Talousvaliokunnan lausunto ohjelmistopatenteista

Johdanto

Talousvaliokunta asettui EFFI ry:n pettymykseksi kannattamaan ohjelmistopatenttien hyväksymistä. Eriävän mielipiteen jätti Merikukka Forsius (vihr). Myös paperin alun perin kirjoittanut Sari Essayah (krist.) ilmoitti, olisi tukenut Forsiuksen kantaa mikäli olisi päässyt paikalle. Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.), joka ei ole valiokunnan jäsen, julkaisi samana päivänä aiheesta oman lehdistötiedotteensa.


Talousvaliokunnan lausunto

Tarkistamaton
TaVL 5/2004 vp - U 45/2002 vp
TALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 5/2004 vp
Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti)
Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 16 päivänä tammikuuta 2004 lähettänyt jatkokirjelmän 2. KTM 19.12.2003 asiassa U 45/2002 vp ehdotuksesta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneelta toteutettujen keksintöjen patentoitavuudesta (ohjelmistopatentti) talousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

  • nuorempi hallitussihteeri Minna Tukiainen, kauppa- ja teollisuusministeriö
  • Euroopan parlamentin jäsen Piia-Noora Kauppi
  • toimistopäällikkö Eero Bomanson, Patentti- ja rekisterihallitus
  • lainopillinen asiamies Pekka Salomaa, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT
  • projektipäällikkö Matti Sihto, Teknologian Kehittämiskeskus TEKES
  • patenttiasiamies Antti-Jussi Savela, Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry
  • Vice President Ilkka Rahnasto, Nokia Group
  • johtaja Mikael Jungner, Microsoft Oy
  • toimitusjohtaja Michael Widenius, MySQL Finland Ab
  • puheenjohtaja Ville Oksanen, Electronic Frontier Finland - EFFI ry

Lisäksi valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon SOT Suomen Ohjelmistotyö Oy:ltä.

Viitetiedot

Valiokunta on aiemmin antanut asiasta lausunnon TaVL 12/2002 vp .

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Komission direktiiviehdotuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli yhtenäistää ja selkeyttää tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentointikäytäntöä EU:n alueella. Ehdotuksen sisältö on kuvattu valtioneuvoston kirjelmässä U 45/2002 vp, josta talousvaliokunta on 1.10.2002 antanut lausunnon TaVL 12/2002 vp.

Euroopan unionin neuvosto muodosti 14.11.2002 yhteisen lähestymistavan komission ehdotukseen. Neuvosto ei kuitenkaan vahvistanut lopullista yhteistä kantaansa, vaan se jäi odottamaan Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tuloksia.

Parlamentti hyväksyi ensimmäisen käsittelyn päätteeksi 64 muutosehdotusta komission esitykseen 24.9.2003.

Neuvoston yhteisessä lähestymistavassa komission ehdotusta muutettiin siten, että myös nk. ohjelmatuotepatentti mahdollistettiin. Tarkoituksena oli kuitenkin keksinnön teknisyyden vaatimuksen säilyttäminen jatkossakin patentoitavuuden edellytyksenä. Keksintöä, joka ei aikaisemminkaan ollut patentoitavissa, ei ollut tarkoitus saattaa patentoitavuuden piiriin. Esimerkiksi puhtaita liiketoimintamenetelmäkeksintöjä ei ollut tarkoitus hyväksyä patenteiksi.

Direktiivin tavoitteena ei ollut muuttaa patentoitavuuden vaatimuksia kohti yhdysvaltalaista käytäntöä, joka ei edellytä keksinnöltä teknistä vaikutusta ja täten sallii melko vapaasti liiketoimintamenetelmienkin patentoinnin. Nämä tavoitteet saavutettiin komission alkuperäisessä ehdotuksessa sekä neuvoston yhteisessä poliittisessa lähestymistavassa.

Parlamentin ehkä keskeisin muutosehdotus on ohjelmatuotepatentin kieltäminen. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan Euroopan parlamentin muutosehdotuksissa halutaan lainsäädäntökehikkoa muuttaa siten, että lainsäädäntö rajaisi patentoinnin ulkopuolelle huomattavan osan jo pitkään patentoitavissa olleita tekniikan aloja. Kirjelmässä todetaan, että parlamentin tarkistukset ovat osittain keskenään ristiriitaisia ja tulkinnanvaraisia, joten niiden sisällön analysointi on osoittautunut vaikeaksi.

