Tekijänoikeus-FAQ

/ Yleinen / By /

Tätä dokumenttia ei pääsääntöisesti enää päivitetä.

Tekijänoikeuslaki
hyväksyttiin ja se astui pääosiltaan voimaan 1.1.2006 (lakiteksti,
kuva laista).
Ainakin Digitodayn Tekijänoikeusblogissa ollaan
jo puuhaamassa uutta FAQia. Tätä FAQia saa vapaasti käyttää
pohjana tässä ja muissa projekteissa.

Tämä dokumentti on Public Domainia.

Opetusministeriö antoi 18.3.2004 204-sivuisen ehdotuksen
uudeksi tekijänoikeuslaiksi (
HE 28/2004). Esitys perustuu eduskunnassa 10.2.2003
kaatuneeseen tekijänoikeuslakiehdotukseen, jonka eduskunnan
sivistysvaliokunta lähetti opetusministeriölle takaisin
jyrkkäsanaisen saatekirjeen kera.

Tälle sivulle on pyritty kokoamaan keskitetysti vastauksia
kysymyksiin tekijänoikeuslakiehdotuksesta. Lisäämme sivulle
materiaalia tarpeen mukaan ja korjaamme mahdollisia virheitä ja
epätarkkuuksia. Viimeisen päivityksen ajankohta: 8.10.2005

…eli vastauksia kysymyksiin 18.3.2004 annetusta
tekijänoikeuslakiehdotuksesta
HE 28/2004.

Muuta materiaalia:

Sisällys

Kuka
lakiehdotuksen on valmistellut?

Lakiehdotuksen on valmistellut Opetusministeriön
tekijänoikeustoimikunta, jossa keskeisintä roolia ovat näytelleet Jukka Liedes, Jorma Walden ja Anna Vuopala..

Mihin Suomea
velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin lakiuudistus
perustuu?

Lakiehdotus perustuu pääosin WIPO:n
tekijänoikeussopimukseen, joka allekirjoitettiin vuonna 1996
ja tuli voimaan 6.3.2002 sekä kiisteltyyn EU:n
tekijänoikeusdirektiiviin (
2001/29/EY), joka annettiin 22.5.2001.

WIPOn tekijänoikeussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka on
allekirjoittanut myös Yhdysvallat. EU:n direktiiviä vastaava
lainuudistus annettiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1998 nimellä
Digital Millennium Copyright Act
(DMCA). Tämä laki on osoittautunut
monessa kohdin ongelmalliseksi. Sen perustella muun muassa
salausjärjestelmien tutkijoita ja vapaiden DVD-soitto-ohjelmien
tekijöitä on haastettu oikeuteen, sekä hakukone Googlea
sensuroitu.

EU:n direktiivi velvoittaa Suomessa vahvemmin, mutta meillä
lainsäätäjä tulkitsee, että direktiivin kaikki artiklat on
erikseen kirjoitettava kansalliseen tekijänoikeuslakiin. Tämä
onkin perusteltua, sillä direktiiviä valmisteltaessa ei ole voitu
ottaa huomioon esimerkiksi eri maiden perusoikeusjärjestelmiä,
jotka ovat tekijänoikeuksiin nähden ensisijaisia.

Miten lakiuudistus
on sujunut Suomessa?

Tekijänoikeuslakiuudistus on sujunut takerrellen.
Tekijänoikeusdirektiivin mukaan lain olisi pitänyt olla voimassa
22.12.2002. Lakiuudistus on myöhästynyt myös
melkein kaikissa muissa EU-maissa. Hallitus antoi 11.10.2002
esityksen tekijänoikeuslain muuttamiseksi (
HE 177/2002 vp). Esitys perustui aikaisempaan tekijänoikeustoimikunnan
mietintöön. Hallituksen esitys sisälsi parannuksia mietintöön
verrattuna, mutta nämä parannukset olivat lähinnä kosmeettisia.
Eduskuntakäsittelyn aikana tuli selväksi, että lakiehdotus oli
hyvin ongelmallinen, mistä syystä lain käsittely venyi eikä
eduskunnalla ollut vaalien lähestyessä lopulta muuta vaihtoehtoa
(lakiehdotuksia ei voi lykätä vaalien yli) kuin antaa lain raueta
10.2.2003 (ks.
eduskunnan sivistysvaliokunnan kirje opetusministeriölle
18.2.2003). Opetusministeriö julkaisi
uuden esitysluonnoksen tekijänoikeuslain muuttamisesta
16.7.2003. EFFIltä ja monilta muilta järjestöiltä pyydettiin
lausuntoa 5.9.2003 mennessä, minkä jälkeen opetusministeriöstä ei
kuulunut mitään ennen kuin nykyinen lakiehdotus
HE 28/2004 vp julkaistiin 18.3.2004.

Opetusministeriön esitysluonnoksessa viitataan
eduskunnan sivistysvaliokunnan kirjeeseen opetusministeriölle
18.2.2003 ja sanotaan, että se “on otettu huomioon esityksen
jatkovalmisteluissa” (s. 76). Tämä väite on kuitenkin varsin
selvästi harhaanjohtava: sivistysvaliokunnan mukaan lakiehdotus
oli asiantuntijoillekin vaikeasti ymmärrettävä ja liian suppeassa
piirissä valmisteltu. Lisäksi kirjeessä esitettiin erilaisia
yhteiskunnallisia näkökohtia, jotka tulisi ottaa huomioon.
Lopuksi sivistysvaliokunta ehdotti, että opetusministeriö
jättäisi uudelle eduskunnalle minimaalisen ehdotuksen, joka
sisältäisi vain direktiivin edellyttämät muutokset ja jättäisi
muut muutokset myöhemmäksi. Vuoden 2004 tekijänoikeuslakiesitys
on kuitenkin sisällöltään ja muodoltaan oleellisesti sama kuin jo
kertaalleen eduskunnassa kaatunut esitys.

Eduskunnan perustuslaki- ja lakivaliokunta on
antanut lakiehdotuksesta lausunnon sivistysvaliokunnalle.
Seuraavaksi sivistysvaliokunta tekee asiantuntijakuulemisten (mm. EFFIä on kuultu)
ja perustuslaki- ja lakivaliokunnan lausuntojen
perusteella mietinnön, jossa voidaan esittää lain hyväksymistä
sellaisenaan tai muutettuna tai hylkäämistä. Mietinnön
perusteella eduskunnan täysistunto sitten päättää
mitä lakiehdotukselle tapahtuu.

Onko tekijänoikeus
laajenemassa?

Kyllä.

Vanhastaan tekijänoikeus on suojannut taiteellisia teoksia.
Tekijänoikeussuojan alue on ollut rajoitettu: vain tietyt
erikseen rajatut teot, kuten kopiointi ja levitys, ovat olleet
kiellettyjä. Tekijänoikeus ei ole rajoittanut teosten käyttöä ja
suoja-ajat ovat olleet myös ajallisesti rajoitettuja.

Sittemmin tekijänoikeuden alle on alettu hyväksyä myös paljon
muutakin kuin taidetta: karttoja, teknisiä piirustuksia ja
viimeksi tietokoneohjelmia. Kaikenlainen teosten käyttö on
nykyään lähtökohtaisesti kiellettyä ja samoin teosten
suoja-aikoja on kasvatettu jatkuvasti. Niinpä lakiuudistuksen
yhteydessä voidaan alkaa puhua yleisestä informaation
suojaamisesta. Tekijänoikeutta on alettu tukea erilaisin
säännöksin, joilla ei ole enää suoraa yhteyttä itse
tekijänoikeuteen ja sen tarkoitukseen. Internetissä
tekijänoikeuslaki rajoittaa informaation vapaata käyttöä ainakin
seuraavin keinoin:

Näistä tekniset suojakeinot on tarkoitettu estämään
informaation vapaa käyttö. Luvatonta on informaation, joka on
teknisesti suojattu, käyttö riippumatta siitä, onko informaatio
suojattu tekijänoikeudella vai ei. Luvatonta näyttäisi myös
olevan ohjelmoida tietokoneohjelmia, jotka pystyvät suojauksen
murtamaan. Lakiehdotus kieltää varsin kattavasti, joskin vielä
tulkinnanvaraisesti, tällaisten suojakeinojen murtamisen.

Kun käyttäjä ostaa oikeuden käyttää teosta, hän saa
tavanmukaisesti lisenssisopimuksen. Internetissä kaikenlainen
metatieto ja digitaaliset sertifikaatit voidaan nyttemmin katsoa
lisensseiksi. Näitä reunaehtoja teosten käytölle on paljon, joka
puolella, ja ne ovat monesti sekä yllättäviä että kohtuuttomia.
Tekijänoikeuslakiehdotuksessa on erityinen sähköisen kaupan
suojalauseke, joka kieltää kaikenlaisen sopimusehtojen
rikkomisen niiden sisällöstä riippumatta.

Miten erityisesti tämä
lakiehdotus laajentaa tekijänoikeuksia?

Lakiehdotus sisältää useita hajanaisia tekijänoikeuksien
laajennuksia (mm. tietokoneohjelmien
välimuistipoikkeus). Lakiehdotus voi käytännössä poistaa
tekijänoikeuden rajoitukset digitaalisilta teoksilta monella
tapaa (mm. yhteisöraukeaminen,
teknisten suojausten
kiertämiskielto ja kiertämisvälineiden levittämiskielto,
sähköisen kaupan
suojalauseke). Siten lakiehdotus käytännössä tekee
digitaalisten teosten käytöstä yksinoikeuden piiriin
kuuluvan asian: teoksia saa käyttää vain oikeudenhaltijan
hyväksymillä tavoilla. Erilaisten suojausten kiertämiskiellot
helpottavat huomattavasti monopolien syntymistä, mikä tulee
muulle yhteiskunnalle kalliiksi. Lisäksi asiat, joista
tekijänoikeusjärjestöt voivat ihmisiä laskuttaa, lisääntyvät (mm.
laajentuneet kasettimaksut,
teostomaksujen laajennus koskemaan jumalanpalveluksia).

