Taustaa

Eduskunta äänesti 9.9.2005 tekijänoikeuslain uudistuksesta. Uudistuksen piti olla viittä vaille valmis.
Eduskunnassa oli keskusteltu lähinnä kirkkomusiikin tekijänoikeuskorvauksista – lakiesitys kun olisi laajentanut teostomaksut koskemaan
myös jumanlanpalvelusmusiikkia. Muutama edustaja yritti myös nostaa esille lakiesityksen muut merkittävät ongelmakohdat.
Lopulta kuitenkin vain
kirkkomusiikin teostokorvaukset äänestettiin kumoon ja laki lähetettiin uuteen valmisteluun suureen valiokuntaan.

Suuren valiokunnan piti vain poistaa kirkkomusiikkipykälä.

Tekijänoikeuslakia on valmisteltu kuin Iisakin kirkkoa. Edellinen lakiehdotus raukesi 10.2.2003, kun luultua ongelmallisemmaksi osoittautunutta
lakiehdotusta ei ehditty käsitellä ennen eduskuntavaaleja. Eduskunnan sivistysvaliokunta kehotti opetusministeriötä selventämään lakitekstiä ja
antamaan mahdollisimman nopeasti vaalien jälkeen esityksen, joka sisältää vain tekijänoikeusdirektiivin toteuttamisen kannalta välttämättömät ehdotukset.
Tekikö opetusministeriö mitä eduskunta ehdotti, onko kyse vain tekijänoikeusdirektiivin voimaan saattamisesta?
Ei, vaan pitkän valmistelun jälkeen annettiin uusi esitys, joka oli yhtä laaja, sekava ja vaikeaselkoinen kuin
aikaisempi esitys ja joka sisälsi aikaisempaan esitykseen verrattuna uusia tekijänoikeuden kiristyksiä.

EFFI on jo yli kolmen vuoden ajan pyrkinyt vaikuttamaan lakiuudistukseen antamalla asiantuntijalausuntoja opetusministeriölle ja eduskunnalle,
sekä osallistumalla julkiseen keskusteluun. Joitakin kantojamme on huomioitu ja älyttömyyksiä lievennetty. Tuloksella ei kuitenkaan voi ylpeillä:
yhteenvedon voi lukea Tekijänoikeus-FAQista ja EFFIn viimeisestä lausunnosta eduskunnalle,
sekä kommenteista lakivaliokunnan lisäyksiin.

EFFIn kannoilla on ollut näkyvyyttä tietokonelehdistössä ja enenevissä määrin myös valtamediassa. Varsinkin valtamediassa (jota suurin
osa kansanedustajistakin seuraa) julkisuuspelissä ovat kuitenkin olleet vahvasti
niskan päällä oikeudenhaltijajärjestöt ja Lauri Kairan (Gramex/Lyhty)
kaltaiset ammattilobbarit. Näiden järjestöjen tiedotteet ja mielipiteet ovat menneet usein lehtiin läpi sellaisenaan, täysin kritiikittä.

Netti kuitenkin mahdollistaa tasapuolisemman tiedon välityksen. Ihmiset eivät ole riippuvaisia toimitusten valinnoista ja lehdistötiedotteista,
vaan he voivat lukea
kannat niin EFFIn kuin tekijänoikeusjärjestöjenkin sivuilta. Eduskunnan sivuilta kuka tahansa voi lukea mitä lakiehdotuksessa oikeasti sanotaan.
Keskusteluryhmät ja blogit mahdollistavat tehokkaan mielipiteiden vaihdon ja tietojen leviämisen.

Mitä siis tapahtui 9.9.2005? Nettiä käyttävät ihmiset tiesivät, että tekijänoikeuslakiehdotuksessa on vakavia puutteita.
Kyse ei ollut mistään väärinkäsityksestä tai siitä, että Gramexilta ei oltu saatu tarpeeksi "faktoja" keskustelun tueksi.
Kyse oli siitä, että ihmiset olivat oikeasti ottaneet asioista selvää. Merkittävä osa näistä ihmisistä
luultavasti ymmärsi lain seuraukset
paremmin kuin laista vastaava kulttuuriministeri Karpela. Tällä välin eduskunnassa
kiisteltiin kirkkomusiikista.