Parlamentin tarkistusten voidaan katsoa jakautuvan koskemaan patentoitavan tekniikan alueen rajauksia, patenttivaatimusten muotoa, täsmennyksiä ja varmennuksia sekä uusia määritelmiä. Lisäksi parlamentti on halunnut kiinnittää huomiota eräisiin yleisiin patenttiasioihin ja tehdä niihin muutoksia nyt esillä olevan direktiiviehdotuksen kautta. Näitä seikkoja ovat patentin kestoaika, uutuuden suoja-aika (grace period), direktiivin vaikutusten raportointi yhteisöpatentin suhteen sekä Euroopan patenttiviraston asema.

Tietokoneella toteutettujen keksintöjen erityispiirteistä parlamentti nosti esille muun muassa toimivan ja dokumentoidun ohjelman viitetoteutuksen julkaisemisen hakemuksen yhteydessä.

Parlamentin ehdotuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti kauppa- ja teollisuusministeriön jatkokirjelmässä U 45/2002 vp , jatkokirjelmä 2. KTM 19.12.2003. Asiakirja on julkinen.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston jatkokirjelmän mukaan parlamentin tarkistukset muuttavat direktiiviehdotuksen sisältöä oleellisesti niin komission alkuperäiseen direktiiviehdotukseen nähden kuin siihen yhteiseen lähestymistapaan nähden, jonka neuvosto saavutti 14.11.2002. Valtioneuvosto katsoo, että parlamentin tarkistusehdotusten hyväksyminen sellaisenaan merkitsisi olennaista patentoitavuuden rajoittamista verrattuna nykyiseen vallitsevaan käytäntöön Euroopassa.

Tämä merkitsisi myös jo myönnettyjen patenttien täytäntöönpanon huomattavaa vaikeutumista ja niiden arvon alenemista. Tämä saattaisi eurooppalaiset yritykset epäedulliseen asemaan globaaleilla markkinoilla. Vaikutukset eivät kohdistuisi pelkästään perinteiseen tietokone- ja ohjelmistoalan teollisuuteen, vaan ne ulottuvat myös hyvin moneen muuhun teollisuuden alaan, jotka ovat yhä enemmän riippuvaisia ohjelmistoihin pohjautuvista innovaatioista jokapäiväisessä liiketoiminnassaan. Suomen kannalta on huomattava, että vaikutukset kohdistuisivat nimenomaan telekommunikaatioalaan sekä metsäteollisuuden ja muun prosessiteollisuuden prosessiautomaatio- ja mittaustekniikkaan. Vaarana on, että näiden alojen keksinnöt, tietokoneella toteutettujen keksintöjen osalta, rajautuisivat kokonaan patentoitavuuden ulkopuolelle, samoin kuin useimpien muiden korkean teknologian alojen keksinnöt.

Tehokkaan patenttisuojan menettäminen aiheuttaisi yrityksille lyhyellä aikavälillä kilpailullisen haitan ja pitkällä aikavälillä se vähentäisi kannustimia Euroopassa tehtäviin tutkimusinvestointeihin. Tämä olisi ristiriidassa Eurooppa-neuvoston vuoden 2000 Lissabonin tavoitteiden kanssa aikaansaada Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Lissabonin tavoitteissa todettiin myös, että innovaatiot ja ideat tulee palkita riittävästi uudessa tietoon perustuvassa taloudessa, erityisesti patenttisuojalla.

Lisäksi valtioneuvosto katsoo, etteivät parlamentin ehdotukset ole kaikilta osin sopusoinnussa Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeussopimuksen kanssa (sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista, TRIPS, SopS no 5/1995). TRIPS-sopimuksen 27(1) artiklan säätämä patenttioikeudellinen perusperiaate edellyttää, että patentin tuottama oikeus sisältää oikeuden kieltää muita käyttämästä keksintöä ilman patentinhaltijan suostumusta. Sopimuksen 30 artikla edellyttää, että rajoitukset, joita luodaan patentin myöntämään yksinoikeuteen, eivät ole kohtuuttomasti ristiriidassa patentin normaalin hyväksikäytön kanssa, eivätkä kohtuuttomasti vahingoita patentinomistajan oikeutettuja etuja ottaen huomioon kolmansien osapuolien oikeutetut edut. Lisäksi sopimuksen 27(1) artikla kieltää eri tekniikan alojen erilaisen kohtelun. Parlamentin ehdotusten voidaan katsoa olevan ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.

