Lausunto immateriaalioikeuksien valvontadirektiivistä

Electronic Frontier Finland – EFFI ry

Yleistä

EFFI ry:n näkökulmasta direktiiviehdotus on lähtökohtaisesti tarpeeton,
koska olemassa oleva immateriaalioikeuslainsäädäntö edellyttää riittävän
tehokkaiden oikeusturvakeinojen sisällyttämistä kansallisiin lainsäädäntöihin
(esim. TRIPS). Koska kuitenkin näyttää ilmeiseltä, että direktiiviä yritetään
tosissaan saattaa voimaan, haluamme kommentoida sitä tässä eräiltä osin.

Olemme erityisen huolissamme digitaalisista tuotteista, jotka rinnastetaan
direktiivissä mm. lääkkeisiin, alkoholiin, leluihin ja autojen osiin. Toivomme
luonnollisesti piratismin ja tuoteväärennösten tehokasta kitkemistä kun kyse on
yksilöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Emme kuitenkaan voi lainkaan yhtyä
direktiivin oletukseen että digitaalisia teoksia tulisi koskea samat
säännöt.

Huomionarvoisesti direktiiviehdotuksen taustalla olevat “tutkimukset” eivät
koske juurikaan turvallisuutta tai terveyttä vaan nimenomaan digitaalisia
tuotteita. Eniten käytetty lähde lienee Business Software Alliancen (BSA)
tilastot tietokoneohjelmistojen mahdollisista markkinoista ja arvioiduista
työllisyysvaikutuksista. Yleisemmin eri etujärjestöjen tuottaman materiaalin
käyttö lainsäädäntöhankkeiden perusteluina osoittaa huonoa hallintotapaa. EFFIn
näkemyksen mukaan komission olisi pitänyt teettää ensin puolueettomilla
tutkimuslaitoksilla lainsäädäntöpoliittisesti neutraalit taustaselvitykset.

BSA:n tilastoissa on muun ohella merkittäviä metodologisia ongelmia.
Esimerkiksi ohjelmisto- ja mediateollisuudesta esitetyt tappioluvut perustuvat
mm. oletuksiin, että yksi piraattikopio vastaisi yhtä ostettua kopiota ja että
näin lasketuilla voitoilla palkattaisiin uusia työntekijöitä. Todellisuudessa
mediateollisuus hyötyy mm. verkostovaikutusten ja brändien leviämisen takia
merkittävästi piratismista Itä-Euroopassa eikä se toisaalta työllistä suoraan
kuin lähinnä hallintoa ja uusia vastaavia lakeja lobbaavia lakimiehiä.
Tappiolukuja tulkitessa on myös muistettava että niitä laadittaessa ei ole
otettu huomioon vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja digitaalisille tuotteille,
jotka eivät perustu lisenssituloihin (esim. avoimen lähdekoodin
tietokoneohjelmistot, erilaiset markkinointistrategiat).

Lakien säätäminen ei voi olla kielipeliä

Direktiiviehdotuksessa käytetty kieli antaa aihetta erityiseen huoleen.
Virallisiin asiakirjoihin viitataan monissa yhteyksissä joten niissä tulisi
kuin suinkin mahdollista käyttää asiakieltä ja esitetyt väitteet tulisi
perustella viittein puolueettomiin tutkimuksiin. Jos käytettävissä on vain eri
intressitahojen tilastoja ja selvityksiä esimerkiksi monopolitilanteen takia,
tulisi lähdekritiikin kanssa olla erityisen huolellinen.

Tämä direktiivi ei näitä minimivaatimuksia täytä. Kaikkein omituisin ajatus
ehdotuksessa on piratismin kytkeminen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja
terrorismiin. Tällainen kielipeli ei ole mediateollisuuden etujärjestöille
uutta. Direktiiviehdotuksessa väitetään ilman mitään viitteitä (s.23), mm. että
“piratismi kulkee käsi kädessä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa”,
“käytetään rahanpesuun”, “…on sanottu olevan nykyään kannattavampaa kuin
huumekauppa” ja “kannustaa rikollisuuteen terrorismi mukaan lukien”. Näitä
heittoja ei ole perusteltu mitenkään. Voimme vain ihmetellä
direktiiviehdotuksen laatineiden rohkeutta nojata näin vahvasti yhden osapuolen
poliittiseen retoriikkaan.

Hieman kärjistäen ilmeisesti liputta joukkoliikenteessä matkustamisesta
pitäisi alkaa langettaa kovempia tuomioita sillä nykyinen pieni tarkastusmaksu
kannustaa rikollisuuteen. Muistutetaan vielä, että myös huumekauppa ja
terrorismi ovat osa rikollisuutta ja katso: liputta matkustaminen on yhteydessä
terrorismiin ja huumekauppaan! Tämän jälkeen poliitikkojen tuki lakihankkeelle
onkin huomattavasti helpompi saada. Mainitsematta jää, että jos lipun hinta on
liian kova ja rangaistukset kohtuuttomat, osa matkustajista kävelee tai
pyöräilee mitä voisi perustella myös kansanterveydellisillä syillä.

