille pääsy voi muodostua mahdottomaksi ellei se
saa olla yhteensopiva vanhojen, merkittävän markkina-aseman jo saavuttaneiden
tuotteiden kanssa.


Liite 2. Linus Torvaldsin ja Alan Coxin kirje europarlamentaarikoille

Subject: Avoin kirje ohjelmistopatenteista
Date: 21.9.2003
From: Linus Torvalds

Hyvät europarlamentaarikot,

Olemme huolestuneena panneet merkille, että patenttien käyttöaluetta ollaan
Euroopassakin oltu laajentamassa tietokoneohjelmiin. Nyt Europarlamentti on
äänestämäisillään direktiivistä, joka saattaa pysäyttää tämän kehityksen – tai
pahentaa sitä entisestään, riippuen siitä miten parlamentti sitä korjaa.

Kokemukset USA:ssa osoittavat, että toisin kuten patentit yleensä,
ohjelmistopatentit eivät edistä innovaatioita ja tuotekehittelyä, päinvastoin.
Erityisesti ne haittaavat pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja yleensä uusia
tulokkaita markkinoilla. Ne vain heikentävät markkinoiden toimintaa ja lisäävät
patentti- ja oikeudenkäyntikuluja teknisen innovaation ja tutkimuksen
kustannuksella.

Erityisen vaarallisia ovat yritykset väärinkäyttää patentteja estämällä
yhteensopivuus keinona välttää aitoa kilpailua teknologisilla saavutuksilla.
Standardeja ei koskaan saisi patentoida! Patentteja ei myöskään koskaan saisi
voida käyttää tiedon julkaisemisen estämiseen – patenttien koko ideahan on
antaa keksijälle määräaikainen yksinoikeus korvaukseksi keksinnön
julkaisemisesta.

Ohjelmistopatentit ovat myös kaikkein suurin uhka Linuxin ja muiden vapaiden
ohjelmistojen kehitykselle, kuten Linuxin kehitystyössä joudumme jatkuvasti
toteamaan. Me haluamme tarjota maailmalle vapaita, korkealuokkaisia,
laadukkaita ja innovatiivisia ohjelmia, jotka antavat vallan käyttäjille ja
tarjoavat parhaan ja ainoan todellisen mahdollisuuden digitaalisen vedenjakajan
madaltamiseen. Älkää tehkö sitä meille vaikeammaksi kuin se jo on!

Niinpä kehottaisimme Teitä äänestämään sellaisten vaihtoehtojen puolesta,
jotka

  • selkiyttävät patentoitavuuden rajat niin, että ohjelmia, algoritmeja ja
    liiketoimintamenetelmiä ei sellaisinaan voi patentoida;
  • estävät patenttien käytön kilpailun välttämiseen estämällä yhteensopivien
    kilpailevien tuotteiden teon; ja
  • varmistavat ettei patentteja voi käyttää tiedon levittämisen
    estämiseen.

Tätä varten suosittaisimme FFII:n äänestyssuositusten noudattamista (ks. www.ffii.org).

Kunnioittavasti,

Linus Torvalds     Alan Cox