Jatkoneuvotteluissa pyritään löytämään kansainväliset velvoitteet huomioiva tasapainoinen kompromissi parlamentin, neuvoston ja komission kesken. Neuvottelujen lähtökohtana pidetään nykyisen vallitsevan eurooppalaisen käytännön selkeyttämistä ja kirjaamista direktiiviin. Avoimen lähdekoodin kannattajien näkökulma otetaan huomioon säilyttämällä riittävän korkea patentoitavuuden taso sekä kieltämällä pelkkien liiketoimintamenetelmien patentointi.

Huomiota tulee kiinnittää direktiiviehdotuksen selkeyteen, jotta sillä todella aikaansaataisiin tavoiteltu yhtenäinen ja ennakoitavissa oleva käytäntö yhteisön alueella ja näin turvattaisiin erityisesti pienten- ja keskisuurten yritysten toimintaedellytykset.

Komissio on asiakirjassaan 11503/03 CODEC 995 PI 70 ryhmitellyt parlamentin tarkistusehdotukset kahteen eri luokkaan; hyväksyttäviin sekä ei hyväksyttäviin. Valtioneuvosto pitää jaottelua pääosin perusteltuna. On huomattava, että käsittelyn edetessä kantaa voidaan joutua yksittäisten kohtien osalta tarkistamaan. Tarkistusehdotuksiin muodostettu kanta vastaa neuvoston marraskuussa 2002 saavuttamaa yhteistä poliittista lähestymistapaa.

Valtioneuvosto on toimittanut valiokunnan käyttöön puheenjohtajamaa Irlannin neuvostossa tekemän välitysehdotuksen (5570/04 Limite PI 7 Codec 89). Välitysehdotuksessa on valtioneuvoston asianmukaisena pitämällä tavalla otettu huomioon joitakin Euroopan parlamentin muutosehdotuksia. Valtioneuvoston mukaan Irlannin välitysehdotus voisi muodostaa hyvän pohjan neuvoston yhteiselle kannalle.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Valiokunnan aikaisemmat kannanotot

Eduskunnan talousvaliokunta käsitteli valtioneuvoston alkuperäistä U-kirjelmää perusteellisesti syksyllä 2002 ja antoi asiasta lausunnon 1.10.2002 (TaVL 12/2002 vp). Tätä lausuntoa käsiteltäessä keskeinen kysymys oli ohjelmatuotepatenttivaatimuksen mahdollistaminen. Se ei sisältynyt alkuperäiseen komission ehdotukseen, mutta nousi esille neuvostossa useiden jäsenvaltioiden, mm. Suomen tukemana.

Kysymys herätti asiantuntijakuulemisessa voimakkaasti ristiriitaisia näkemyksiä. Valtaosa valiokunnalle asiantuntijaselvitystä antaneista yhtyi valtioneuvoston kantaan ja korosti ohjelmistotuotepatentin merkitystä alan liiketoiminnan kilpailuedellytysten, innovaatioiden kehityksen sekä oikeusvarmuuden ja yhtenäisten markkinaolosuhteiden kannalta. Niin kutsutun avoimen lähdekoodin koulukunnan edustajat puolestaan totesivat, että ohjelmistopatentin myöntäminen vaikuttaisi teknisesti yhteensopivien avoimien ohjelmistotuotteiden ja standardien kehitykseen haitallisella tavalla. Molempia kantoja perusteltiin pienyritysten toimintamahdollisuuksien turvaamisella.