Lakiesitys meni siis suureen valiokuntaan, jolla on valta tehdä lakiesitykselle mitä tahansa. Mikä mahtaakaan olla luonnollinen reaktio ihmiseltä,
joka uskoo siihen, että kansanedustuslaitoksella on jotain valtaa tekijänoikeuslakiin? Että eduskunta ei ole vain kumileimasin.

Luonnollinen reaktio on ottaa yhteyttä kansanedustajaan, kertoa hänelle miten asiat ovat ja pyytää häntä toimimaan järkevästi. Näin tapahtui.

Alle on koottu otteita joistakin eri tiedotusvälineistä, poislukien blogit, viime viikkojen ajalta. Otteiden koostamisesta ja kommentoinnista kiitokset EFFIn aktiivijäsenille.

Suurin osa lukuisista kirjoitetuista artikkeleista koosteesta tietysti puuttuu, mutta toivottavasti alla oleva antaa jonkinlaisen kuvan tapahtuneesta.

MP3-soittimet

Erityistä ihmetystä on aiheuttanut se, että lakiehdotus kieltää kopiosuojauksien kiertämisen myös yksityistä käyttöä varten.
Toisin sanoen, kaupasta ostetun kopiosuojatun äänitteen suojausta ei saa kiertää edes sitä varten, että siirtäisi musiikin kuuntelua
varten omalle MP3-soittimelle (sarjakuva Jenni Kangasvuo).

Onko asia näin? Kysytäänpä opetusministeriöltä.

Opetusministeriö tiedottaa

Opetusministeriön virkamiesten tulkinnat eri viikonpäivinä siitä, saako kopiosuojauksen kiertää yksityistä käyttöä varten:

Maanantai 12.9

Ensimmäisiin huolestuneisiin yhteydenottoihin kansanedustajat vastasivat, että
uusi laki ei kieltäisi yksityistä kopiointia eikä mp3-soitinten käyttöä ja että
tästä oli huippuasiantijoiden ja juristien kannanottoja. Näiltä vastauksilta
putosi pohja pois, kun lakia valmistelleet opetusministeriön virkamiehet
sanoivat suoraan, että myös yksityinen kopiointi (silloin kun samalla
kierretään joku tehokas tekninen suojausmenetelmä) olisi kiellettyä.

Keskiviikko 14.9

Kun lehdistö vähitellen innostui penkomaan asiaa, selityksetkin
monimutkaistuivat, ja yksityinen kopiointi on samaan hengenvetoon sekä
kiellettyä että sallittua: "Näissä täytyy huomioida se, että tämä kiertäminen
yksityistä käyttöä varten ei ole rangaistavaa. Lain viesti on se, että tämä on
kiellettyä."

Perjantai 16.9

Perjantaina valtakunnan päälehti teki koko sivun jutun tekijänoikeuslaista,
jossa muun muassa ennakoitiin Karpelan vierailua suureen valiokuntaan sinä
päivänä. Sivu sisälsi myös taustajuttuja esimerkiksi aiheesta mikä on
mp3-soitin ja tekijänoikeuslain vaiheista vuoden 2001 direktiivistä alkaen. Myös
EFFIn puheenjohtaja sai palstatilaa. Opetusministeriön "sallittua mutta
kiellettyä" -linja jatkui: "Kiellettyä olisi siis vain suojauksen murtaminen
kopiointia varten. Sekään ei olisi uudessa laissa rangaistavaa, sanoo lain
valmistelua opetusministeriössä johtanut Jukka Liedes. Teoksen oikeudenhaltija
voisi silti vaatia korvausta kopioinnista, jos saa tietää asiasta."

Lakia oli kritisoitu epäselväksi, mutta totuus oli vieläkin järkyttävämpi.
Viikon haastattelujen
jälkeen ei edes lakia laatineilta virkamiehiltä saatu suoraa vastausta suoraan
kysymykseen.

