Alla on tarkastamaton kopio Helsingin hovioikeuden 10.12.2008 antamasta ratkaisusta
Effin rahankeräysjutussa. Hovioikeus siis vahvisti
käräjäoikeuden vapauttavan tuomion, jossa kaikki Effiä
vastaan nostetut syytteet todettiin aiheettomiksi.
Syyttäjä ei pyytänyt korkeimmalta oikeudelta valituslupaa määräaikaan 9.2.2009 mennessä,
joten hovioikeuden tuomio ja siten myös aikaisempi käräjäoikeuden tuomio ovat lainvoimaisia ja lopullisia.
Viimevuotinen käräjäoikeuden tuomio ja syyttäjän valitus hovioikeudelle ovat
liitteenä myös Tapani
Tarvaisen blogiartikkelissa 5.3.2007. Virpi Kauko kommentoi hovioikeuden tuomiota Effin blogissa 12.12.2008
kirjoituksessaan “Oikeus voitti taas” ja samana päivänä
Effi julkaisi asiasta myös tiedotteen.
Valtio velvoitettiin maksamaan vastaajille oikeudenkäyntikulukorvauksia 13.110,65 euroa käräjäoikeudesta ja 4.148,00 euroa hovioikeudesta. Yhteensä oikeudenkäyntikulut ovat siis olleet 17.258,65 euroa (plus viivästyskorot), eli noin nelinkertainen summa syyttäjän valtiolle menetettäväksi vaatimaan 4.300 euron väitettyyn rahankeräystuottoon verrattuna(!). Voi vain arvata, kuinka paljon tämäkin juttu on tullut veronmaksajille maksamaan, kun mukaan vielä laskee poliisitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä aiheutuneet kulut – puhumattakaan siitä, että vastaajat, poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos olisivat varmasti voineet käyttää tähän juttuun hukatut resurssit johonkin tärkeämpäänkin.
HELSINGIN HOVIOIKEUS
Tuomio Nro 3487
Antamispäivä 10.12.2008
Diaarinro R 07/898
RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA
Helsingin käräjäoikeus 4/10 os. 31.1.2007 nro 1084 (liitteenä)
ASIA
Rahankeräysrikos
VALITTAJA
Virallinen syyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Ritva Arni
VASTAPUOLET
A
B
C
Electronic Frontier Finland – EFFI ry
VALITUS
Syyttäjä on vaatinut, että A, B ja C tuomitaan
käräjäoikeuden tuomiossa selostetun syytteen mukaisesti rangaistukseen
rahankeräysrikoksesta, Electronic Frontier Finland – EFFI ry tuomitaan
menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 4.300 euroa ja
valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n, B:n, C:n ja
Electronic Frontier Finland – EFFI ry:n oikeudenkäyntikulut tai että
Electronic Frontier Finland – EFFI ry:lle tuomittua
oikeudenkäyntikulujen korvausta ainakin alennetaan. Syyttäjä on
lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan pääkäsittely.
A, B ja C olivat Electronic Frontier Finland – EFFI ry:n
hallituksen jäseninä ilman tarvittavaa rahankeräyslupaa toimeenpanneet
rahankeräyksen, jossa Electronic Frontier Finland – EFFI ry oli
vetoamalla yleisöön kerännyt yhdistykselle rahaa. Yhdistys oli
kaikille avoimilla internetsivuillaan ilmoittanut, että yhdistys voi
sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen,
kertonut samassa yhteydessä tilinumeronsa ja antanut ohjeet siitä,
miten lahjoitusten antaminen tapahtuu. Yhdistykselle ei ollut
lahjoitettu varoja spontaanisti eikä lahjoittajien omasta aloitteesta.
Electronic Frontier Finland – EFFI ry:lle oli tuomittu
oikeudenkäyntikuluina enemmän kuin kohtuulliset kustannukset, koska
kuluista 2.000 euroa oli kanavoitunut yhdistykselle sen asiamiehen
lahjoituksena.
VASTAUKSET
A, B ja C ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitus
hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan heidän yhteiset
oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 2.684 euroa korkoineen.
Electronic Frontier Finland – EFFI ry ei ollut vedonnut yleisöön
rahankeräyslain (590/1980) 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Yleisöön
vetoamisen tuli olla aktiivista toimintaa eikä yhdistyksen
internetsivuston alasivulla ollut teksti, jossa kerrotaan, että
yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia, ollut
tällaista yleisöön vetoamista. Lahjoittamisesta kiinnostuneiden oli
tullut aktiivisesti hakeutua yhdistyksen sivustolle ja siellä erikseen
asianomaisille sivuille. Internetsivuilla ei ollut vaikutusta
yhdistyksen saamiin lahjoituksiin. Suurin osa lahjoituksista oli
tullut yhdistyksen jäseniltä jäsen- ja liittymismaksujen yhteydessä
sekä muilta yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana olleilta
henkilöiltä.