Valiokunta päätyi tuolloin tukemaan valtioneuvoston kantaa. Keskeisenä perusteluna tälle oli se, että ohjelmistotuotteiden markkinoista suurin osa on Pohjois-Amerikassa, jossa ohjelmistotuotepatentit sallitaan. Eurooppalaisten ohjelmistoalan yritysten markkinaedellytysten katsottiin edellyttävän sopeutumista tällaiseen ympäristöön. Katsottiin myös, että patentoitavuus voisi edistää myös pienten yritysten toimintaa maailmanlaajuisilla markkinoilla. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, että tietokoneella tuotettujen keksintöjen erottelu patenttivaatimuksen muodon perusteella on osoittautunut vaikeaksi. Toisistaan poikkeavat käytännöt ovat osoitus tästä. Pidettiin johdonmukaisempana korostaa patentoitavuuden sisällöllisiä kuin muodollisia vaatimuksia.

Valiokunnan asian jatkokäsittelyssä saama asiantuntijaselvitys Tälläkin kertaa valiokunnan saama asiantuntijaselvitys on ollut ristiriitaista. Peruskysymyksenasettelu ja -argumentaatio ovat säilyneet olennaisesti samoina verrattuna syksyn 2002 käsittelyyn. Kysymys on edelleen ohjelmatuotepatenttivaatimuksen sallittavuudesta ja ohjelmatuotepatentin myöntämisestä.

Ohjelmatuotevaatimuksella tarkoitetaan patenttivaatimusta, joka kohdistuu tallennevälineellä olevaan tietokoneohjelmaan, joka tietokoneessa ajettuna aikaansaa samassa hakemuksessa olevan vastaavan laite- tai menetelmävaatimuksen mukaisen teknisen vaikutuksen, keksinnön ollessa määritelty vaatimuksen tunnusmerkkiosassa samansisältöisesti vastaavan laite- tai menetelmävaatimuksen kanssa. Keksintö on ohjelmatuotevaatimuksessa siis sama kuin samassa hakemuksessa olevassa vastaavassa laite- tai menetelmävaatimuksessa. Erona ohjelmatuotevaatimuksen sekä menetelmä- ja laitevaatimuksen välillä on se, että jälkimmäisten osalta patenttia loukataan vasta silloin, kun esimerkiksi prosessin toteuttavaa ohjelmaa ajetaan tehtaalla prosessinohjauslaitteessa, kun taas ohjelmatuotevaatimuksen ollessa kyseessä patenttia loukkaa jo prosessin toteuttavan ohjelman myyminen esimerkiksi levykkeellä.

Asiantuntijalausunnoissa on oltu yksimielisiä varsin monesta kysymyksestä. Kaikki lausunnonantajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että EU:n alueella vallitsevaa oikeustilaa ohjelmatuotepatenttien myöntämisen suhteen täytyisi yhdenmukaistaa, samoin ollaan yhtä mieltä siitä, että yhdenmukaistamisessa ei tulisi tehdä suuria muutoksia nykyiseen käytäntöön. Myös ohjelmatuotevaatimukseen kriittisesti suhtautuvat lausunnonantajat ovat hyväksyneet sen, että innovaatio, jonka toteuttamisessa käytetään tietokoneohjelmaa, on patentoitavissa kunhan keksinnöllä on tekninen vaikutus ja keksinnöllä aikaansaadaan lisäys tekniseen tasoon, jos ohjelma on osa fyysisen elementin sisältävää keksintöä tai se yhdistyy siihen. Yksimielisyys vallitsee myös siitä, että patenttia ei voida myöntää "tietokoneohjelmalle sinänsä" eikä liioin puhtaille liiketoimintamenetelmille.

Asiantuntijakeskustelussa ehdotusta on verrattu säännöllisesti Yhdysvaltojen patenttikäytäntöön, ja lausunnonantajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että EU:n patenttioikeudessa ja -hallinnossa ei tule siirtyä USA:n tyyppiseen patenttijärjestelmään.

Kuten todettu, asiantuntijalausunnot poikkeavat voimakkaasti itse peruskysymyksestä, voidaanko ohjelmatuotepatentti hyväksyä (ks. määritelmä yllä), sekä siitä, merkitseekö ohjelmatuotepatentin mahdollistaminen itse asiassa patentin myöntämistä "tietokoneohjelmalle sinänsä". Paljon keskustelua on käyty myös siitä, mikä on tämän ohjelmatuotepatentin mahdollistamisen vaikutus erityisesti pienten yritysten toimintaedellytysten kannalta ja miten mahdollisesti syntyviä haittoja voidaan vähentää.