On huomattavaa, että lakiehdotus ei taida sisältää yhtään
säännöstä, joka lisäisi teosten käyttäjien oikeuksia verrattuna
nykyiseen tilanteeseen. Lakiehdotuksen suurimpia puutteita onkin
sen täydellinen hyväuskoisuus oikeudenhaltijoiden motiiveja
kohtaan. Lakiehdotus säätelee teosten käyttäjien ja
yksityishenkilöiden toimintaa pedanttisella tarkkuudella uusin
kielloin, määräyksin ja rangaistuksin. Sen sijaan esimerkiksi
teknisten suojausten väärinkäytöstä
lakiehdotuksessa ei mainita sanallakaan. Ylipäätään lain
vaikutuksien ymmärrys on hallituksen esityksessä erittäin
puutteellista, niiltä osin kuin lain vaikutukset eivät
suoranaisesti liity oikeudenhaltijoiden tai näiden lähipiirien
tuloihin.

Lakiehdotus muuttaakin hyvin radikaalisti sitä tasapainoa,
joka on vallinnut yhteiskunnan ja tekijänoikeuden haltijoiden
välillä – jälkimmäisen ryhmän eduksi. Teosten käyttäjien kannalta
lakiehdotuksen arvostelussa ei siis ole kyse niinkään
oikeudenhaltijoiden olemassaolevien oikeuksien vähentämisestä,
vaan omien oikeuksien merkittävän kaventumisen estämisestä.

Voimassa oleva tekijänoikeuslaki on erittäin monimutkainen ja
sekava. Ehdotettu lakiteksti on, jos mahdollista, vieläkin
vaikeaselkoisempaa. Lakiteksti on huonosti kirjoitettua: se on
erittäin sirpalemaista ja kieli on vaikeaa. Laki säätelee
tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa – asiaa, jota ei vielä ole edes
olemassa. Lain vaikutuksien analysoiminen on näistä syistä
erittäin hankalaa.

Lukuisten kiristysten joukosta voi nostaa esille kolme suuren linjan muutosta:

  • Teosten käyttöoikeudet on sidottu teosten
    laillisiin versioihin    .

  • Esityksessä kiristetään merkittävästi tekijänoikeusrikoksen
    määritelmää. Vastedes tekstin, kuvien tai muiden teosten kopioiminen
    kahden tietokoneen tai kännykän välillä ilman taloudellista
    intressiä tai todellista vahinkoa voi olla rikos, josta voi saada
    vankeutta. Tässä tarkoituksena on nostaa rajusti laittoman vertaisverkkojakelun rangaistavuutta, mutta muutosten vaikutukset eivät rajoitu vain tähän.

  • Lakiehdotus kieltää teknisten suojakeinojen, kuten DVD-levyjen
    kopiosuojauksen, kiertämisen ja kiertovälineiden levityksen ja niistä
    kertomisen hyvin
    kattavasti. Tekijänoikeusteollisuus on pitkään ajanut vahvoja teknisiä
    suojakeinoja edellytyksenä “sähköisten markkinoiden” synnylle, vaikka
    markkinat ovat jo osoittaneet tämän tarpeettomaksi (esimerkkinä Applen
    suosittu iTunes-musiikkikauppa, joka sallii musiikin tallentamisen suojaamattomassa muodossa CD-levyille).

Voiko lakitekstiin enää
vaikuttaa tai kannattaako siitä keskustella, direktiivihän on jo
hyväksytty?

Kyllä, lakitekstiin voi vielä vaikuttaa ja sen seuraukset kannattaa
ymmärtää.

Jäsenmaiden on sisällytettävä EU-direktiivien määräykset kansalliseen
lainsäädäntöönsä määräajan kuluessa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan
aina onnistu. Esimerkiksi tekijänoikeusdirektiivin täytäntöönpano on
viivästynyt monessa jäsenmaassa:
myöhästyminen on pienempi paha kuin
kiireellä valmisteltu huono laki.

Direktiivien seuraukset on hyvä ymmärtää. Erityisen tärkeää
ymmärtäminen on, jos direktiivi määrää säätämään kyseenalaisen lain.

Kansallisella lainsäätäjällä on tekijänoikeuslain uudistuksessa varsin
paljon valtaa:

  • Direktiivi säätää vain osan lakiehdotuksen sisällöstä.
    Tekijänoikeuksien laajentaminen, rangaistusasteikot ja kriminalisoitujen asioiden
    lisääntyminen (esim. ilman todellista vahinkoa tai ansiotarkoitusta
    tapahtuva tekijänoikeuden rikkominen), yksityisen maahantuonnin
    sääntely ja
    laajentuneet maksut ovat asioita, joihin
    direktiivi ei puutu.
  • Direktiivissä säädettyjen asioiden osalta voidaan kansallisesti
    vaikuttaa paljon esimerkiksi määritelmien ja lakitekstin
    yleiseen selkeyteen. Tekijänoikeuslakiehdotus jättää
    nykyisellään esimerkiksi
    epäselväksi mikä on tekninen suojaus ja uhkaako libdvdcss:n levittäjiä tai
    sen toiminnasta kertovia
    vankeustuomio. Myös yhteisöraukeamispykälä on muuttunut
    lakiehdotuksen eri versioissa, kuten myös se, saako teknisen suojauksen
    kiertää yksityistä käyttöä varten (esim. äänitteen kopiointi suojauksen
    kiertäen kannettavalle soittimelle).
  • Perusoikeudet menevät direktiivien edelle. Jos direktiivi
    esimerkiksi rajoittaa perusoikeusoppien vastaisella tavalla
    perustuslain suojaamaa sananvapautta, ei sitä tarvitse rajoittavilta
    osin toteuttaa.
  • Direktiivin pakottaman ei-toivotun säännöksen haittoja voidaan
    vähentää kansallisilla säädöksillä. Tekijänoikeuslakiehdotuksessa
    esimerkiksi jätetään huomiotta teknisten suojausten väärinkäytön
    mahdollisuus. Haittaa voitaisiin pienentää velvoittamalla kertomaan
    ostajalle suojauksista. Suojausten käyttö kilpailun rajoittamiseen
    voitaisiin kieltää. Tällaisia säädöksiä on joidenkin EU-maiden
    laeissa.

Lakien säätäminen on jatkuva prosessi. Tämänkin vuoksi on tärkeää
tuoda esille lakiehdotusten huonot puolet, jotta asia
ymmärrettäisiin ja voitaisiin korjata
seuraavia direktiivejä ja lakeja säädettäessä.

Yksittäisiin pykäliin
liittyviä kysymyksiä:

Suluissa oleva pykälät viittaavat lakiesitykseen
HE 28/2004 ja artiklat tekijänoikeusdirektiiviin
2001/29/EY.

Miten lakiehdotus
vähentää tekijänoikeuden rajoituksia? (11 §)

Tekijänoikeuslain toisessa luvussa (11-26 §) säädetään
tekijänoikeuden rajoituksista, siis sellaisista asioista, jotka
eivät kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin. Toisessa luvussa
säädetään muun muassa että tekijä ei voi estää lainausten
ottamista teoksista (22 § siteeraus), teosten käyttämistä
opetustyössä (14 §) ja teosten yksityistä käyttöä (12 §).

Opetusministeriö ehdottaa (11.5 §), että nämä tärkeät
rajoitukset eivät koskisi kopioiden valmistamista, kun teos on
saatettu yleisön saataville teknisen suojauksen kiertämällä tai
muuten laittomasti. 11 § on ongelmallinen jo siitä syystä, että
teosten käyttäjien on yleensä mahdotonta tietää onko teos
alunperin saatu suojauksen kiertämällä ja saako siitä siten
esimerkiksi tehdä kopioita yksityistä käyttöä varten
(digitaalisessa ympäristössä kopioiden valmistaminen esimerkiksi
tietokoneen muistiin voi olla välttämätöntä teoksen
katselemiseksi).

Samaten lakiehdotus kieltää suojatun musiikkiäänitteen
kopioinnin kannettavalle soittimelle kuuntelua varten. Yksityinen
kopiointi ei kuitenkaan olisi rangaistavaa. Esityksessä
valistetaan kansalaisia (s. 53): “- – tekijänoikeusrikkomuksena
ei pidettäisi muutaman kappaleen valmistamista teoksesta – –
säännös antaisi kuitenkin jokaiselle yksittäiselle kansalaiselle
signaalin laittoman teoskappaleen käytön moitittavuudesta.” Jos
kuitenkin poliisi huomaa kansalaisen kuuntelevan hölkkäretkällään
kannettavalla soittimellaan tällaista laittomasti kopioitua
äänitettä, voi kansalainen joutua maksamaan hyvitystä
tekijänoikeusjärjestölle (57 §) ja laiton teoskappale on
hävitettävä (58 §) – riippumatta siitä, onko yksityisen kopion
valmistaminen rangaistava teko vai ei.

Vastedes tekstin, kuvien tai muiden teosten kopioiminen kahden
tietokoneen tai kännykän välillä ilman taloudellista intressiä
tai todellista vahinkoa on rikos, josta voi saada vankeutta, jos teosta on omiaan aiheutumaan
“huomattavaa haittaa”. Oikeudenhaltijan tarvitse näyttää haitan aiheutemusta toteen vaan esimerkiksi verkkojakelun kohdalla hallituksen esitys asettaa oletusarvoksi haitan aiheutumisen.

Saisiko tietokoneohjelmia enää
ladata netistä? (11 a §, 5 artikla)

Kyllä, mutta niiden välittäminen muuttuisi
luvanvaraiseksi:

Lakiehdotus antaa palveluntarjoajille oikeuden valmistaa
teoskappaleista väliaikaisia kopioita niiden välittämistä varten.
Esimerkiksi kun latasit tämän webbisivun EFFIn palvelimelta,
syntyi sivusta lukuisia väliaikaisia kopioita
Internet-palveluntarjoajien välityspalvelimille ja reitittimille.
Internet-palveluntarjoajilla on muiden lakien perusteella
velvollisuus välittää tällaista liikennettä (“must carry”).
Heillä on siis lain määräämä velvollisuus valmistaa tällaisia
väliaikaisia kopioita.

11a.2 § mukaan tällaisiä välikopioita ei kuitenkaan saa tehdä
tietokoneohjelmista eikä tietokannoista ilman tekijänoikeuden
haltijan lupaa. Toisin sanoen, kun käyttäjä lataa ohjelman
webistä voi hänen palveluntarjoajansa syyllistyä rikokseen
(esimerkkiohjelma).