Lahjoitusten tekeminen ei ollut ollut vastikkeetonta. Yhdistyksen
internetsivuilta oli ollut saatavissa muun muassa internetin
käyttämiseen, roskapostiin ja tekijänoikeuteen internetissä liittyviä
alan asiantuntijoiden laatimia laajoja tietopaketteja, joiden
perusteella lahjoistusten antajat olivat saaneet vastikkeen
antamalleen lahjoitukselle.
A, B ja C eivät olleet toimeenpanneet rahankeräyslain (590/1980) 12
§:ssä tarkoitetulla tavalla rahankeräystä. Yhdistyksen hallituksessa
ei ollut heidän tai kenenkään muunkaan toimesta tehty päätöstä
kyseessä olevien internetsivujen perustamisesta eivätkä A, B, ja C
olleet osallistuneet internetsivujen perustamista koskeviin toimiin
A, B ja C olivat joka tapauksessa voineet silloisten säännösten ja
noudatetun käytännön perusteella olettaa, ettei internetsivuilla oleva
ilmoitus edellytä rahankeräyslain 1 §:n mukaista rahankeräyslupaa eikä
heillä ollut syytä mieltää tekoaan lainvastaiseksi. Rahankeräysrikosta
koskevien säännösten sanamuoto oli epäselvä ja vaikeaselkoinen. A:lla,
B:llä ja C:llä ei ollut ollut mahdollisuutta saada selville
mahdollisen rahankeräysluvan tarvetta ja sitä, milloin oli kysymys
rahankeräyslain 1 §:ssä tarkoitetusta yleisöön
vetoamisesta. Rahankeräyslakia oli tulkittu siten, että
internetsivuilla olevaa passiivista ilmoitusta ei voitu pitää
rahankeräyksen toimeenpanemisena. Sisäasiainministeriö tai muut
viranomaiset eivät olleet valvonnassaan puuttuneet voimassa olleeseen
laintulkintaan.
Electronic Frontier Finland – EFFI ry on vaatinut,
että valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiölle
hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Electronic Frontier Finland – EFFI ry on vastauksena perusteina
viitannut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin menettämisseuraamuksen
kiistämisperusteisiin. Yhtiölle tuomittujen oikeudenkäyntikulujen
osalta avustajan palkkio oli kohtuullinen eikä syyttäjä ollut
kiistänyt palkkion määrää käräjäoikeudessa. Valtion maksamiin
palkkoihin tai palkkioihin ei sisältynyt ehtoja niiden käytöstä.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Asiassa on kysymys siitä, onko Electronic Frontier Finland – EFFI
ry:n internetsivuillaan julkaisema teksti, jossa ilmoitetaan, että
yhdistys voi sääntöjensä mukaan ottaa vastaan lahjoituksia toimintansa
tukemiseen ja annetaan ohjeet lahjoituksen antamista varten sekä
tilinumero ja osoite, johon maksut voi suorittaa rahankeräyslain
(31.7.1980/590) 1§:n 1 momentissa ja 2 §:sä (681/1983) tarkoitettua
luvanvaraista rahankeräystä. Asiassa on riidatonta, että A, B ja C
ovat olleet rikoksen väitettynä tekoaikana Electronic Frontier Finland
– EFFI ry:n hallituksen jäseniä ja että yhdistys on julkaissut edellä
mainitun tekstin internetsivuillaan. Edelleen on riidatonta, että
yhdistys on saanut lahjoituksina yhteensä 4.300 euroa. Kysymys on
siten ainoastaan kirjallisten todisteiden perusteella tehtävistä
johtopäätöksistä ja asian oikeudellisesta arvioinnista. Hovioikeus
katsoo, että pääkäsittelyn toimittaminen on oikeudenkäymiskaaren 26
luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla selvästi tarpeetonta. Tämän
vuoksi hovioikeus hylkää pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta.