Sanavalinnat luovat mielikuvia ja mielikuvat muuttuvat ajan myötä
“totuuksiksi” ellei niitä kyseenalaisteta ajoissa. Vaikka direktiivin
kielenkäyttö on paikoin suorastaan humoristinen, kysymys on siis vakavasta ja
kauaskantoisesta asiasta. Niinpä EFFI:n mielestä Suomen tulisi huomauttaa
direktiiviehdotuksessa käytetystä kielestä ja ehdottaa ainakin sivuilla 22-23
esiintyvien räikeyksien muotoilemista uudelleen.

Yksityiskohtaisia kommentteja

Rangaistusluonteiset vahingonkorvaukset (artikla 17)

Suomessa ja muissa EU-maissa on voimassa niin sanottu täyden korvauksen
periaate. Vahingon kärsijälle korvataan syntynyt vahinko täysimääräisenä, ei
enempää eikä vähempää, ellei ole erityisiä syitä sovitella korvausta.
Esimerkiksi tekijänoikeusloukkauksissa on siten ollut lähtökohtana teosten
normaali lisenssihinta ja summia on voitu kohtuullistaa, jos korvaus olisi
noussut muuten kohtuuttoman korkeaksi (esim. piraatti BBS-tapaukset). On myös
hyvä muistaa, että yksinoikeuden omistaja hyötyy tavanomaista enemmän
lisenssihintaan sidotusta korvauksesta, koska korvaustapauksissa tuotteesta ei
ole tarvinnut maksaa valmistuskustannuksia ja -veroja.

Direktiiviehdotus poikkeaa tästä lähtökohdasta merkittävästi. Artiklan 17
mukaan korvausperusteena tulee olla kaksinkertainen lisenssimaksu.
Kohtuullistamis- tai sovitteluperusteita ei mainita. Vaihtoehtoisesti
artiklassa ehdotetaan vahingonkorvausta, joka perustuisi paitsi
lisenssimaksuihin myös tuloihin, joita olisi mahdollisesti ansaittu ilman
oikeudenloukkausta. Tällainen ehdotus johtaisi niin omituiseen tilanteeseen,
että piratismin vastustamisesta voisi tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tässä
muodossa artikla 17 “laillistaisi” BSA:n laskelmat, joita voitaisiin käyttää
ilmeisesti sellaisinaan tuomioiden perusteluissa.

Ajatus rangaistusluonteisista vahingonkorvauksista on siten paitsi kohtuuton
myös mahdollisesti rikoslain periaatteiden vastainen. Näillä perustein EFFI
ehdottaa artiklan muotoilemista kauttaaltaan uudelleen.

Tuomioiden julkaiseminen tuomitun laskuun (artikla 19)

Artiklassa 19 otetaan käyttöön hyvin kyseenalainen rangaistusmenetelmä:
yksinoikeutta loukanneen pitäisi maksaa tuomion julkaiseminen oikeudenhaltijan
määräämässä sanomalehdessä. Rangaistusmenetelmänä tällainen häpeärangaistus
olisi mahdollisesti ihmisoikeussopimusten vastainen. Artiklassa ei ole
mitenkään rajattu kuinka vakava oikeudenloukkauksen tulee olla, jotta
oikeudenhaltija voisi vaatia tuomion julkaisemista ja kuinka kallis
ilmoituksesta voi tulla. Ilmeisesti oikeudenhaltija saa päättää nämä asiat mitä
ei voi pitää loukkaajan kannalta mitenkään kohtuullisena saatikka
rikosoikeudellisen selkeysvaatimuksen mukaisena (pitää olla selvää millainen
rangaistusseuraamus mistäkin rikoksesta seuraa)

Patentoidut tekniset suojakeinot (artikla 21)

Artiklassa 21 luotaisiin täysin riittämättömin perustein jälleen yksi uusi
oikeudellinen suojakerros digitaalisille teoksille. Emme näe ainoatakaan
digitaalisten teosten lajia jossa tällaiselle uudelle suojalle olisi tarvetta.
Tällä hetkellä digitaalisia teoksia ja tietokoneohjelmia voivat suojata mm.
tekijänoikeudet, tekniset suojakeinot (tekijänoikeusdirektiivistä) ja patentit.
Artiklan 21 ehdottomalla määräyksellä teknisten suojakeinojen kiertäminen
voitaisiin jälleen kerran tulkita rikolliseksi toiminnaksi ilman että
kiertäjillä olisi mitään puolustuskeinoja.