Ongelman kohdassa on “bugi direktiivissä eli poikkeusta ei huomattu ulottaa tietokoneohjelmiin.
Mutta esimerkiksi Kreikka ei
direktiiviä toteuttaessaan tällaista säännöstä lakiinsa
sisällyttänyt ja Suomi voisikin korjata kohdan jo valmiiksi ennen kuin komissio saa direktiivin joskus tulevaisuudessa korjatuksi. Lisäksi 11 a pykälä pitäisi kokonaisuudessaan
sisällyttää ensimmäiseen lukuun, ei toiseen lukuun
(palveluntarjoajien laitteet eivät voi mitenkään tietää,
koskevatko toisen luvun
rajoitussäännökset välitettäviä teoksia).

Mitä laki tarkoittaisi
hakukoneille? (11 a §, 5 artikla)

Webin hakukoneen toimivat siten, että ne lukevat webbisivuja
ja keräävät niistä hakusanoja. Tätä kutsutaan indeksoinniksi. Kun
näillä sanoilla haetaan webbisivuja, näyttää hakukone linkit
sivuihin, joilla näitä sanoja esiintyy.

Kun hakukone indeksoi sivuja, pitää sen tehdä sivuista ainakin
väliaikainen kopio hakusanojen lukemista ja tietokantojen
rakentamista varten. Tämä voi olla tekijänoikeudellisesti
merkittävää, mistä seuraisi, että hakukoneet eivät saisi
indeksoida sivuja. Tekijänoikeuslakiehdotus sallii tilapäisten
kopioiden valmistamisen (11 a §), mutta tämä poikkeus ei
välttämättä koske hakukoneiden suorittamaa indeksointia (jo ennen
11 a § hakukoneiden tekijänoikeuslainmukaisuus ei ole ollut
Suomessa täysin selvä). Jotkut hakukoneet säilyttävät tämän
lisäksi indeksoinnissa käytetyn sivukopion, mistä on hyötyä, jos
palvelin, joka sisältää alkuperäisen sivun, on tilapäisesti
epäkunnossa (Googlen
välimuistitallenne EFFIn kotisivusta). Yhdysvalloissa
Googlea on jo
painostettu sensurointiin vetoamalla vastaaviin jo voimassa
oleviin pykäliin (DMCA).

Tekijänoikeuslakiehdotus voi siis pahimmillaan tehdä
hakukoneet laittomiksi. Tämä olisi valtava taloudellinen ja
yhteiskunnallinen menetys. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin nimenomaisesti vaatinut hakukoneita koskevan poikkeukesen ottamista mukaan lakiin, mutta tämä olisi mahdollisesti direktiivin vastaista.

Mitä
yhteisöraukeamispykälä tarkoittaa? (19 §, 4 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivi ja myös lakiehdotus sisältää niin
sanotun yhteisöraukeamisperiaatteen, jonka mukaan ETA-alueen
ulkopuolelta hankittua teoskappaletta ei saa levittää edelleen
ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Toisin sanoen, esimerkiksi
Yhdysvalloista ostettua kirjaa ei saa myydä edelleen Suomessa.
Yhteisöraukeamisperiaate mahdollistaa monikansallisten yritysten
alueelliset monopolit.

Koulut eivät voi enää tilata kurssikirjoja ulkomailta
keskitetysti. Levykauppa ei voi myydä USA:sta ostettuja levyjä,
joita ei ole julkaistu ETA-maissa.

Melkein kaikki tuotteet voivat olla teoskappaleita: kirja,
CD-levy ja maalaus ovat selvästi teoksia. Kännykkä on teos –
ainakin käyttöjärjestelmänsä osalta. Kärjistetysti jopa
hillopurkkikin on teos, jos sen etiketissä on teoskynnyksen
ylittävä kuva. Lakiehdotus luo siis erittäin laajat alueelliset
monopolit ja mahdollisuudet hintakartelleihin suurelle joukolle
tuotteita.

Uusi luonnos venyttää direktiiviä ja on parannus edelliseen
versioon verrattuna. Ehdotetun lakitekstin (19 §) mukaan
teoskappaleen saisi myydä, jos teos on alunperin hankittu
ETA-alueen ulkopuolelta yksityistä käyttöä varten.
Lisäksi pykälä sallii ETA-alueen ulkopuolelta hankittujen teosten
lainaamisen Suomessa (kirjasto ei tosin voi hankkiutua vanhasta
ETA-alueen ulkopuolelta hankitusta kirjasta eroon muuten kuin
polttamalla – edelleen sitä ei saa 19 § perusteella
luovuttaa).

Aikaisemman lakiehdotuksen mukaan yhteisöraukeaminen ei
koskisi teosta, jota ei ole julkaistu Suomessa viiden vuoden
kuluessa teoksen julkaisusta ETA-alueen ulkopuolella. Tämä
poikkeus poistettiin kuitenkin hallituksen esityksestä johtuen
ilmeisesti oikeudenhaltijajärjestöjen, jotka katsovat hyötyvänsä
alueellisista monopoleista, painostuksesta.

Tutkija Tuomas Mylly kirjoitti aikaisemmasta lakiehdotuksesta
HE 177/2002 vp artikkelin “Käytetyn kirjan
lahjoittaminen on elegantti rikos”.

Miten kasettimaksut
laajenevat? (26 a §)

Lakiehdotus laajentaa kasettimaksun koskemaan kaikkia
tallentamiseen kykeneviä välineitä, joille “teos voidaan
tallentaa” ja joita käytetään “merkittävissä määrin” teoksen
tallentamiseen yksityiseen käyttöön. Korvaus määritettäisiin
esitysajan tai tallennuskapasiteetin perusteella.
Opetusministeriö päättäisi mitä laitteita kasettimaksu koskee ja
maksun suuruuden.

Kasettimaksu laajentuisi siis kattamaan käytännössä kaikkea
tallentamiseen pystyvää. Esimerkiksi digikameran omistaja, joka
ottaa vain perhekuvia, joutuisi maksamaan muistikortin ja
CD-R-levyjen hinnassa korvauksia viihdeteollisuudelle. Tämä on
pitkällä tähtäimellä kestämätöntä. Tallennuskapasiteetti halpenee
eksponentiaalisesti teknisen kehityksen myötä. Halventuva
tallennuskapasiteetti on selvä taloudellinen etu kaikille.
Tallennuskapasiteetin verottamisesta aiheutuu taloudellista
vahinkoa muulle yhteiskunnalle. Ostavatko ihmiset Suomessa
tulevaisuudessa pienempiä kiintolevyjä kasettimaksujen vuoksi?
Lakiehdotuksessa ei juurikaan analysoitu kasettimaksusta
aiheutuvia vahinkoja verrattuna tekijänoikeusteollisuuden
etuihin.

Pykälää tulisikin muuttaa koskemaan vain laitteita, joita
käytetään pääasiallisesti (ei vain merkittävissä määrin)
teosten valmistamiseen. Muuten kaikki tallennuskapasiteettia
omaavat laitteet, kännyköistä ja henkilökohtaisista kalentereista
tietokoneiden kiintolevyihin siirtyvät kasettimaksun piiriin.
Lisäksi maksun suuruuden pitäisi määräytyä tekijöille
yksityisestä kopioinnista aiheutuneista taloudellisista
menetyksistä, ei esimerkiksi siitä, että yhdelle tietokoneen
kiintolevylle mahtuu periaatteessa koko vuotuinen suomalainen
musiikkituotanto. On myös muistettava, että monet soittavat
äänitteitä esimerkiksi kannettavalla soittimella tai
tietokoneella. Jos äänitettä ei voi kopioida soittimelle, eivät
tällaiset henkilöt äänitettä osta. Tällaisissa tapauksissa,
joissa tallennusmahdollisuus on nimenomaan toiminut motivaationa
äänitteen ostamiselle ja siten tuonut myyntituloja, on
kasettimaksun periminen tallennuskapasiteetin perusteella
kaksoisrahastusta.

Yksityiseen käyttöön kopioinnista aiheutuneiden taloudellisten
menetysten arvioiminen voi olla vaikeaa ja maksujen määräämisessä
joudutaan tyytymään arvioihin. Tilanne olisi kuitenkin parempi
kuin jos maksu määrättäisiin tallennuskapasiteetin ja soittoajan
perusteella (määrättäisiinkö suuren kiintolevyn ja pienimuistisen
kannettavan soittimen kasettimaksu samalla tavalla, kun
kapasiteettiero voi olla useita suuruusluokkia?).

Kaksoisrahastus ei ole muutenkaan hyväksyttävää:
kasettimaksuja ei tule periä, jos teknisten suojausten
kiertäminen yksityistä käyttöä varten kielletään ja tähän
pystyvien laitteiden levittäminen säädetään rikolliseksi. Jos
oikeudenhaltijat haluavat kieltää yksityisen kopioinnin, niin he
voivat käyttää teknisiä suojauksia. Siksi 26 a § viimeinen lause
pitäisikin muuttaa muotoon “maksun suuruutta vahvistettaessa
tulee ottaa huomioon se, missä määrin teknistä suojausta
voidaan käyttää teosten suojana”.

Tähän asti yksityistä kopiointia on arvioitu muun muassa
Teoston Kasettimaksutoimiston kyselyselvityksillä, jonka mukaan
mm.
kolmannes tietokoneenkäyttäjistä ei ole koskaan tallentanut
yhtään tiedostoa kiintolevylleen (kyselyyn vastanneet eivät
selvästikään ole ymmärtäneet kysymyksiä, koska tietokonetta on
käytännössä mahdotonta käyttää tallentamatta tiedostoja
kiintolevylle – tutkimuksen tekijää tämä epäjohdonmukaisuus ei
kuitenkaan ole haitannut). Etujärjestöjen tekemien tai teettämien
selvitysten käyttäminen päätöksenteon perusteena osoittaa huonoa
hallinnointitapaa. Siksi pykälään olisi lisättävä maininta, että
kasettimaksuja määrättäessä käytetään hyväksi puolueettomien
tutkimuslaitosten tieteellisin standardein (mm. lähteet mainittu
ja virhelähteet ja -marginaalit arvioitu) tekemiä
tutkimuksia.

