Kuten sanomalehdetkin ovat kertoneet, ministerineuvosto on päässyt sopuun uudesta CSAR-esityksestä.
Tästä voidaan todeta, että on hyviä ja huonoja uutisia.
Hyvät uutiset: esitys ei ole yhtä huono kuin aikaisemmat.
Huonot uutiset: se on yhä huono.
Hyväksi uutiseksi pitää kuitenkin katsoa sekin, ehkä ennenkaikkea se, että palaute on vaikuttanut, kampanjointimme ei ole ollut turhaa.
Mutta taistelu jatkuu. Tämä on vasta ministerineuvoston esitys, seuraavaksi luvassa on kolmikantaneuvottelut ministerineuvoston, komission ja europarlamentin kesken. Merkittävien muutosten saaminen tässä vaiheessa on vaikeaa mutta ei mahdotonta.
Mikä siinä sitten on hyvää ja mikä huonoa?
Merkittävin parannus on viestien skannauspakon poistuminen. Päästä-päähän salausta ei pakoteta murtamaan. Siihen kuitenkin painostetaan epäsuorasti, käytännön vaikutus jää nähtäväksi. Yksityiskohdat saattavat muodostua tärkeiksi.
Pahin jäljelle jäänyt ongelma on ikätarkastus, jota ehdotuksessa käytännössä edellytetään niin viestintäpalveluiden tarjoajien kuin sovelluskauppojenkin toteuttavan pakollisena kaikille käyttäjille.
Oikeus vastaanottaa tietoja anonymymisti on sananvapauden ydinaluetta. Se sisältää myös oikeuden ladata haluansa viestintäsovelluksen tai sen lähdekoodin. Mahdollisuus anonyymiin viestintään on jokaisen perusoikeus ja erityisesti se on kriittisen tärkeää esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustajille, toisinajattelijoille ja väärinkäytösten paljastajille.
Pakolliset ikätarkastukset puuttuvat voimakkaasti sananvapauteen ja ne ovat ensisijainen asia, johon kolmikantaneuvotteluissa tulisi puuttua.
Erityisesti on syytä huomata, että mahdollisuus luottamukselliseen viestintään on myös alaikäisen perusoikeus ja sen rajoittaminen, erityisesti koskien puhtaita viestintäsovelluksia, on hyvin kyseenalaista.
Jos ikätarkastus toteutetaan tavalla joka edellyttää tunnistautumista, se estää kokonaan pääsyn ihmisiltä, joilla ei ole tunnistautumisvälineitä – alaikäisten lisäksi esimerkiksi pakolaisilta, jotka ovat muutenkin haavoittuvassa asemassa.
Lisäksi ikärajojen käytännön vaikutuksena tulee olemaan, että alaikäiset käyttäjät alkavat enenevissä määrin käyttämään hajautettuja palveluita, joita tämän asetuksen vaatimukset eivät koske ja joissa ei näin ollen myöskään ole ikärajavalvontaa. On asetuksen tavoitteiden vastaista, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat käyttäjät liiallisilla rajoituksilla ajetaan pois juuri niistä palveluista, joita asetuksella pyritään tekemään turvallisemmiksi.
Taistelu jatkuu.