Viikonvaihteen julkisuus tekijänoikeuslaista oli mielenkiintoista seurattavaa. Yllättäen lehdistö innostui etsimään täysin uusia kulmia asiaan. Mitä tulee kohuun Liedeksen taustoista, kyse ei ole uudesta asiasta (Suomessa eri toimijoilla on läheiset välit) ja hän on (alun vaikeuksien) jälkeen aina kohdellut EFFIä erittäin asiallisesti ja huomioinut eriävät mielipiteet (tosin vaihtelevalla vaikutuksella itse lakiin). Jukka Kemppistä lainatakseni:
“Ainakaan julkisuudessa kukaan ei tiedä, että Liedes taisteli viimeiseen asti näitä
typeriä säännöksiä vastaan direktiiviä valmisteltaessa. Virkamiehenä hän ei
voi sanoa, että Ranskan edustaja halusi (ja pääsi) suurlähettilääksi ja
runnoi siksi asiat läpi poliittisten pamppujen haluamassa muodossa
ranskalaiseen tapaan vähät välittäen säännösten järjenvastaisuudesta.”
Lakia on ollut myös valmistelemassa muitakin reiluja henkilöitä kuten Anna Vuopala ja Marko Rajaniemi. Tätä ei kuitenkaan tule lukea niin, että ongelmia ei olisi ollut. Tekijänoikeusryhmällä on ollut valmistelun pohjana tietty “klassinen” näkökulma, jossa uskataan tekijänoikeuden olevan melkein täysimittainen omistusoikeus, mikä johtaa kuluttajien etujen sivuuttamiseen. Kuitenkin isompi ongelma on, että poliitikot eivät ole olleet ajan tasalla ja hoitaneet velvollisuuttaan katsoa laajempaa kokonaisuutta – virkamiehet kun tekevät loppupeleissä juuri niin kuin johto määrää.
Yksi ongelma on ollut, että tähän asti keskustelua ovat lähinnä pystyneet pyörittämään Lauri Kairan (Lyhty/Gramex) kaltaiset ammattilobbarit. Nyt tilanne on radikaalisti muuttunut ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin se johtaa. Ehkä vihdoin päästään siihen tilanteeseen, että lehdet eivät enää julkaise automaattisesti tekijänoikeusjärjestöjen tai Antipiracy.fi:n markkinointimateriaalia ilman tervettä skeptisyyttä. Tai ehkä olen vain optimisti:
Toimittaja Tomi Lindblom tiesi esimerkiksi kertoa, että “tälläkin hetkellä vain prosentti kaikista äänitteistä on sellaisia, joiden kopiosuojausta laki koskisi” (MTV3, Kymmenen uutiset 16.9.2005).
Hetkinen, jos laki koskee vain prosenttia äänitteistä, niin miksi sitä kuitenkin yritetään puskea läpi julmetulla innolla? Tosiasia kuitenkin on, että prosentti on hatusta temmattu luku. Nykyään jo melkein kaikki musiikki- ja elokuva-DVD:t ovat kopiosuojattuja, kuten pääosa netistä myytävästä musiikista. Tulevaisuudessa kopiosuojaukset tulevat tätä menoa vain lisääntymään. Se siitä prosentista.
Ongelma ei ole vain tiedotusvälineissä. Esimerkkinä kansanedustaja Hanna-Leena Hemming (kok.) on ilmeisesti vastannut lain ongelmista valittaneelle kansalaiselle, että EFFIkään ei kuulemisissa “puuttunut niihin ongelmiin, joista nyt on syntynyt suurin haloo”. (Hemming on myös muutenkin “kunnostautunut”, hän ei esimerkiksi nähnyt mitään ongelmaa teletietojen laajassa tallentamisvelvollisuudessa asiaa koskeneessa seminaarissa viime syksynä).
Edustaja Hemming, EFFI puuttui myös niihin ongelmiin, joista on syntynyt haloo ja olemme näin tehneet jo viimeiset 4 vuotta! Olisitko niin hyvä, että vihdoin lukisit ajatuksella läpi EFFIn lausunnon sivistysvaliokunnalle 1.4.2005. Sen pitäisi myös löytyä pöydältäsi, koska se on Sinulle jaettu sivistysvalikunnassa.