Suurin osa muista tekijänoikeusmaksuista (“teostomaksut”)

päätyvät taiteilijoille ja muille oikeudenhaltijoille.
Kasettimaksuista sen sijaan vedetään kunnolla välistä:
vajaat puolet maksutuloista päätyvät “yhteisiin
tarkoituksiin”, eli käytännössä erilaisille järjestöille (mm.
Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus). Mitä tekemistä
tällaisella tuella on yksityisen kopioinnin kanssa (kasettimaksun
pitäisi olla tekijöille maksettava hyvitys yksityisestä
kopioinnista, ei apuraha erilaisille järjestöille)? Tällaista
tukea pitäisi myöntää harkinnan mukaan verovaroista, kuten
muillakin kulttuurin alueilla, ei verotusoikeudella.

Petteri Järvinen on kirjoittanut kasettimaksujen
taustoja valottavan artikkelin.

Millaisen
suojauksen (kopiosuojatut CD-levyt, DVD-aluekoodit) kiertäminen
on kiellettyä? (50 a §, 6 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivin mukaan “tehokkaita” teknisiä
suojakeinoja ei saa kiertää. On jäänyt epäselväksi, ovatko
esimerkiksi CD-levyjen
kopiosuojaukset tulkittava “tehokkaiksi” (käytännössä
CD-levyjen suojaukset ovat niin heikkoja, että usein ne voi kiertää
vahingossa). Tekijänoikeusjärjestöt tuntuvat
näin ainakin CD-levyistä olettavan. Jos näin on, niin
laitonta olisi esimerkiksi kopiosuojattujen CD-levyjen kopiointi
suojauksen kiertäen esimerkiksi kiintolevylle tai kannettavalle
soittimelle.

Ehdotetussa lakitekstissä “tehokas tekninen suojaus”
määritellään lyhyesti kiertämiskiellon yhteydessä:

50 a § Teknisen suojauksen kiertämiskielto

Tämän lain mukaan suojatun teoksen suojana olevaa tehokasta
teknistä toimenpidettä, jonka teoksen tekijä tai joku muu
tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saattaessaan on
teoksen suojaksi asettanut, ei saa kiertää.

Tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä tarkoitetaan
tekniikkaa, laitetta tai osaa, joka on suunniteltu
tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan
teoksiin ilman tekijän tai oikeuksien muun haltijan lupaa
kohdistuvia tekoja ja jolla tavoiteltu suoja saavutetaan. –
–

Esitysluonnoksen perusteluissa sanotaan asia seuraavasti
(alkaen s. 124):

Tekninen toimenpide on riittävän tehokas silloin, kun
suojaustarkoitus saavutetaan. Tehokkaasta teknisestä
toimenpiteestä tulee käytännössä ilmetä selvästi
suojaustarkoitus. Tehokasta teknistä toimenpidettä ei yleensä
voida myöskään kiertää tai purkaa vahingossa.

Erityisesti CD-levyjen kopiosuojauksista sanotaan näin:

CD-levyjen kopiointisuojaukset voivat olla eri tavoin
toteutettuja. Suojauksella voidaan esimerkiksi määritellä
sallittujen kopioiden määrä tai kopiointisuojaus voidaan
rajoittaa koskemaan vain tietokoneiden yhteydessä tapahtuvaa
käyttöä. Kopiointisuojaus saattaa joissain tilanteissa
tosiasiassa myös estää levyjen soittamisen sellaisilla
soittimilla, jotka eivät tue käytettyä suojausta.

Perusteluissa ei toisin sanoen oteta suoraa kantaa siihen,
saako CD-levyjen nykyisin käytössä olevia kopiosuojauksia
kiertää. Asiayhteydestä voisi tulkita, että hallituksen
esityksessä CD-levyjen suojauksia pidetään esimerkkinä teknisesti
tehokkaasta suojauksesta. Nimittäin yllättäen seuraavassa
kappaleessa DVD-levyjen aluekoodeja ei tulkita teknisesti
tehokkaiksi:

DVD-levyjen aluekoodausta siinä muodossa kuin sitä tänä
päivänä käytetään ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 3
kohdassa tarkoitettuna suojakeinona. Aluekoodauksella ei voida
estää aluekoodattujen levyjen levittämistä.

Tekijänoikeustoimikunnan
mietinnössä, johon esitysluonnos pitkälti perustuu,
DVD-levyjen aluekoodeista sanottiin vielä seuraavasti:

– – Mikäli katsotaan, että DVD-levyjen aluekoodi suojaa
tekijän tai muun oikeudenhaltijan levitysoikeutta ja siihen
perustuvaa oikeutta markkinoiden jakamiseen, aluekoodin
purkaminen katselua tai kuuntelua varten on kiellettyä.
Yksityinen katselu tai kuuntelu ei sinänsä kuulu
oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin, mutta katselua tai kuuntelua
varten tehty teknisen suojauksen purku saattaa olla
lainvastaista.

Luonnoksen perusteluissa esitetty tulkinta tarkoittaa sitä,
että Suomessa saa edelleen katsoa muitakin kuin R2-alueen
elokuvia.

Ilmeisesti lakiehdotuksen taustalla oleva joskus vaikeasti
ymmärrettävä logiikka on, että vain sellainen teknisen suojauksen
kiertäminen, joka kuuluu tekijän yksinoikeuksien piiriin
(asioihin, jotka oikeudenhaltija voi tekijänoikeuslain
perusteella kieltää) tai josta on erikseen säädetty
tekijänoikeusdirektiivissä, on kiellettyä. Teoksen katselu tai
katselun alueellinen rajoittaminen ei kuulu yksinoikeuksien
piiriin, mistä syystä suojauksen kiertäminen teoksen katselua
varten tai aluekoodien kiertäminen olisi sallittua. Sen sijaan
kopioiden valmistaminen kuuluu näihin yksinoikeuksiin, mistä
syystä suojauksen kiertäminen kopioiden valmistamista varten
olisi laitonta.

Aluekoodi on vain yksi osa DVD-elokuvien suojana käytetystä
teknisestä suojauksesta (“Content Scramble System”, CSS).
DVD-levyjen suojauksen kiertäminen esimerkiksi kopioiden
valmistamiseksi yksityistä käyttöä varten olisi siis kiellettyä.
Tämä tarkoittaa sitä, että DVD:n
katseluun sopivia Linux-ohjelmia levittäviä henkilöitä uhkaa
vankeustuomio.

Saako
teknisen suojauksen kiertää yksityistä käyttöä varten? (50 a
§, 6 artikla)

Tekijänoikeuslain 12 § mukaan oikeudenhaltija ei voi
tekijänoikeuslain perusteella kieltää ihmisiä ottamasta muutamia
kopioita teoksista yksityistä käyttöä varten. 50 a § on
ristiriidassa tämän kanssa:

Esitysluonnos tekee laittomaksi suojauksen kiertämisen
yksityistä kopiointia varten. Tämä on huononnus hallituksen
esitykseen HE 177/2002 vp verrattuna. Suojauksen kiertämisen
kriminalisoiminen johtaa absurdeihin tilanteisiin ja lakiin, jota
on mahdotonta valvoa: esimerkiksi kaupasta ostetun kopiosuojatun
musiikkikappaleen kopioiminen kannettavalle MP3- tai Ogg Vorbis
-tulee olemaan laitonta, jos se edellyttää suojauksen
kiertämistä. Suojausta ei saa kiertää edes varmuuskopioiden
tekemistä varten.

Vaikka muutaman kappaleen kopioiminen suojatusta
teoksesta yksityistä käyttöä varten onkin laitonta, se
ei ilmeisesti olisi 56 a § mukaan rangaistavaa. Jos kuitenkin
poliisi huomaa kansalaisen soittavan hölkkäretkällään
kannettavalla soittimellaan suojatusta äänitteesta tehtyä
kopiota, voi kansalainen joutua maksamaan 57 § perusteella
hyvitystä tekijänoikeusjärjestölle ja laiton teoskappale on 58 §
perusteella hävitettävä – riippumatta siitä, onko teko
rangaistava vai ei.

Suojauksen voi periaatteessa kiertää teoksen katselua varten,
mutta vain periaatteessa, koska tällaisten laitteiden tai
ohjelmien levittämisestä voi saada vuosi
vankeutta.

Poikkeuksena mainitaan, että suojauksen saa kiertää tutkimusta
varten. Salaustutkimusta koskeva poikkeus on rajoitetusti
käyttökelpoinen. “Tutkimus” on kuitenkin rajattu tiukasti
yliopistoihin ja yrityksiin (s. 124). Yksityishenkilöt tai
yksityisesti toimivat tutkijat eivät salaustekniikan tutkimusta
vankilan ulkopuolella harrasta, ainakaan tämän lain jälkeen:

Säännöstä sovellettaessa tutkimuksena pidetään esimerkiksi
tutkimuslaitoksissa, korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa
sekä teknisiä suojakeinoja kehittävissä ja valmistavissa
yrityksissä tapahtuvaa tutkimusta. Sen sijaan yksityisen
henkilön esimerkiksi kotonaan suorittama salaustekniikoiden
tarkastelu ei ole säännöksessä tarkoitettua tutkimusta.

Avoin keskustelu tietoturva-aukoista on käytäntönä monella
arvostetulla tietoturva-aiheisella foorumilla, kuten Bugtraqilla.
Kokemus on osoittanut, että tietoturvaongelmista on syytä
keskustella avoimesti (vrt. liikenne- ja viestintäministeriön
tukema CERT-toiminta) ja että
myös tietoturvaongelmien yksityiskohdat on syytä julkistaa,
ainakin lopulta. Näin ohjelmien ja laitteistojen valmistajat
voivat korjata ongelmat mahdollisimman tehokkaasti, oppia muiden
virheistä ja tunnistaa vastaavat virheet omissa järjestelmissään
(“Full Disclosure”).

Yksi skenaario on, että yksityishenkilö löytää teosten
suojaukseen käytetystä menetelmästä tietoturva-aukon ja julkaisee
sen. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi CD:n
kaltaisten äänitteiden kopiosuojauksen voi kiertää sotkemalla äänitteen
uloimman raidan tussilla – periaatteessa kuka tahansa voi
löytää tällaisia tietoturva-aukkoja. Tälle on ennakkotapaus
Amerikasta: Hewlett
Packard (HP) uhkasi HP:n käyttöjärjestelmästä tietoturva-aukon
löytäneitä tutkijoita vastaavan amerikkalaisen lainsäädännön
(DMCA) perusteella. Julkisen painostuksen jälkeen HP onneksi
perui uhkauksensa. Tällaisesta julkistamisesta voi suomalaisenkin
oikeudenhaltijajärjestön juristin mielestä epäilemättä aiheutua
“huomattavaa haittaa”, mikä voi ehdotetun RL 49:3-4 mukaan johtaa
maksimissaan vuoden vankeustuomioon.