Valiokunnan arvio tilanteesta

Yleisiä periaatteita

Valiokunta toteaa, että tekninen kehitys on nykyään hyvin paljon riippuvainen ohjelmistojen kehityksestä. Ohjelmistot ovat eri tavoin käytössä korkean teknologian tuotteissa, palveluissa, prosesseissa ja laitteissa. Teknisiä innovaatioita ja keksintöjä toteutetaan tietokoneohjelmistoina taikka niitä hyväksi käyttäen. Ohjemistotuotteiden ja niiden ympärillä harjoitetun liiketoiminnan merkitystä ei voi juuri ylikorostaa. Suomen ja EU:n kannalta on luotava myös lainsäädännöllisiä edellytyksiä tämän toiminnan kehittymiselle.

Patenteilla katsotaan yleisesti ottaen olevan teknistä innovaatiota edistävä vaikutus. Keksinnön suojatulla ammattimaisella hyvödyntämisellä turvataan keksintöön sijoitetuille pääomille kohtuullinen tuotto. Patentti on myös julkinen, joten sillä myös edistetään teknisen tiedon leviämistä. Ilmeisesti patenteilla katsotaan olevan merkitystä myös ohjelmistoalalla. Euroopan patenttitoimisto on nimittäin myöntänyt ohjelmatuotepatentteja jo yli 30 000 kappaletta.

Valiokunta pitää tärkeänä EU:n sisäisen oikeustilan ja oikeuskäytännön yhtenäistämistä. On tärkeää, että alalle luodaan säännöt, jotka ovat yhteneväiset ja jotka eivät mahdollista erilaista patenttien myöntämiskäytäntöä ja erilaisten kriteereiden käyttöä. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoitavuutta koskeva kysymys liittyy myös laajempaan yhteisöpatenttia koskevaan asiaan, jota kautta patentoitavuuden aineellisten edellytysten yhtenäistäminen tulee entistä tärkeämmäksi. Eurooppalaiset korkean teknologian yritykset kilpailevat maailmanlaajuisesti.

Yleisenä periaatteena voitaneen todeta, että kilpailutilanne yritysten kotimarkkinoilla ei saisi olla EU:n yrityksille epäedullisempi kuin mitä vastaava tilanne on kilpailijamaiden yrityksillä. EU:n yritysten tulee voida toimia myös laisnäädännöllisesti yhtäläisistä lähtöasetelmista Yhdysvaltojen ja Aasian maiden yritysten kanssa. Teollisoikeuksien suojalla on tässä oma kiistämätön merkityksensä. Ohjelmatuotteiden patentoinnista Valiokunnalle on kuitenkin esitetty jyrkästi eroavia käsityksiä patentoinnin sopivuudesta ohjelmistoalalle. Patenttihakemuksen pitkä käsittelyaika ja patentin pitkä voimassaoloaika suhteessa ohjelmistoalan nopeaan kehitykseen katsotaan myös innovaatioita hidastavaksi tekijäksi.

Ohjelmatuotteiden patentointia vastaan on esitetty useita muitakin argumentteja: Patenttihakemuksen tekeminen on kallista, joten vain suurimmilla yrityksillä on niihin varaa. Patentin puolustaminen oikeudenloukkauksia kohtaan on niin ikään mahdollisesti hyvin kallis prosessi, joten patentista saatava hyöty voi olla kyseenalainen. Kolmas käytetty argumentti liittyy toisille myönnettyjen patenttien tahattomaan loukkaamiseen ohjelmistokehitystyössä. Tahaton loukkaus saattaa johtaa mittaviin vahingonkorvausvaatimuksiin.

Osa väitteistä liittyy patenttijärjestelmän mahdollisiin puutteisiin, käsittelyaikojen pituuteen ja riittävän tiedonsaannin puutteeseen. Näillä perusteilla ei vielä tule voida estää patentoitavuutta sinänsä. Patentti- ja rekisterihallituksen tietojen mukaan myös pienet yritykset hakevat patentteja esim. digitaalisen informaation käsittelyä ja siirtoa koskevissa patenttiluokissa. Pienten yritysten ja yksityishenkilöiden tekemien hakemusten yhteismäärä ei merkittävästi jää jälkeen Nokia Oyj:n tekemien hakemusten määrästä, joissakin luokissa jopa ylittää sen.

