Henrik Ingo kirjoitti 23.1. sähköisestä äänestämisestä mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
Kohta vaalitkin tekstiviestiäänestyksellä?
Matti Ihamuotila toivoo, että vaalien siirtäminen nettiin saisi äänestysprosentin nousuun. (HS Mielipide 23.1.) Kirjoitus on sikäli hämmentävä, että päinvastoin kuin yleensä, Ihamuotila tiedostaa ainakin joitakin
sähköisen äänestäminen riskejä, mutta siitä huolimatta kannattaa sitä. Itse olisin huomattavasti varovaisempi.
Sähköinen äänestäminen on ollut keskustelunaiheena ensin Internetin leviämisen myötä ja sittemmin myös vuoden 2000 USA:n epäonnistuneiden presidentinvaalien jälkeen. Kryptografian tutkijat ovat jo kymmeniä vuosia kehitelleet sähköiseen äänestämiseen liittyviä algoritmeja. Sähköiseen äänestämiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin niin vaikeita, että vasta aivan viime vuosina matemaatikot ovat keksineet menetelmiä – edes teoriassa – toteuttaa vaalit täysin turvallisesti. Yhdestä asiasta tutkijat kuitenkin ovat selvästi samaa mieltä: Missään tapauksessa ei vaaleja pidä järjestää Internetin yli käyttäen äänestäjien kotitietokoneita.
Syy yksimielisyyteen on helppo ymmärtää: 81% kotitietokoneista on puutteellisesti suojattu. Juuri nyt 10-20% kotitietokoneista on viruksen saastuttamia ja 60-80% sisältää haittaohjelmia. (staysafeonline.org) Lisäksi tietenkin se “teoreettinen ongelma”, että kotona äänestettäessä ei vaalisalaisuuden toteutumista voida valvoa edes teoriassa. Tekstiviesteillä voidaan kyllä äänestää euroviisuvoittajasta, mutta ei nyt sentään oikeissa vaaleissa!
Ihamuotila ihmettelee, miksei sähköistä äänestystä ole jo, kun pankissakin voi asioida internetin yli. Tämä on hyvin yleinen mutta valitettavasti ymmärtämätön mielipide. Todellisuudessa turvallisen verkkopankkipalvelun toteuttaminen on lastenleikkiä sähköiseen äänestämiseen verrattuna. Näin siitäkin huolimatta, että vastikaan verkkohuijarit veivät kymmeniätuhansia myös suomalaisilta verkkopankkitileiltä.
Siinä missä pankin ainoa huolenaihe on käyttäjän tunnistaminen (mielellään juurikin sirullista henkilökorttia käyttäen) ja yhteyden salaaminen ulkopuolisilta, on vaalien järjestäjän tehtävä kimurantimpi: Henkilöllisyyden varmistamisen lisäksi äänestämisen tulee kuitenkin samalla olla täysin anonyymiä. Vaalivirkailijat vahtivat toisiaan, että laskennassa ei ääniä pääse katoamaan tai ilmestymään tyhjästä. Vaan kuka tarkkailee mitä tietokoneen sisuksissa tapahtuu? Erään lentävän lauseen mukaan “oikeudenkäynnin on paitsi oltava oikeudenmukainen myös näytettävä oikeudenmukaiselta”. Samaa toivoisin vaaleillekin. Missään tapauksessa ei ole hyväksyttävää, että äänestäjän odotetaan sokeasti luottavan Oikeusministeriön virkamiesten ja atk-ylläpitäjän rehellisyyteen. Vaikka ei olisi mitään syytä sitä epäilläkään.
Ihamuotilan mielestä äänestysprosentin nostaminen on niin tärkeää, että “ei joillain melko teoreettisilla väärinkäytösmahdollisuuksilla ole merkitystä”. Kuitenkaan mitkään väärinkäytösmahdollisuudet eivät tapaa jäädä
teoreettisiksi, vaan niitä on käytetty reippaasti hyväksi niin Serbiassa, Ukrainassa kuin USA:ssakin. Näiden tapahtumien keskellä olen ollut hyvin iloinen suomalaisten vaalien luotettavuudesta, ja toivon voivani luottaa niihin jatkossakin. Äänestysprosentin suhteen olen samoilla linjoilla Vanhasen lausahduksen kanssa
(EU-vaalien jälkeen): “Ne käyttää valtaa, jotka äänestää.”
Henrik Ingo
Espoo