Tämä kuvastaa koko lakiehdotuksen vainoharhaista asennetta
yksityishenkilöitä kohtaan. Ilmeisesti yksityishenkilön
suorittamaa “salaustekniikoiden tarkastelua” pidetään suurenakin
ongelmana – toisin kuin esimerkiksi teknisten suojausten käyttöä
kilpailun rajoittamiseen, mistä
esityksessä ei mainita sanallakaan.

Saako Linuxilla enää
katsoa DVD-elokuvia? (50 b §, 6 artikla)

Linuxilla saisi periaatteessa katsoa elokuvia, mutta
katseluohjelmien levittämisestä, niiden tutkimisesta tai
toiminnan kuvailusta voi saada vankeustuomion.

Luonnoksessa ehdotetaan:

50 b § Teknisen suojauksen kiertämiskeinojen
valmistamista ja levittämistä koskeva kielto

[1 momentti] Tehokkaan teknisen toimenpiteen kiertämisen
mahdollistavia tai kiertämistä helpottavia laitteita, tuotteita
tai osia ei saa valmistaa tai tuoda maahan yleisölle
levittämistä varten, levittää yleisölle, myydä, vuokrata,
mainostaa myytäväksi tai vuokrattavaksi eikä pitää hallussa
kaupallisessa tarkoituksessa. Tehokkaan teknisen toimenpiteen
kiertämisen mahdollistavia tai sitä helpottavia palveluja ei
liioin saa tarjota.

[2 momentti] Edellä 1 momentissa tarkoitettuja laitteita,
tuotteita tai osia taikka palveluja ovat sellaiset:

  1. joita markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan
    tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertämiseksi;
  2. joiden tarkoituksella tai käytöllä on tehokkaan teknisen
    toimenpiteen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta
    kaupallista merkitystä; taikka
  3. jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu,
    mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on
    mahdollistaa tämän lain mukaan suojattuja teoksia suojaavien
    tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai
    helpottaa sitä.

[3 momentti] Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske
tietokoneohjelmaa suojaavaa teknistä toimenpidettä.

Suojauksen kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai
palvelujen levittäminen on ehdotuksen mukaan rikos, josta
maksimirangaistus on vuosi vankeutta (ehdotettu
RL 49:4).

Linuxin DVD-soittimet tarvitsevat toimiakseen libdvdcss-tietokoneohjelmaa,
joka pohjautuu osin DeCSS-ohjelmaan. Avoimeen
lähdekoodiin perustuva libdvdcss on niin sanottu ohjelmakirjasto,
jota tietokoneohjelmat käyttävät aukaistakseen DVD-levyjen
kopiosuojauksen esimerkiksi DVD-elokuvan näyttämistä varten.
(Nykyaikaisissa käyttöjärjestelmissä on tavallista, että eri
tietokoneohjelmien tarvitsemat toiminnot on sijoitettu erityisiin
kirjastoihin, joita eri tietokoneohjelmat käyttävät. Näin samoja
toimintoja ei tarvitse sisällyttää jokaiseen tietokoneohjelmaan
erikseen.)

Libdvdcss-kirjastoa voi kuitenkin käyttää myös muunlaiseen
suojausten kiertämiseen. Yleisesti ottaen laitetta tai ohjelmaa,
jolla teosta pystyy käyttämään “laillisesti” voi käyttää yhtä
hyvin myös “laittomaan” kopiointiin – eikä ohjelmakirjaston
levittäjä voi etukäteen tietää, kummalla tavalla ohjelmaa tullaan
käyttämään. Koska libdvdcss-kirjastoa voi käyttää myös laittomaan
kopiointiin, olisi sen levittäminen mahdollisesti rikos, josta
maksimirangaistus on vuosi vankeutta. Tällaisia tapauksia varten
lakitestiin olisi saatava selvä kanta, jotta libdvdcss-kirjastoa
ja muita laitteita ja ohjelmia, joilla on merkittävä “laillinen”
käyttötarkoitus, voisi ilman rangaistuksen pelkoa levittää.

Teknisesti suojattuja teoksia saa siis käyttää vain
tekijänoikeudenhaltijoiden erikseen hyväksymillä laitteilla,
ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä. Linuxilla saisi toki
periaatteessa katsoa DVD-elokuvia, jos soittimia vain saisi
jostakin laillisesti.

Libdvdcss-kirjaston muuttuminen laittomaksi on yksi esimerkki
siitä, miten suojauksen kiertämisen tai siihen pystyvien
laitteiden levittämisen kriminalisointi voi aiheuttaa
taloudellista vahinkoa, joka ei ole missään suhteessa
tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisiin etuihin.

Saako suojauksista
keskustella? (50 b §, 6 artikla)

Teknisistä suojauksista ei saa keskustella
“organisoidusti”:

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan (s. 126) myös teknisen
suojauksen kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla
salauksen purkupalvelua:

Myös teknisen suojauksen poistamista tai kiertämistä
koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla säännöksessä [50 b §]
tarkoitettua salauksen purkupalvelua sellaisissa tapauksissa,
jossa salauksen kiertämisohjeiden antaminen tapahtuu
esimerkiksi organisoidun palvelun puitteissa.

Sinänsä pelkän tiedon antaminen siitä, miten suojauksen
purkaminen tapahtuu, esimerkiksi sähköpostin välityksellä
ystäväpiirille, lehtikirjoituksessa tai opetuksen yhteydessä,
ei voida katsoa purkupalvelun tarjoamisesta. Kyseessä ei siten
olisi esimerkiksi [50 b §] 2 momentin mukainen
markkinointi suojauksen purkamiseksi tai palvelu, joka on
toteutettu suojauksen kiertämiseksi tai helpottamiseksi.

Esimerkiksi libdvdcss-kirjaston,
jota voi käyttää DVD-elokuvien katseluun ja kopiointiin,
toiminnan selittäminen yliopiston luennolla olisi siis sallittua,
kunhan sitä ei tekisi “organisoidusti”, mitä se tarkoittaakaan.
Sama informaatio “organisoidusti” kerrottuna voi johtaa
maksimissaan vuoden vankeusrangaistukseen. Lainsäätäjän tulkinta
on outo ja arveluttava perustuslain takaaman sananvapauden
kannalta eikä se täytä perusoikeusoppien vaatimuksia
(perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja
tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa suhteessa
tavoiteltavaan intressiin nähden).

Aiheeseen liittyen, suomalaisen levyteollisuuden etujärjestö
ÄKT:n amerikkalainen sisarjärjestö RIAA on jo uhannut suojauksen
kiertomenetelmiä tutkineita yliopistotutkijoita
oikeustoimilla sikäläisen vastaavan lain (DMCA) perusteella.

Mitä sähköisen kaupan
suojalauseke tarkoittaa? (50 c §, 6 artikla)

Laki sisältää myös niin sanotun sähköisen kaupan
suojaperiaatteen. Sähköisen kaupan suojalausekkeen (50 c §)
mukaan netistä ostetun teoskappaleen käyttöehdot ovat aina
ehdottoman pitäviä eivätkä niitä koske tekijänoikeuden
rajoitukset.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos kappale on esimerkiksi ostettu
ja ladattu Internetistä, ei suojausta saa kiertää edes
esimerkiksi kirjastotoimintaa varten tai sitä varten, että
näkövammainen voisi teoksen lukea.

Suojalausekkeen priorisointi lain muihin pykäliin on epäselvä
eikä lakiehdotus ota tähän mitään kantaa. On esimerkiksi
epäselvää, voiko netistä ladattua suojattua kirjoitusta
siteerata, mikä on ollut tähän asti täysin sallittua.

Mitä sähköiset
hallintatiedot ovat? (50 d §, 7 artikla)

Teoksista ei saa poistaa sähköisiä hallintatietoja. Tämä
tarkoittaa muun muassa sitä, että teoksia ei saa kopioida
käyttäen sellaista formaattia, joka ei tue samoja
hallintatietoja, kuin alkuperäinen formaatti. Käytännössä tämä
tarkoittaa esimerkiksi musiikin tallentamiseen käytettäviä MP3-
ja Ogg Vorbis -formaatteja. Jos teosformaatti sisältää sähköisiä
hallintatietoja, ei teosta saisi kopioida yksityistä käyttöä
varten MP3-soittimelle – luultavasti.

Koko pykälä on tarpeeton. Normaalit moraaliset tekijänoikeudet
riittävät suojaamaan muun muassa sen, että tekijä mainitaan
hyvien tapojen mukaisesti (TekoL 3 §).

Mitä
piraattikopioiden tuontirajoitus tarkoittaa? (56 a §)

Piraattien tekeminen, levittäminen ja maahantuonti
myyntitarkoituksessa on jo rikos. Nyt myös piraattien
maahantuonti yksityistä käyttöä varten halutaan kieltää. Yhdenkin
laittoman kopion tuomisesta saisi lakiehdotuksen mukaan
sakkoja.

Piraattiteollisuutta pitääkin torjua, mutta miten yksityisen
maahantuonnin kieltäminen – jota on mahdotonta tehokkaasti valvoa
– ratkaisee ongelman? Eikö olisi tehokkainta puuttua nimenomaan
piraattitallenteiden tekemiseen, myyntiin ja myyntitarkoituksessa
tapahtuvaan maahantuontiin?

Piraattien tuontirajoitus vaarantaa kansalaisten oikeusturvan.
Tuontirajoitus koskee kaikki digitaalisia tallennusmedioita,
CD-levyistä kiintolevyihin ja digitaalikameroihin. Miten
kansalainen voi rajalla osoittaa, että mukana oleva CD-levy ei
ole piraatti, vaan laillisesti tehty yksityinen kopio?
Lakiehdotuksen HE 177/2002 vp jälkeen uutisoitiin, että
matkustajien pitäisi säilyttää kuitit kaikista ulkomailla
ostetuista tallenteista. Voidaanko kuluttajalta edellyttää, että
hän osaa analysoida teoksen aitousleimat ja hologrammit
piraattien huomaamiseksi ja että hän tallettaa kaikkien
ostamiensa äänitteiden kuitit ja pitää niitä mukana kaikilla
ulkomaanmatkoillaan?