Ohjelmatuotepatentin sallittavuutta tarkasteltaessa on kiinnitettävä huomiota myös eräisiin yleisiin patenttia koskeviin seikkohin. Patentin hakeminen on luonnollisesti aina vapaaehtoista. Innovaation vapaaehtoinen julkistaminen estää myös siihen tulevaisuudessa kohdistuvat patenttivaatimukset. Patentti suojaa vain keksinnön ammattimaista käyttöä. Patentilla suojattua keksintöä on siis mahdollista käyttää yksityiseen tarkoitukseen taikka tutkimustarkoitukseen.

Ohjelmatuotepatentin on sanottu vaarantavan nk. avoimeen lähdekoodiin perustuvan ohjelmistokehitystyön ja siihen perustuvan liiketoiminnan. Ongelma tulee erityisesti esiin silloin, kun avoimen lähdekoodin ohjelmistotyössä kehitetään tuotteita, joiden tulee kuitenkin olla yhteensopivasti käytettävissä määräävän markkina-aseman omaavan laite- ja ohjelmistovalmistajan tuotteiden kanssa.

Ongelman olemassaoloa ja mahdollista vaikuttavuutta ei voitane kiistää. On kuitenkin esitettävä vastakysymys siitä, onko ohjelmistotuotepatentin kieltäminen oikeansuhtainen toimenpide vastattaessa ongelmaan, joka vaikuttaa enemmän kilpailuoikeudelliselta, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevalta ongelmalta. Ohjelmatuotepatentteja käytetään pääsääntöisesti aivan muuntyyppisissä keksinnöissä, kuten laitteiden ja prosessien ohjaamisessa ja niiden suorituskyvyn parantamisessa. Ohjelmatuotevaatimukselle asetettava korkea patentoitavuuskynnys edistää mahdollisten ongelmatilanteiden ehkäisemistä.

Valiokunta korostaa, että patenttivaatimus koskee aina innovaatiota, keksintoä tai ideaa, joka kohottaa olemassaolevan tekniikan tasoa. Valiokunnan aikaisemmassa lausunnossa ohjelmatuotevaatimuksen hyväksyttävyyttä perusteltiin muun muassa sillä, että on ollut vaikeuksia tehdä laadullista eroa patenttivaatimuksen muodon perusteella. Ohjelmatuotepatentin estäminen rajaisi tekniikan eri sovellutusten käyttöä keksinnöissä. Valiokunta korostaa edelleen tätä näkökantaa muistuttaen samalla, että vastaavasti patentoinnin sisällölliset kriteerit on pidettävä kirkkaana ja kynnys riittävän korkeana.

Lopuksi valiokunta haluaa vielä korostaa sitä, että EU:n patenttilainsäädännössä ja -käytännössä tulee säilyttää selkeä ero Yhdysvaltojen patenttijärjestelmään. Vaikka avoimen lähdekoodin yritykset ovat menestyksellisesti sopeutuneet myös siihen toimintaympäristöön, vastaavan järjestelmän rantautuminen Eurooppaan voisi aiheuttaa arvaamattomia vahinkoja. Valiokunta korostaa edelleen patentoitavuuden kytkemistä tekniikan tasossa tapahtuvaan lisäykseen ja kriteerin tiukkaa tulkintaa.

Valiokunnan kanta

Viitaten aikaisempaan lausuntoonsa, valtioneuvoston kirjelmään sekä saamaansa asiantuntijaselvitykseen valiokunta toteaa käsityksenään, että Irlannin puheenjohtajamaan välitysehdotus muodostaa hyvän pohjan neuvoston jatkotyölle. Valiokunta korostaa sitä, että asiassa on saavutettava kompromi ssi neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä, joten parlamentin muutosehdotusten taustalla oleviin ongelmiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota.