Pääasiaratkaisu
Rahankeräyslain (31.7.19080/590) 1 §:n 1 momentin (681/1983) mukaan
rahankeräyskellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla
kerätään vastikkeetta rahaa. Vastikkeena ei pidetä merkkiä, tarraa tai
muuta keräyksen tai sen toimeenpanijan tunnusta, jolla on vähäinen
taloudellinen arvo taikka jonka arvo suhteessa lahjoitukseen on
alhainen. Saman lain 2 §:n 1 momentin (681/1983) mukaan rahankeräys
saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi sosiaalista,
sivistyksellistä tai aatteellista tarkoitusta taikka yleistä
kansalaistoimintaa varten ja sen 3 §:n (681/1983) mukaan
rahankeräyksen toimeenpanemiseen on saatava
rahankeräyslupa. Rahankeräyslupaa ei tarvita yleisen kokouksen
järjestäjän kokoukseen osallistuvien keskuudessa suorittamaan
keräykseen. Rahankeräyslupaa ei myöskään tarvita yksityisen henkilön
merkkipäivään tai naapuriapuun liittyvään rahankeräykseen.
Asiassa on kysymys siitä, onko sen, että yhdistys voi sääntöjensä
mukaan ottaa lahjoituksia vastaan sekä tilinumeron ja osoitteen, johon
maksut voi suorittaa, ilmoittaminen yhdistyksen internetsivuilla
rangaistavaa rahankeräysrikoksena. Hallituksen esityksissä HE 27/1980
vp ja HE 3/1980 vp ei ole otettu kantaa siihen, mitä yleisöön
vetoamisella tässä yhteydessä tarkoitetaan. Hallituksen esityksen (HE
27/1980 vp s. 1) mukaan rahankeräystä on pidettävä muun muassa yleisen
kansalaistoiminnan merkittävänä ja yleisesti hyväksyttävänä
varainhankintakeinona. Toiminnan luotettavuuden turvaamiseksi
rahankeräys on kuitenkin pääsääntöisesti sallittava vain viranomaisen
luvalla. Hovioikeus toteaa, että intressi, jota rahankeräyksen
säätämisellä luvanvaraiseksi ja luvattoman rahankeräyksen
kriminalisoinnilla on tarkoitus suojata, on rahankeräysten
toimeenpanemiseen liittyvien yhteiskunnallisten riskien lisäksi ollut
turvata yleisön luottamus siihen, että sen rahankeräykseen antamat
varat ohjautuvat oikeaan käyttötarkoitukseen. Sisäasiainministeriön
asettaman rahankeräystyöryhmän loppuraportissa 31.5.2001 todetaan,
että tuolloin voimassa olleesta rahankeräyslaista ei selkeästi ilmene,
milloin kysymys on yleisöön vetoamisesta ja että tulkintaongelmien
poistamiseksi laissa tulisi nykyistä selkeämmin määritellä, millaiseen
toimintaan säädöksiä sovelletaan ja mikä toiminta jää lain
soveltamisen ulkopuolelle. Heinäkuun 1 päivänä 2006 voimaan tulleen
rahankeräyslain (255/2006) säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen
(HE 102/2005 vp) perustelujen mukaan ehdotetussa laissa
määriteltäisiinkin, mitä yleisöön vetoamisella tarkoitetaan. Sitä
koskeva määritelmä on otettu lain 4 §:n 3 kohtaan, jonka mukaan
yleisöön vetoamisella tarkoitetaan suullisesti, kirjallisesti tai
muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai kehotusta antaa rahaa keräykseen.
A:n, B:n ja C:n syyksi väitettyjen rikosten tekoaikana on ollut
oikeudellisesti epäselvää, mitä yleisöön vetoamisella on
rahankeräyslain (31.7.1980/590) 1 §:n 1 momentissa (681/1983)
tarkoitettu eikä heidän syytteessä kuvattua menettelyään ole ainakaan
tuossa vaiheessa säädetty selvästi rangaistavaksi. Rikoslain 3 luvun 1
§:n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen
syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka
tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Näin ollen
rangaistussäännösten sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava
suppeasti ja syytetyn eduksi.
Electronic Frontier Finland – EFFI ry:n oikeudenkäyntikulujen
korvauksen osalta hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun
oikeellisuuden. Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen
muuttamiseksi tältäkään osin ei ole.
Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla
hovioikeus katsoo, ettei aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen
ole.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Suomen valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle
yhteiseksi korvaukseksi vastauskuluista 2.684 euroa, joille on
maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä
lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
Valtio velvoitetaan suorittamaan Electronic Frontier Finland – EFFI
ry:lle korvaukseksi vastauskuluista kohtuulliseksi harkitut 1.500
euroa, joille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin
mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion
antamispäivästä.
MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta
valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla,
jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen
ja valituksen tekemiseen päättyy 09.02.2009.
Helsingin hovioikeuden puolesta:
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Hellevi Niemelä
hovioikeudenneuvos Ulla Rantanen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Eero Nikkarinen
Ratkaisu on yksimielinen.