Kannettavien tietokoneiden kiintolevyillä olevat kappaleet ja
MP3- ja Ogg Vorbis -soittimiin tallennetut kappaleet ja
tietokoneohjelmat muodostavat oman lukunsa. Tällaisista kopioista
ei voi mitenkään päätellä, ovatko ne laillisia tai laittomia.
Pykälä on ongelmallinen myös yksityisyyden suojan kannalta: saako
tulli oikeuden tutkia koko kiintolevyn siltä varalta, että sieltä
löytyisi piraatti?

Piraattien tuontirajoitukset ovat ongelmallisia myös EU:n
vapaan liikkumisen takaavien perusperiaatteiden valossa.
Tallenteiden tuonti EU:n sisärajan yli Tukholmasta Helsinkiin
olisi kiellettyä, mutta kukaan ei puuttuisi tallenteiden
kuljettamiseen Turusta Helsinkiin.

Tuleeko
aluekoodittomista DVD-soittimista laittomia?

Lyhyesti: ei.

Hallituksen esityksen perusteluosassa sanotaan, että nykyisin käytössä olevat
aluekoodisuojaukset saisi kiertää. Toisin sanoen tällä tietoa
aluekoodittomat DVD-soittimet ovat ja pysyvät laillisina ja
jokainen saa aluekoodin soittimestaan laillisesti ohittaa. Tämän
pitäisi koskea myös niitä pienyrityksiä, jotka modaavat muualta
ostettuja soittimia siten, että niillä voi soittaa kaikilta
alueilta ostettuja levyjä. Asian pitäisi siis olla hyvin selvä,
mutta valitettavasti lakitekstin perusteluosa on tällä hetkellä
vielä tulkinnanvarainen ja aluekoodien kiertämisen laillisuudesta
liikkuu hyvin kummallista tietoa.

EFFIn tiedossa on, että monet suomalaiset levyjen ja
laitteiden vähittäismyyjät sekä laitevalmistajat eivät tiedä
aluekoodien laillisuudesta juuri mitään. Erään laitevalmistajan
mukaan on laitonta myydä aluekooditon soitin Suomessa. Toisen
laitevalmistajan mukaan olisi laitonta poistaa aluekoodirajoitus.
Kolmannen laitevalmistajan mukaan myyjä kyllä poistaa rajoituksen
heidän soittimestaan, jos asiakas sitä liikkeessä pyytää. Eräs
suuri vähittäismyyntiketju taasen vastasi, että “eikös kaikki
soittimet ole nykyään aluevapaita?”.

Tietämättömyyden määrä on hämmästyttävä eikä sen syitä voi
kuin arvailla. Voimme siksi vain toivoa, että lakitekstin
perusteluja entisestään selkeytetään. Lain tultua voimaan olisi
suotavaa, että myös levyjen oikeuksien haltijat selvästi
ilmoittaisivat vähittäismyyjille ja laitevalmistajille
aluekoodien kiertämisen olevan laillista puuhaa. Vain kuluttaja
kärsii epätietoisuudesta.

Saisiko suojatuista teoksista tehdä
analogisia kopioita?

Ei saa, jos tekninen suojaus sen estää.

Digitaalisista teoksista (esimerkiksi CD-levyt ja
DVD-elokuvat) voidaan tehdä

  • virheettömiä “häviöttömiä” digitaalisia kopioita,
  • pakattuja “häviöllisiä” digitaalisia kopioita (esimerkiksi
    MP3-tiedostoksi) tai
  • analogisia kopioita (esimerkiksi C- tai
    VHS-kasetille).

Analogiset kopiot ja pakatut digitaaliset kopiot ovat
häviöttömiä digitaalisia kopioita huonolaatuisempia. Jos
kopiointiin käytettävä laitteisto on tarpeeksi hyvälaatuinen, ei
laatueroa kuitenkaan välttämättä huomaa. Nykyään yleisesti
käytössä olevat CD-levyjen kopiosuojaukset eivät estä analogista
kopiointia, jos kopiointiin käytettävä soitin suostuu levyä
ylipäätään soittamaan (esimerkiksi tietokoneen CD-ROM-asemalla
analoginenkin kopiointi on mahdotonta, jos asema ei suostu levyä
lukemaan). Analogiset kopiot pitää tietysti – jos niitä haluaa
digitaalisella soittimella soittaa – siirtää takaisin
digitaaliseen muotoon sekä tarvittaessa vielä pilkkoa
äänenkäsittelyohjelmalla erillisiksi kappaleiksi ja nimetä
kappaleet.

Oikeudenhaltijajärjestöt painottavat usein, että teknisistä
suojauksista huolimatta teoksista saa ottaa “analogisia
kopioita”. CD-levyjen
kopiosuojausta tehokkaampi kopiosuojaus voi kuitenkin estää
myös analogisen kopioinnin. DVD-elokuvat sisältävät nykyään usein
myös analogisen kopioinnin VHS-kaseteille estävän
Macrovision-suojauksen. RIAA:n (amerikkalainen levy-yhtiöiden
etujärjestö) tavoite on, että tulevaisuudessa
musiikkiäänitteidenkin analoginen kopiointi voidaan estää
erilaisilla vesileimajärjestelmillä.
Toki analoginen kopiointi voi olla tulevaisuudessakin
mahdollista, mutta vain jos se on tekijänoikeusteollisuuden
mielestä heille taloudellisesti kannattavaa tai jos käyttäjä
siitä erikseen maksaa – ja jos kaupasta enää analogisia
tallennusvälineitä tulevaisuudessa löytyy.

;Auttaako laki
piratismiin?

Ei juurikaan.

Piratismi, eli ansiotarkoituksessa tapahtuva teosten luvaton
kopiointi ja levittäminen, on rikos jo voimassa olevan lain
perusteella – kuten pitääkin. Myös teosten ilman tekijänoikeuden
haltijan lupaa tapahtuva massalevitys Internetissä on laitonta
ilman mitään uutta lakiakin. Ehdotettu laki ei lisää piratismista
annettavia rangaistuksia.

Kuten
Finreactor-tapaus osoittaa, oikeudenhaltijat voivat
halutessaan puuttua rikkomuksiin erittäin tehokkaasti jo voimassa
olevan lainsäädännön turvin. Täten digitaalisen toiminnan
vaarantavat muutokset voidaan poistaa lakiehdotuksesta
vaarantamatta suomalaisen tekijänoikeusteollisuuden
tulevaisuutta.

Kuten levy-yhtiö BMG Finland Oy:n koordinaattori Jyrki
Niskanen myönsi Helsingin Sanomissa 26.8.2002 julkaistussa
artikkelissa, kopiosuojauksia ei ole tarkoitettu piraatteja
vastaan. Ammattirikolliset pystyvät suojaukset aina kiertämään.
Tekijänoikeuslakiehdotus tai kopiosuojaukset eivät siis juurikaan
vaikuta piratismiin. Sen sijaan suojauksilla pyritään estämään
laillinen kotikopiointi. Tekijänoikeusteollisuuden kommenteissa
suureksi ongelmaksi onkin nostettu nuorten kaveriporukalle
suorittama kopiointi.

Kopiosuojaukset eivät siis estä piratismia.

Kopiosuojaukset eivät myöskään ole hidastaneet musiikin tai
elokuvien päätymistä vertaisverkkoihin. Tiedostojen leviämiseen
vertaisverkkoihin riittää, että vain yksi henkilö murtaa
suojauksen ja antaa tiedoston muiden ladattavaksi ja edelleen
levitettäväksi.

On ironista, että kopiosuojausten käyttäminen tekee kopioista
entistä houkuttelevampia.

Esimerkiksi kopiosuojattu täysihintainen “CD-levy” ei riitä
selvästikään kattamaan kuluttajien kysyntää. Kopiot, joissa
suojauksia ei ole, toimivat kaikilla laitteilla toisin kuin
alkuperäiset kopiosuojatut äänitteet, jotka voivat pahimmassa
tapauksessa jopa
rikkoa käytetyn soittimen. Syksystä 2002 alkaen suomalaisessa
levytuotannossa kaikki suurimmat levy-yhtiöt alkoivat kopiosuojata uuden tuotantonsa.
Jotkut levy-yhtiöt, kuten Universal, ovat kuitenkin jo luopuneet
ongelmalliseksi
osoittautuneista suojauksista toistaiseksi kokonaan
(Helsingin Sanomat 11.8.2003).

Laki kriminalisoisi myös piraattikopioiden tuomisen maahan yksityistä
käyttöä varten.

Miten lakiehdotus
rajoittaa sananvapautta?

Perustuslain 12 § takaama sananvapaus sisältää oikeuden
vastaanottaa tietoja kenenkään sitä ennalta estämättä. Euroopan
neuvoston ihmisoikeussopimuksen sekä EU:n perusoikeusasiakirjan
mukaan jokaisella on oikeus “vastaanottaa ja levittää tietoja ja
ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta“.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää Suomessa lakien perustuslainmukaisuudesta.
Valiokunnan lausunto PeVL 7/2005 vp
valottaa tekijänoikeuslakiehdotuksen suhdetta perustuslain suojaamaan sananvapauteen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tekijänoikeuslainsäädäntöä
tulkittaessa ja sovellettaessa tulee ottaa huomioon perusoikeuksien,
erityisesti mainittuna sananvapauden, välinen tasapaino. Valiokunnan
mukaan eräitä käyttäjien oikeuksia, eli tekijänoikeuden rajoituksia,
voidaan perustella sananvapauteen liittyvillä näkökohdilla. Jotkut
tekijänoikeuslakiin ehdotetut muutokset voivatkin muodostua
perustuslaissa turvatun sananvapauden näkökulmasta merkitykselliseksi
rajoitukseksi.

Tekijänoikeuslakiehdotus on myös sananvapauden kannalta
huolestuttava. Jos teknisesti aluesuojattua sähköistä kirjaa,
jota ei myydä ETA-alueella, ei saa
täällä levittää ja sen
lukemiseen tarvittavien laitteiden levittäminen on rikos,
niin miten suomalaisilla voi olla oikeutta sen sisältämän tiedon
vastaanottamiseen? Amerikkalainen mediamoguli voi siis päättää,
että suomalaiset eivät tiettyä kirjaa saa lukea.