Kalevan pääkirjoitus

Kalevan pääkirjoitus 18.9.2005 tiivistää kopiosuojausasian hyvin:

Monen musiikkia kuuntelevan kansalaisen on sen sijaan vaikea käsittää,
miksi hän ei saisi kopioida kaupasta ostamansa äänilevyn sisältöä kotonaan toiseen kuuntelulaitteeseen. Laissa pitäisi tämä sanoa selkeästi, ilman epämääräisiä lupauksia seuraamusten epätodennäköisyydestä.

Talouselämä ihmetteli samoja asioita 19.9.2005 ja vertasi tilannetta tekijänoikeusteollisuuden aikaisempiin pelkoihin nauhureiden turmiollisuudesta:

"Kotinauhoitus tappaa musiikin." Tätä slogania käytti Ison-Britannian levyteollisuus
piratismin vastaisessa kampanjassaan 1980-luvulla, kun levyjen nauhoitus kotona kasetille alkoi yleistyä. Levyteollisuuden pelko oli, että jos kuluttajat nauhoittaisivat musiikkia toisilleen, kukaan ei ostaisi levyjä ja musiikkiteollisuus kuihtuisi.

Musiikkiteollisuus kuitenkin selvisi kasettisoittimien synnyttämästä uhasta.

Lisäksi Kaleva toteaa, että tekijät saavat yksityisestä kopioinnista hyvityksen Euroopan korkeimpiin kuuluvien kasettimaksujen muodossa.

Ai niin, kulttuuriministeri Karpelan mukaan palautetulvassa on kyse "jonkinnäköisestä masinoidusta kampanjasta tietyiltä tahoilta" (STT). Kaleva
kuittaa tämänkin:

Karpela esitti loppuviikosta arvion, jonka mukaan uutta lakia
vastaan noussut vastustus olisi masinoitua. Näkemys on matalamielinen.
Jos jokin lakiuudistus aiheuttaa vastalauseiden vyöryn, kannattaisi ensin miettiä, onko vika pykälissä.

Kymmenen uutiset 16.9.2005

Kympin uutiset kertoivat lakiehdotuksesta. Toimittaja Tomi Lindblomin mukaan "tälläkin
hetkellä vain prosentti kaikista äänitteistä on sellaisia, joiden
kopiosuojausta laki koskisi".

Kumman tärkeältä asialta kopiosuojaukset tuntuvat siihen nähden, että ne koskisivat vain prosenttia äänitteistä.
Tätä tuulesta temmattua prosenttia on kuitenkin toistettu useassa eri lähteessä ja sitä on myös tarjoiltu
"faktana" kansanedustajille.

Taloussanomien mukaan (20.9.2005) 20-30 % myydyimmistä CD-levyistä
ovat kopiosuojattuja.
Melkein
kaikki musiikki- ja elokuva-DVD-levyt ovat kopiosuojattuja, kuten myös merkittävä osa netistä ostetusta musiikista. Suojatun musiikin osuus tulee tätä menoa vain lisääntymään. Se siitä prosentista.

Ministeri Karpelakin on julistanut eduskunnalle ja maailmalle, että
kopiosuojaus on yhdessä prosentissa CD-levyjä. Opetusministeriön tiedot ovat hallitusneuvos
Jorma Waldenin mukaan peräisin levyteollisuudesta (Taloussanomat 20.9.2005). Taloussanomien mukaan myös
Gramexin apulaisjohtaja Lauri Kaira on saanut tietonsa
edustamiltaan levy-yhtiöiltä.

Niinpä niin. Näin siinä
käy, kun luotetaan toisen ja kolmannen käden tietoihin, ja tiedon antajalla on oma lehmä ojassa. Onneksi
lehdistökin on asiaan herännyt.

