Effi-palkittu Matti Nikki huomioi lapsiporno.info-sivustollaan oikeusministeriön työryhmän mietinnön “Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä”. Mietinnön tavoite on toki kannatettava, mutta se sisältää yksityiskohdan, joka saattaa toteutuessaan suorastaan lisätä lasten hyväksikäyttöä samalla rajoittaen ilmaisunvapautta: fiktiivisen lapsipornon kielto.
Vaikka fiktiivisessä lapsipornossa ei ole uhria, väitetään sen mietinnössä edistävän lasten todellista hyväksikäyttöä sallivia “ajattelumalleja”. Väitettä ei kuitenkaan perustella sen kummemmin, ja samalla logiikalla voitaisiinkin kieltää samantien kaikki fiktiiviset väkivaltakuvaukset. Lisäksi jopa muistio itse myöntää, että kielto “saattaa johtaa myös tulkintaongelmiin taiteellisiin arvoihin liittyvien kysymysten osalta”. Esimerkiksi kriitikoiden ylistämä ruotsalaiselokuva Låt den rätte komma in sisältää myös lapsen heräävää seksuaalisuutta ja erotisointia. Uskaltaisiko suomalainen elokuvaohjaaja tehdä saman elokuvan kiellon voimassaollessa?
Siinä missä oikeusministeriö tyytyy esittämään perusteettomia väitteitä, Nikki viittaa erityisesti Japanissa havaittuun vahvaan korrelaatioon pornografian (myös piirretyn lapsipornografian) kulutuksen nousun ja oikeiden rikostapausten laskun välillä. Vastaavaa negatiivista korrelaatiota on havaittu tutkimuksissa laajemminkin. Korrelaation olemassaolo ei toki suoraan tarkoita pornon saatavuuden vähentävän seksuaalirikoksia, mutta tutkijoiden mukaan tämä on sille suoraviivaisin selitys: fiktiivinen materiaali tarjoaa harmittoman purkukeinon paineille, jotka muuten saattavat motivoida vahingolliseen rikollisuuteen. Lisäksi lapsista seksuaalisesti kiinnostuneiden marginalisointi enempää kuin on todellisten lasten suojelemiseksi tarpeen painostaa heitä luomaan omaa, yhteiskunnan arvoista vähät välittävää alakulttuuriaan.
Olisikin syytä niin lasten oikeuksien toteutumisen kuin ilmaisuvapaudenkin kannalta jättää tällaiset lopulta pelkkään moralisointiin pohjaavat kiellot huonon idean asteelle.