Teknisen suojauksen voi toteuttaa siten, että teoksen
jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta
voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi
siis näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti
päättää, että kirjaa ei saa enää kukaan lukea.

Lakiehdotuksen mukaan julkinen keskustelu teknisten suojausten kiertämiskeinoista
voi olla joissain tapauksissa kiellettyä. Lakiehdotus ei
täytä perusoikeusoppien vaatimuksia tällaisista rajoituksista.
Perusoikeusoppien mukaan perusoikeuksien rajoitusten on oltava
täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa
suhteessa tavoiteltavaan intressiin nähden.

Miten
yksityishenkilöiden suorittama kopiointi vaikuttaa
äänitemyyntiin?

Yksityishenkilöiden suorittaman kopioinnin,
erityisesti vertaisverkkokopioinnin, vaikutus äänitemyyntiin on epäselvä ja kiistanalainenkin
kysymys. Selvää kuitenkin on, että
yksi kopioitu äänite ei automaattisesti vastaa
yhtä myymättä jäänyttä äänitettä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan vertaisverkkokopioinnilla ei ole
tilastollisesti merkittävää vaikutusta äänitemyyntiin [F.
Oberholzer (Harvard Business School), K. Strumpf (UNC Chapel
Hill), The Effect of File Sharing on Record Sales: An Empirical
Analysis, March 2004].

Arvostetun kansainvälisen talousjärjestön, OECD:n, tutkimuksen mukaan
Internetissä tapahtuva tiedostojen jakaminen ei ole pääasiallinen syy CD-levyjen
myynnin laskuun. Suurimmat syyt ovat muualla, esimerkiksi kilpailevien
viihdelähteiden määrän kasvussa. OECD myös kyseenalaistaa levymyynnin laskevan trendin,
tilanne nimittäin vaihtelee huomattavasti maittain.

Artikkeleja aiheesta:
Oberholzer (Harvard Business School), K. Strumpf (UNC Chapel
Hill). The Effect of File Sharing on Record Sales: An Empirical
Analysis. March 2004. http://www.unc.edu/~cigar/papers/FileSharing_March2004.pdf;
Mark N. Cooper. Time for the Recording Industry to Face the Music: the
Political, Social and Economic Benefits of Peer-to-Peer
Communications Networks. March 2005.
http://cyberlaw.stanford.edu/blogs/cooper/archives/BENEFITSofPEERtoPEER.pdf;
OECD: nettipiratismi
ei syynä musiikkimyynnin laskuun. Tietokone 16.6.2005;
Working Party on the Information Economy: Digital Broadband Content: Music. DSTI/ICCP/IE(2004)12/FINAL. OECD 8.6.2005.
http://www.oecd.org/dataoecd/13/2/34995041.pdf.

Kansainväliseen levymyynnin laskuun
(tosin Suomessa levymyynti kasvoi vuonna 2003, toisaalta myös

ääniteteollisuuden käyttämiä kansainvälisen levymyynnin laskua
osoittavia tilastointimenetelmiä on kyseenalaistettu)
vaikuttavia mahdollisia tekijöitä ovat artikkelin mukaan muun
muassa

  • taloudellinen taantuma,
  • pienentynyt julkaistujen albumien määrä,
  • kilpailu muiden viihdemuotojen kanssa (videopelit,
    DVDt),
  • musiikin monipuolisuuden väheneminen johtuen runsaasta
    radiosoitosta ja mahdollisesti
  • kuluttajien reaktio tekijänoikeusteollisuuden
    taktiikoihin.

Samanlainen pudotus äänitemyynnissä tapahtui 1970- ja
1980-lukujen vaihteessa. Äänitemyynti oli ehkä muutenkin
epänormaalin korkea 1990-luvulla johtuen siitä, että ihmiset
korvasivat vanhoja LP-levyjään ja C-kasettejaan CD-levyillä.

CD-levyjä myytiin vuonna 2001 Suomessa euro- ja
kappalemääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan
yksityishenkilöiden suorittama koti- ja vertaisverkkokopiointi on
kasvanut merkittävästi. On selvää, että kopiointi ei vähennä
Suomessakaan äänitemyyntiä yksi yhteen -suhteessa. Kopioiden
vaikutus levyjen myyntiin onkin mitä luultavimmin kahtalainen:
yhtäältä musiikin kulutus ja samalla alkuperäisten levyjen
kysyntä kasvaa, mutta toisaalta kopioidun musiikin osuus
kokonaiskulutuksesta kasvaa niin kauan kuin alkuperäiset
äänitteet eivät kilpaile hinnalla ja laadulla
(käyttöarvolla).

Äänitemyynnin arvon kehitykseen vaikuttavat myös muun muassa
seuraavat seikat:

  • Makrotalouden vaihtelut nousu- ja laskusuhdanteineen ovat
    olleet levymyyntiin selvästi eniten vaikuttava tekijä.
    Maailmantalouden taantuma on luultavasti laskenut levymyyntiä
    viime vuosina
  • Kopiosuojaukset vähentävät CD-levyjen käyttöarvoa ja siten
    myös niistä saatavia myyntituloja. Toisin sanoen, ihmiset
    maksavat kopiosuojaamattomien CD-levyjen hinnassa myös siitä,
    että he saavat tehdä niistä kopioita yksityiseen käyttöön.
    Monelle ihmiselle
    kopiosuojausten todellisuus on valjennut kun kaupasta ostettu
    levy levy ei soi    . Tällaiset kokemukset eivät ainakaan
    kasvata levymyyntiä.
  • Radio, DVD-levyt, pelikonsolit ja kännykät kilpailevat
    musiikkiäänitteiden kanssa samasta ostajakunnasta ja ajasta
    (ennen kuunneltiin musiikkia Walkmanilta, nykyään puhutaan
    kännykkään tai kuunnellaan paikallisradiota)

Katso myös artikkelia kotikopioinnin vaikutuksesta
äänitemyyntiin Suomessa. Artikkelin kirjoituksen jälkeen
äänitemyynti laski vuonna 2002 noustakseen jälleen vuonna
2003.

EFFI on lähettänyt muun muassa kopiosuojausten levymyyntiä
vähentävästä vaikutuksesta levy-yhtiöiden edunvalvontajärjestölle
avoimen
kirjeen. Kirjeeseen ei ole kuulunut vastausta.

Ovatko
kuluttajaviranomaiset reagoineet lakiehdotukseen?

Eivät juurikaan. Suomen kuluttajansuojaviranomaiset valvovat
kuluttajien etua lähinnä jälkikäteisvalvonnalla. Suomessa ei ole
voimakkaita kuluttajajärjestöjä kuten joissakin muissa
maissa.

Kuluttajansuoja-lehdessä 3/02 Kuluttajavirasto otti CD-levyn
kopiosuojauksiin kantaa seuraavasti:

CD-levyn ostajalle pitää etukäteen kertoa, jos tuote on
kopiosuojattu. Kuluttaja-asiamiehelle on tullut useita
ilmoituksia kopiosuojatuissa CD-äänitteissä ilmenneistä
ongelmista. Ilmoitusten mukaan CD:t eivät ole toimineet
kotitietokoneiden CD-ROM -semissa tai ovat jopa vahingoittaneet
käyttöjärjestelmää. Kopiosuojaustekniikasta johtuvat
rajoitukset CD-levyjen käytössä tai mahdolliset laadulliset
erot eivät selvästikään vielä ole yleisesti kuluttajien
tiedossa. Asiasta pitääkin kertoa asiakkaalle niin
myyntitilanteessa kuin pakkauksissakin.

Mitä tekniset
suojaukset tarkoittavat tietoyhteiskunnalle?

Tulevaisuudessa se, että teokset ostetaan ja ladataan suoraan
netistä, yleistyy. Fyysiset teoskappaleet (mm. CD-levyt ja
painetut kirjat) väistyvät. Lakiehdotus antaa tekijänoikeuden
haltijoille melkein täydellisen vallan kontrolloida tulevaisuuden
tietoyhteiskuntaa. Play-nappi on muuttumassa Pay-napiksi.

Tekijänoikeuslaki on perinteisesti antanut
tekijänoikeuden haltijoille oikeuden kontrolloida
teoskappaleiden valmistamista myyntiä ja julkista levittämistä
varten. Tekijänoikeusteollisuuden tavoite kuitenkin on, että he
voisivat hallita teosten käyttöä mahdollisimman täydellisesti ja
laskuttaa teosten jokaisesta käyttökerrasta ja -tavasta erikseen.
Tekijänoikeusteollisuus haluaa siis lisäksi hallita
mahdollisimman tehokkaasti myös teosten yksityistä käyttöä.
Teosten käytön hallitsemiseen käytetään teknisiä suojauksia –
kopiosuojattuja teoksia kun voi suojauksia murtamatta käyttää
vain tekijänoikeusteollisuuden erikseen hyväksymillä tavoilla.
Teosta voisi siis suojauksen tyypistä riippuen esimerkiksi
käyttää vain tietyissä laitteissa, tiettyinä aikoina tai
tietyillä maantieteellisillä alueilla (maakoodit) tai teoksesta
saisi ehkä ottaa rajoitetun määrän huonolaatuisia kopioita levyn
mukana tulevalla Windows-tietokoneohjelmalla erikseen
hyväksytyissä formaateissa, jos se olisi
tekijänoikeusteollisuuden laskelmien mukaan heille kannattavaa
tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaisi.

Teknisellä suojauksella oikeudenhaltija voi yksinvaltaisesti
päättää, miten teosta voi käyttää ja millä välineillä (muunlainen
käyttö edellyttää suojauksen kiertämistä). Olisi kohtuullista,
että laissa vähintäänkin tarkasti määriteltäisiin, mitä asioita
oikeudenhaltijat voivat rajoittaa ja kriminalisoitaisiin
suojausten väärinkäyttö esimerkiksi kilpailun rajoittamiseen ja
velvoitettaisiin oikeudenhaltijat rangaistuksen uhalla kertomaan
kuluttajille tuotteissa olevista suojauksista (vrt. Saksan
tekijänoikeuslaki).

