Sonyn CD-levyissä käyttämästä root-kitistä on noussut ennennäkemätön mediakohu. Yrityksen PR-osastolla ei varmaankaan riemuita, kun valtavirtajulkaisut kuten NY Times myösUSA Today tekevät asiasta näyttäviä artikkeleita.
Ko. artikkeleista paljastuu myös muutamia mielenkiintoisia tiedonjyväsiä. Ensinnäkään artistien ääntä ei päätöksiä tehdessä ole ilmeisesesti kuunneltu USA:ssakaan:
“We were horrified when we first heard about the new copy-protection policy,” Switchfoot bassist Tim Foreman recently wrote on a fan site hosted by Sony Music.
Lisäksi tähtäimissä ei välttämättä ole niinkään vertaisverkkojakelu kuin kaveripiirissä tapahtuvan kopioinnin estäminen, jonka taloudellinen merkitys on noussut. NY Times:
But the industry’s mad dash to protect artists – or more accurately, its profits – may have led Sony BMG to move so aggressively, and disastrously, on the D.R.M. front.
In a PowerPoint presentation before the National Association of Recording Merchandisers in San Diego in August, Mitch Bainwol, the chief executive of the Recording Industry Association of America, underlined the urgency: “Key point: Burning and ripping are becoming a greater threat than P2P,” a reference to peer-to-peer file sharing.
That assertion was predicated on numbers compiled by the market research firm NPD Group. They showed that in 2004, only about 55 percent of consumers acquired their music by legal means: either buying a CD (51 percent) or downloading it from a paid online music site (4 percent). About 16 percent acquired music from peer-to-peer networks, according to the survey. And the remainder – 29 percent – reported acquiring their music either on CD’s burned by friends or family, or by borrowing legally purchased CD’s and “ripping” the tracks to their computers.
Kaveripiirissä tapahtuvan kopioinnin estämisessä ollaan jo oikeudellisesti paljon harmaammalla vyöhykkeellä. Aiheesta ei ole Suomessa oikeuskäytäntöä, mutta ei-kaupallisia kopioita saa todennäköisesti tehdä melkoisesti, ennen kuin lain asettama raja tulee vastaan (ja joka tapauksessa enemmän kuin levyjen yleensä sallimat kolme kopiota).
Samoin soittimien mukana tulevat “vakioehtosopimukset” (lue EFF:n analyysi Sonyn käyttämästä lisenssistä) ovat erittäin kyseenalaisia. Suomalaisessa sopimusoikeudessa esitetyt vaatimukset eivät kaikella todennäköisyydellä menisi läpi – Sonyn tulisi näyttää, että kuluttaja tiesi mihin oli sitoitumassa ja että ehdot eivät olleet kohtuuttomia.
Muuta mielenkiintoista blogimaailmasta:
– J. Alex Haldermanin mukaan myös Sonyn käyttämä SunCommin suojaus muistuttaa spywarea.
– Sonyn uninstalleri avaa mahdollisesti uusia tietoturva-aukkoja (Matti Nikki)
– LAME-kirjasto saattaa olla mukana rootkitissä vahingossa(Programming stuff)