Electronic Frontier Finland ry (EFFI) on huolissaan kulttuuriministeri
Tanja Karpelan vakavan virheellisistä käsityksistä esto-ohjelmien
toiminnasta. Kulttuuriministeri Karpela vaati viime viikolla, että
julkisiin kouluihin ja kirjastoihin asennettaisiin nettisivuja
sensuroivia esto-ohjelmia.

Tällä viikolla Karpela puolusti jälleen voimakkaasti esto-ohjelmien
asentamista kouluihin ja kirjastoihin. Kulttuuriministerin mukaan
"kiellettyjä olisivat sivut, joilla on rikollista materiaalia,
esimerkiksi pedofiliaa." (Etelä-Suomen Sanomat 9.2.2005)

EFFIn puheenjohtaja Ville Oksanen ihmettelee kulttuuriministerin
suhtautumista laittomaan materiaaliin: "Ihan ensiksi – jos
kuka tahansa havaitsee netissä laitonta materiaalia, niin ainoa oikea
tapa toimia on pyrkiä poistamaan materiaali verkosta. Muun muassa
kansainvälinen Cybercrime-sopimus on olemassa juuri tätä varten."
Oksanen lisää: "Löydetystä laittomasta materiaalista voi ilmoittaa
suoraan poliisille tai esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n vihjepalveluun."

Todellisuudessa esto-ohjelmat eivät edes yritä
erotella laillista ja laitonta sisältöä. Ohjelmat sisältävät yleensä
netin kautta päivitettävän listan "kielletyistä" WWW-sivuista, joka on
jaoteltu muutamaan eri kategoriaan, kuten seksiaiheisiin sivustoihin.
Ohjelmissa käytetään myös joskus avainsanoihin perustuvaa suodatusta,
jolla pyritään estämään epäilyttäville ei-listatuille sivuille
pääseminen.

EFFI päätti testata suomalaisen HitBack.fi Oy:n Block!-nimistä
esto-ohjelmaa. HitBack.fi markkinoi etusivullaan tuotteitaan kouluille
ja kirjastoille. Block! on testikäytössä ainakin kahdessa Espoon
koulussa. Opetusministeriön mukaan Block! "ymmärtää ainoana
järjestelmänä suomenkieliset sanat". ("Mediaväkivalta. Lapset ja
media. Toimintaohjelmaluonnos 2005-2007", Opetusministeriö 2004, s.
21)

Testissä Block! esti pääsyn esimerkiksi islamilaisia ääriryhmiä
käsittelevään uutiseen. Uutinen oli asiallinen, mutta siinä oli
ilmeisesti liikaa "kiellettyjä" sanoja. Kaikki Google-haut, joissa
hakuterminä oli esimerkiksi "scientologia", estettiin. Skientologian
vaaroista kertova sivukokonaisuus oli sensuroitu kokonaan, kuten myös
osa Uskontojen uhrien tuki ry:n nettisivuista. Ohjelma esti pääsyn myös
Wikipedia-tietosanakirjan intiimeitä ruumiinosia käsitteleviin
artikkeleihin ja Nobel-palkitun runoilijan elämäkertaan.

Kaiken lisäksi testissä kävi niin, että "kielletty" sivu näkyi
esteettä selaimen välilehdellä, samalla kun toisella välilehdellä
näkyvän "asiallisen" sivun näyttäminen estettiin virheellisesti.
Lisäksi esto ei vaikuttanut kaikkiin selaimiin. "Ei tunnu toimivan",
toteaa EFFIn hallituksen jäsen Teemu Välimäki.

Testin tulos ei tullut yllätyksenä, sillä esto-ohjelmista aikaisemmin
tehdyissä tutkimuksissa on poikkeuksetta todettu, että kaikkea
ei-toivottua sisältöä ei pystytä estämään, ja toisaalta sensuurin
hampaisiin jää runsaasti asiallista sisältöä.

Kulttuuriministeri Karpela toivoi tiedotteessaan 3.2.2005, että
tällaisista ohjelmista tulisi yhtä luonnollinen osa tietokoneita kuin
viruksentorjuntaohjelmat ovat tällä hetkellä.

EFFIn varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen ihmettelee: "Verkkosivujen
rinnastaminen viruksiin on täysin käsittämätöntä ja panee epäilemään,
ettei tarkoitus olekaan vain suojella lapsia pornolta vaan
sensuroida myös aikuisten lukemisia rutiininomaisesti. Sensuurin ei
ylipäänsä pitäisi kuulua länsimaisen demokratian toimintaan."

Ville Oksanen jatkaa: "On ennenkuulumatonta, että kulttuuriministeri
on kritiikittä ostamassa kirjastoihin ohjelmia, jotka estävät muun
muassa uskonnollisten kulttien vaaroista kertovien sivujen näkymisen.
Kirjastot, uskonnot ja uskonnonvapaus ovat nimenomaan
kulttuuriministerille kuuluvia asioita. Karpela on ajamassa asiaa,
jota hän ei selvästikään ymmärrä" ja päättää: "Kyse ei ole
pohjimmiltaan teknisestä ongelmasta. Toisin kuin esimerkiksi virusten
tunnistaminen, sensurointi on hyvin subjektiivinen asia ja siihen
tulisi aina suhtautua suurella varovaisuudella. Kuka päättää
sensuroinnin perusteet? Karpelan mallissa päätösvalta annettaisiin
ohjelmistojen valmistajille."