Lakiehdotuksen suurimpia puutteita onkin sen täydellinen
hyväuskoisuus oikeudenhaltijoiden motiiveja kohtaan (aiheeseen
liittyen, oikeudenhaltijajärjestöjä
on Suomessakin jo tuomittu määräävän markkina-aseman
väärinkäytöstä). Oikeudenhaltija voi estää tekijänoikeuden
rajoitusten toteutumisen sähköisen kaupan suojalausekkeen
avulla, rajoittaa laitevalmistajien kilpailua tai
yhteensopivuutta, pidentää tekijänoikeuden keston käytännössä
ikuiseksi (tekninen suojakeino ei vanhene) ja estää
tekijänoikeudella suojaamattoman materiaalin käytön
(oikeudenhaltija voi suojata sekä tekijänoikeuden alaiset että
muut materiaalit samalla suojauksella).

Lakiehdotuksessa ei myöskään juurikaan käsitellä muissa maissa
vastaavista laeista saatuja kokemuksia. Esimerkiksi
Yhdysvalloissa vastaava laki (DMCA) (ks. EFF:n
raportti) on…

  • …tukahduttanut sananvapautta ja tieteellistä
    tutkimusta.     Oikeusjutut ja -uhkaukset
    2600 -lehteä     ja professori
    Edward Feltenin tutkimusryhmää vastaan     ja venäläisen
    ohjelmoijan Dmitri Skylarovin oikeudenkäynti     ovat
    pelotevaikutuksellaan estäneet toimittajien, julkaisijoiden,
    tutkijoiden, opiskelijoiden, ohjelmoijien ja kansalaisten
    laillista toimintaa.
  • …vaarantanut jokamiehen oikeuksia (“fair use”).
    Kaikenlaisen suojauksen kiertämisen ja sellaisten tekniikoiden
    ja työkalujen, joita voi käyttää suojauksen kiertämiseen,
    kieltäminen antaa oikeudenhaltijoille yksipuolisesti
    mahdollisuuden estää kansalaisen jokamiehen oikeudet (mm.
    yksityinen käyttö, varmuuskopioiden tekeminen). Levyteollisuus
    on jo ottanut käyttöön kopiosuojatut “CD-levyt”
    joiden tarkoituksena on estää ihmisiä ottamasta levyistä
    laillisia kopioita yksityistä käyttöä varten.
  • …tukahduttanut kilpailua ja innovaatiota.
    Piraattien torjumisen sijasta monet oikeudenhaltijat ovat
    käyttäneet tekijänoikeuslakia (DMCA) kilpailun
    tukahduttamiseen. Esimerkiksi Sony on
    varjellut teknisillä suojauksilla     monopoliaan
    Playstation-pelikonsoleihin. Sony on myös käyttänyt
    Playstationin aluekoodijärjestelmää estääkseen ihmisiä
    pelaamasta muista maista laillisesti hankkimiaan pelejä.

Teknisiä suojakeinoja käytetään maailmalla mitä erikoisimpiin
tarkoituksiin.

Esimerkkinä Yhdysvalloissa kaavaillaan “luotettua
tietokonetta” (TCPA), joka käyttäisi Microsoftin
Palladium-ohjelmistokomponenttia (EFF:n
raportti). “Luotettu tietokone” tarkoittaa tässä yhteydessä
siis sitä, että nimenomaan tekijänoikeusteollisuus – eivät
käyttäjät – voi luottaa ihmisten tietokoneisiin. Tietokoneiden
prosessoreihin olisi järjestelmässä integroitu mikropiirit,
joiden avulla voitaisiin varmistaa esimerkiksi se, että
suojattuja kappaleita ei voisi kopioida tai että jokaisesta
soittokerrasta pitää maksaa erikseen. Intelin ja AMD:n
prosessoreihin tällainen piiri on tulossa (uutisia: The
Register, O’Reilly Network,
Wired),
mutta
Apple ei ole tähän vielä suostunut.
TCPA/Palladium-järjestelmän ylläpitäjillä voisi olla
sovelluksesta riippuen myös mahdollisuus poistaa tekijänoikeuksia
rikkovat tiedostot käyttäjien kiintolevyiltä. Tietysti tällaista
järjestelmää voisi myös väärinkäyttää muunkin epämiellyttävän
materiaalin tuhoamiseen: järjestelmän avulla voisi esimerkiksi
tuhota keskitetysti käyttäjien tietokoneilta kaikki tiedostot,
jotka sisältävät merkkijonon “osama bin laden”, ja ehkä vielä
raportoida tästä keskuspalvelimelle. Teknisten suojausten käyttö
johtaa monopoleihin: Word-tiedostoja (tai muita vastaavia
tiedostoformaatteja) ei välttämättä saa Palladium-tietokoneissa
auki muilla kuin Microsoftin Wordilla (nykyään muidenkin
valmistajien ohjelmat, kuten Open Office ja StarOffice, pystyvät lukemaan
Word-tiedostoja). Tekijänoikeuslain muutos mahdollistaa sen, että
tällaisten järjestelmien kiertämisestä tulisi rikos.
Henkilökohtaiset tietokoneetkin ovat siis muuttumassa valvotuiksi
etämaksupäätteiksi.

Bruce Schneier on kirjoittanut yhteenvedon
luotetuista tietokoneista ja Palladiumista.

“- – Palladiumissa on paljon hyvää, ja paljon josta
pidän. Siinä on myös paljon sellaista, josta en pidä ja josta
olen peloissani. Pelkoni on, että Palladium johtaa meidät
tielle, jolla tietokoneemme eivät enää ole meidän
tietokoneitamme, vaan erinäiset lompakoistamme kiinnostuneet
tahot ja yritykset omistavat ne. Tässä mielessä Palladium on
huono asia yhteiskunnalle. – -“

Teknisesti suojattujen teosten käyttäminen voi vaatia
nettirekisteröitymisen – mahdollisesti EU:n ulkopuolelle – ja
pahimmillaan erillisen maksun ja ilmoituksen jokaisesta
käyttökerrasta. Tällainen kehitys on erittäin huolestuttavaa jo
pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Periaatteessa tämä voi
johtaa esimerkiksi siihen, että joku voi kerätä tietokannan
henkilöistä, jotka lukevat tiettyä poliittista suuntaa edustavien
kirjailijoiden teoksia.

Painettu kirja kestää monta sukupolvea. Teknisesti suojatut
teokset voivat sen sijaan osoittautua lyhytikäisiksi
kertakäyttötuotteiksi. Kun teoksen lukemiseen tarvittavia
laitteita tai ohjelmia ei enää saa tai kun käytetty
tiedostotyyppi vanhenee, ei teosta enää voi käyttää.
Suojaamattoman teoksen voisi muuntaa uuteen formaattiin tai
siirtää uusille laitteille, mutta tekninen suojaus estää tämän
todennäköisesti tehokkaasti. Teknisen suojauksen voi lisäksi
toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää
maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan.
Tekijänoikeusteollisuus voi näin suojatun sähköisen kirjan osalta
yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa tietyn ajankohdan
jälkeen enää kukaan lukea (sähköisen kaupan
suojalausekkeen perusteella vapaakappalekirjastoillakaan ei
ole oikeutta kiertää suojausta ilman oikeudenhaltijan lupaa).

Lakiehdotus asettaa tekijänoikeusteollisuuden lyhyen tähtäimen
taloudelliset edut kaiken muun edelle. Luonnoksessa ei juurikaan
nosteta esille muita kuin oikeudenhaltijoiden tuloihin liittyviä
argumentteja. Lakiehdotus säätelee yksityishenkilöiden toimintaa
erilaisin uusin kielloin ja määräyksin uskomattomalla
tarkkuudella, mutta ei mainitse sanallakaan teknisten suojausten
väärinkäyttöä. Taide, tiede, kulttuuri ja muiden taloudelliset
edut ovat tekijänoikeusteollisuuden tulojen rinnalla toissijaisia
asioita.

Entä muut aineettomat oikeudet?

Tekijänoikeuslainsäädännön lisäksi varsinkin monet
monikansalliset yritykset ovat lobanneet voimakkaasti myös muiden
aineettomien oikeuksien vahvistamista, esimerkiksi:

Miten EFFI vaikuttaa
lain valmisteluun?

EFFI oli mukana Opetusministeriön kuulemis- ja
keskustelutilaisuudessa syksyllä 2001 ja antoi
lausunnon tekijänoikeustoimikunnan mietintöön 15.6.2002.
Lisäksi EFFI on antanut lakiuudistuksesta useita
lehdistötiedotteita ja kommentoinut sitä sanomalehdissä, radiossa
ja televisiossa.

EFFI pyrkii vaikuttamaan lain käsittelyyn myös eduskunnassa.
Eri valiokunnat ovat pyytäneet aiemmin EFFIn hallituksen
jäseniltä asiantuntijalausuntoja sananvapaudesta ja
ohjelmistopatenteista.

EFFIstä Ville Oksanen ja Mikko Välimäki kävivät kuultavina
sivistysvaliokunnassa:

Opetusministeriö pyysi EFFI:ltä 5.9.2003 mennessä lausuntoa
16.7.2003 annetusta esitysluonnoksesta, jonka myös annoimme:

EFFIN lausunto 1.4.2005 tekijänoikeuslakiehdotuksesta HE 28/2004 vp:

Vaikutti selvästi siltä, että kansanedustajat ovat
kiinnostuneita kritiikistämme. Jokainen voikin nyt kysellä
kansanedustajiltaan heidän näkemystään lakiehdotukseen, sillä se
on EFFIn kannalta yksi tärkeimpiä lakihankkeita.

Mitä muissa EU-maissa
tapahtuu?

Esimerkiksi Tanskassa perustettiin lokakuussa 2002 Initiativet Digitale
ForbrugerRettigheder, joka keräsi viikossa yli 3000 nimeä
direktiivin vaatimaa teknisten suojakeinojen kiertämisen
sanktiointia vastaan. Seuranneen mediakohun jälkeen ja
tietoisuuden levittyä Tanskan kulttuuriministeri esitti, että DVD-levyjen
kopiosuojaukset tulisi voida kiertää: DVD-levyjä pitää pystyä
soittamaan esimerkiksi Linuxilla riipumatta aluekoodi- ja
CSS-suojauksista.

Tekijänoikeusdirektiivin toimeenpaneminen on viivästynyt myös
monissa muissa EU-maissa (yhteenveto
tekijänoikeusdirektiivin implementoinnista).