Valiokunta toteaa, että puheenjohtajamaan välitysehdotuksen lähtökohtana on edelleen ohjelmatuotepatenttien mahdollistaminen. Suhteessa parlamentin kantaan välitysehdotuksessa on merkittäviä kannanottoja, jotka vastaavat valiokunnan näkemyksiä.

Välitysehdotuksessa korostetaan kieltoa patentoida tietokoneohjelmat sellaisenaan ja tekstissä vahvistetaan tätä koskevia viittauksia Euroopan patenttisopimukseen. Valiokunta tulkitsee asiaa niin, että tarkoituksena on tiukentaa EPO:n nykyistä käytäntöä ohjelmatuotepatenttien myöntämisessä. Välitysehdotuksessa korostetaan valiokunnan käsityksen mukaisesti, että tietokoneella toteutetun keksinnön tuoma lisäys tekniikan tasoon on välttämätön keksinnöllisyyden edellytys. Siinä mainitaan, että tietokoneohjelma ei sinällään, eikä erityisesti lähde- tai kohdekoodina, voi olla patentoinnin kohteena.

Valiokunnan käsityksen mukaan välitys ehdotuksessa myös korostetaan eroa USA:n järjestelmään, jossa keksinnöltä ei vaadita lisäystä tekniikan tasoon. Samoin todetaan, että lisäys tekniikan tasoon ei synny ainoastaan sillä, että keksintöön liittyy tietokoneen tai muun ohjelmoitavan laitteen käyttö. EU:ssa siis edellytettäisiin ohjelman ja laitteen välillä myös todellista tekniikan tasoa kohottavaa vaikutusta. Ero Yhdysvaltojen järjestelmään korostuisi myös kieltämällä tavanomaisten tapahtumien ja puhtaiden liiketoimintamenetelmien patentointi.

Yhtyessään valtioneuvoston kantaan valiokunta haluaa korostaa aikaisempaan lausuntoonsa viitaten patentoitavuuskynnystä ja kriteerien tiukkaa tulkintaa, jolloin tärkeäksi kysymykseksi muodostuu ohjelman ja fyysisen laitteen tai menetelmän asiallinen ja tekninen yhteisyys patentoitavuuden edellytyksenä. Patenttia ei voida myöntää, jos ohjelma ei tuo laitteeseen tai menetelmään yhdistettynä lisäystä tekniseen tasoon.

Ohjelmatuotevaatimusta ei siis voi esittää yksinään vaan samassa hakemuksessa tulee olla vastaava laite- tai menetelmävaatimus. Valiokunta korostaa myös sitä, että patentti suojaa vain keksinnön ammattimaista hyödyntämistä, mikä mahdollistaa keksinnön käytön yksityisiin sekä tutkimus- ja kehittämistarkoituksiin. Tällaista taloudellista hyötyä tavoittelematonta käyttöä ei siis voida pitää tahattomana patentin loukkauksena.

Lisäksi valiokunta haluaa muistuttaa kilpailuoikeuden asettamista rajoituksista määräävän markkina-aseman väärinkäytölle ohjelmistoalalla. Valiokunta pitää tärkeänä, että kilpailuviranomaiset huolehtivat lainsäädännön valvonnasta siten, että ohjelmatuotepatentin mahdollisesti mukanaan tuomia kilpailusääntöjen kanssa yhteensopimattomia epäterveitä markkinakäytäntöjä voidaan tehokkaasti estää.

Valiokunta haluaa myös painottaa patenttijärjestelmän toimivuuden merkitystä. Patenttihakemusten käsittelyn tulee olla nopeaa ja tehokasta, voimassaolevista patenteista on tiedottettava tehokkaasti tahattomien oikeudenloukkausten estämiseksi.

Ohjelmistoyrittäjien lausuntoihin viitaten valiokunta korostaa patentteihin, patenttiloukkauksien välttämiseen ja patenttihakemusten tekoon liittyvän neuvonnan sekä pienyrityksille suuntautuvien palveluiden ja rahoituksen suurta merkitystä. Valtioneuvoston on otettava tämä huomioon henkilöstövoimavaroja ja budjettirahoja ratkaistaessa. Ohjelmistoyrittäjien toiminnan turvaaminen on osa Suomen kilpailukykyä.