Ilmeisesti lainsäätäjä ei ymmärrä mitä tekniset suojakeinot ovat.
Käytännössä esimerkiksi erilaisissa tiedostoformaateissa (esim. Microsoft
Office) ja salausalgoritmeissa (esim. DVD-levyjen suojaus ja uusimmat
CD-levyjen kopiosuojaukset) on useita patentteja. EU:ssa ja Suomessa on juuri
väännetty kättä siitä, milloin mm. yksityishenkilö voi kiertää teknisen
suojakeinon jos teoksen laillinen käyttäminen ei muuten onnistu.
Tekijänoikeusdirektiivissä ja kansallisissa laeissa teknisiä suojakeinoja ei
ole säädelty ehdottomasti vaikka lainsäätäjä tätä ensin yrittikin: DVD- ja
CD-levyjen suojaukset saa purkaa jos esim. levyä ei voi muuten laillisesti
soittaa autossa tai kannettavalla soittimella. Tiedostoformaatin saa myös
purkaa, jos purkamisen tarkoituksena on esimerkiksi eri ohjelmien keskinäinen
yhteensopivuus. Miten näiden tärkeiden poikkeusten käy, jos
direktiiviehdotuksen artikla 21 tulisi nykymuodossaan voimaan?

Tarkoittaako artikla 21 mahdollisesti, että mm. DVD- ja CD-levyjen
suojauksia ei saa murtaa koska niihin kohdistuu patentteja? Tällöin artikla 21
olisi myös ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että direktiivi ei puuttuisi
mitenkään tekijänoikeuksien ja patenttien sääntelyn sisältöön. EFFI katsoo,
että Suomen tulisi ensisijaisesti vaatia artiklan 21 poistamista ehdotuksesta
ja toissijaisesti vähintäänkin selkiytettävä kriteerejä, jolloin suojauksen voi
lailliseen tarkoitukseen murtaa. Lisäksi voimme ymmärtää vain murtovälineiden
käyttämisen olevan joskus laitonta mutta niiden hallussapito ja valmistus
tulisi olla aina sallittua siksi että murtovälineillä on myös laillisia
tarkoituksia (vrt. aseet tai tekijänoikeuksiin liittyen kopiokoneet, videot ja
vertaisverkot).

Yhteenveto

Lopuksi korostamme, että direktiiviehdotus on teknisestä
harmonisointitavoitteestaan huolimatta äärimmäisen poliittinen. Sen vaikutukset
eivät koskisi vain “teollisuutta” vaan myös yksityishenkilöitä, pienyrittäjiä
ja erilaista harrastustoimintaa.

Ei liene sattumaa, että direktiiviehdotus tulee julki juuri ennen kuin EU:n
itälaajentuminen saadaan päätökseen. Direktiivin asettamat velvoitteet
vaikuttavat eniten juuri uusiin jäsenmaihin, jotka eivät ole neuvotelleet
direktiivin sisällöstä saatikka pääse siitä päättämään. Direktiivin hyötyjät
ovat sen sijaan pääosin monikansallisia yrityksiä, joiden kotipaikka on joko
nykyisen EU:n rajojen sisällä tai Pohjois-Amerikassa.

EU:n parlamentissa direktiiviehdotus on käsittelyssä valitettavasti vain
teollisuus- ja oikeusasioiden komiteassa. Oikeusasioiden komitean puheenjohtaja
Janelly Fourtoun luonnos komitean kannanotoksi kuvastaa hyvin mihin
direktiivillä pyritään. Fourtou toistaa mediateollisuuden argumentteja ja
päätyy luonnoksessaan tulokseen, että ehdotus on “liian pehmeä tiettyihin
piratismin muotoihin”. EFFI:n kanta on päinvastainen: direktiiviehdotus on
ennen kaikkea liian jyrkkä ja liian epämääräinen. Siksi se tulisi
ensisijaisesti hylätä. Vähintäänkin vaadimme, että direktiiviehdotus
kirjoitetaan merkittäviltä osiltaan uusiksi kumartamatta millekään
etujärjestölle

Helsingissä 9.5.2003

Mikko Välimäki
Puheenjohtaja
Electronic Frontier Finland – EFFI ry
puh. 050 598 0498
mikko.valimaki@effi.org
fax. (09) 694 9768

Ville Oksanen
Varapuheenjohtaja
puh. 040 536 8583
ville.oksanen@effi.org

Electronic Frontier Finland – EFFI ry on perustettu käyttäjien ja
kansalaisten oikeuksien puolustamiseksi Internetissä. Yhdistys pyrkii
vaikuttamaan muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin sananvapaudesta,
yksityisyydestä, tekijänoikeudesta, tietokoneohjelmien patentoinnista ja
ei-toivotusta sähköisestä viestinnästä Suomessa ja Euroopassa. Lisätietoja
EFFIn kotisivulta osoitteesta http://www.effi.org/.