Lausunto

Lausuntonaan talousvaliokunta ilmoittaa, että edellä esitetyin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan ja korostaa kansallisia toimia ohjelmistoyrittäjien toiminnan turvaamiseksi osana Suomen kilpailukykyä.

Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Jouko Skinnari /sd
  • vpj. Jari Leppä /kesk (osittain)
  • jäs. Merikukka Forsius /vihr
  • Reijo Kallio /sd (osittain)
  • Esko Kiviranta /kesk
  • Martti Korhonen /vas
  • Miapetra Kumpula /sd (osittain)
  • Seppo Lahtela /kesk
  • Jere Lahti /kok
  • Antti Rantakangas /kesk (osittain)
  • Martin Saarikangas /kok
  • Sari Sarkomaa /kok
  • Juhani Sjöblom /kok
  • vjäs. Rauno Kettunen /kesk (osittain)
  • Simo Rundgren /kesk (osittain)
  • Matti Saarinen /sd (osittain)

Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Pekka Nurminen


ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Valtioneuvoston kanta perusteluineen noudattaa pääosin EU:n komission ja neuvoston mielipiteitä parlamentin direktiiviehdotukseen tekemistä yhteensä 64 muutosehdotuksesta. Keskeistä direktiiviehdotuksessa on suhtautuminen ohjelmatuotepatenttiin eli mahdollisuuteen hakea patenttisuojaa patisi laite- ja menetelmäkeksinnöille myös näistä eristetyille tietokoneohjelmille eli ns. puhtaille ohjelmistoille. Komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa ei ehdotettu patenttisuojaa ohjelmistotuotevaatimuksille, vaikka siinä samoin kuin neuvoston muodostamassa yhteisessä lähestymistavassa tietokoneohjelmien patentoitavuuteen suhtauduttiin myönteisesti. Euroopan Parlamentin tekemissä muutosehdotuksissa ohjelmatuotepatenttiin otettiin ehdottoman kielteinen kanta.

Valiokunnan kannanottojen pohjana on Irlannin ehdottama välitysehdotus, jossa yritetään sovittaa yhteen EU:n neuvoston kantaa ja parlamentin muutosehdotuksia. Kuitenkin lähtökohtana on edelleen ohjelmatuotepatenttien mahdollistaminen. EU:n komission alkuperäinen ehdotus ja parlamentin siitä antama mietintö vastaavat ohjelmatuotepatentin osalta Suomen nykyistä patenttilain sanamuotoa. Siten valiokunnan Irlannin välitysehdotukseen pohjautuva lausunto Suomen kannaksi laajentaisi nykyisen patenttisuojan kattavuutta ohjelmatuotepatenttien osalta.

Käytännössä valiokunnan lausunto Suomen kannaksi vaarantaisi patenteista koituvien markkinahäiriöiden vuoksi pienten innovatiivisten ohjelmistotalojen ja avoimen lähdekoodin palveluyritysten toimintaedellytykset Suomessa ja Euroopassa. Ohjelmistopatenteista tiedetään varmuudella olevan haittaa esimerkiksi pienille ohjelmistotaloille. Pelkkä patentointi ei riitä, vaan on oltava sekä rahaa että resursseja niiden puolustamiseen ja mahdollisten patenttiloukkausten tutkimiseen.

Jotta ohjelmistopatenttien täysmittaiselle käytölle olisi silti perusteet, täytyisi voida osoittaa, että niistä saatava hyöty on haittaa isompi. Tällä hetkellä asiasta olemassa oleva tieteellinen tutkimus osoittaa, että näin ei kuitenkaan ole. Ohjelmistopatentit haittaisivat myös yliopistojen opetus- ja tutkimustoimintaa estämällä mm. virtuaalimallintamisen ja keskeyttämällä pitkään tehtyjen tutkimusten etenemisen osan ohjelmistoista tullessa patenttisuojan alle. Lisäksi kansalaisten pääsy informaation eri lähteisiin hankaloituisi, kun avoimien informaatiostandardien luominen vaikeutuisi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan, että Suomen tulee käyttää direktiiviehdotuksen jatkoneuvotteluissa pohjaesityksenä Euroopan Parlamentin kantaa.

Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 2004,

Merikukka Forsius /vihr