EMI:n toimitusjohtaja Koivumäki toteaa Kymmenen uutisissa: "Kenenkään edun mukaista
ei ole tässä missään vaiheessa ollut se, että me estettäisiin ihmisiä
kuuntelemasta musiikkia. Sitä me halutaan, että ihmiset tekee entistä
enemmän. Ja tässä on koko ajan odotettu sitä, että tulee nää uudet
järjestelmät, jotka antaa ihmisen tehdä omaan käyttöön kopion."

Siis aluksi me haluttiin estää ihmisiä tekemästä kopioita, mutta nyt kovasti odotetaan kopiosuojauksia
(kauan se onkin kestänyt), jotka antaa tehdä omaan käyttöön kopion? Kuulostaako monimutkaiselta?
Tätä asiaa selvennetään Ville Oksasen blogissa 14.9.2005, jossa myös luetellaan menestyksekkäitä
nettikauppoja, jotka eivät käytä minkäänlaisia suojauksia (mutta, mutta, eihän sen pitänyt olla mahdollista?).

Kaikki muusikot eivät pidä siitä, että levy-yhtiöiden käyttöön ottamat kopiosuojaukset estävät heidän
musiikkinsa kuuntelun. Eräskin bändi antaa ohjeita kopiosuojausten kiertämiseen.

Levy-yhtiöiden edustajat ovat aikaisemmin myöntäneet, että kopiosuojaukset eivät vaikuta piratismiin,
eli ansiotarkoituksessa tapahtuvaan teoskappaleiden luvattomaan kopioimiseen ja levittämiseen. Kopiosuojaukset eivät myöskään
hidasta teosten päätymistä vertaisverkkoihin.

Kymmenen uutisten raportin kruunaa jälleen kerran, kukapas muu, kuin
ministeri Karpela: "Pyrimme nimenomaisesti
puuttumaan siihen, että tällaisen luvattoman aineiston levittäminen on
kiellettyä. Ja siihen tämä laki antaa paremmat mahdollisuudet nyt
sitten myöskin viranomaisille tutkia. Jotta ne luvattomien aineistojen
levittäjät saataisi kiinni."

Hyvä ministeri Karpela, ei syytä huoleen.
Teoskappaleiden ilman oikeudenhaltijan lupaa tapahtuva levittäminen on jo kiellettyä. Oikeudenhaltijat
voivat puuttua rikkomuksiin tehokkaasti jo voimassa olevan lainsäädännön turvin, kuten
Finreactor-tapauskin osoittaa.

Pieni piiri pyörii

16.9.2005 Tietokone-lehti raportoi, että lain eduskunnalle esitellyt virkamies istuu
opetusministeriön nimeämänä Gramexin alaisen Esekin johtokunnassa.

Kuulostaa sisäänlämpiävältä, mutta
asioita seuraavalle tämä ei ollut uutinen: opetusministeriöllä ja oikeudenhaltijajärjestöillä
on perinteisesti olleet hyvin läheiset kytkökset. Tämä näkyy myös lakitekstistä, jossa institutionaalisten
oikeudenhaltijoiden edut on otettu erittäin hyvin huomioon.

On hyvä, että asiasta keskustellaan. Toivottavasti keskustelu johtaa siihen, että tekijänoikeusasioita valmistellaan
vastaisuudessa ilman liian läheisiä kytköksiä mihinkään eturyhmään.

Kenestäkään yksittäisestä virkamiehestä, joka on noudattanut ministerin hänelle antamaa julkista tehtävää,
ei kuitenkaan pitäisi tehdä tässä asiassa syntipukkia.
Sen sijaan peiliin voivat katsoa ne poliitikot, hallitukset ja kulttuuriministerit, joiden johdolla
kaikki
on tapahtunut ja jotka ovat epäonnistuneet velvollisuudessaan nähdä laajempi kokonaisuus. Tämän
epäonnistumisen satoa korjataan nyt eduskunnassa.

Loppukevennys

Seuraavista kommenteista on (aiheesta tai aiheetta) riittänyt iloa netin keskustelupalstoilla, kevennyksenä muuten vakavaan asiaan.

Yksityisen kopioinnin laillisuutta "selvittäessään" lakia valmistellut virkamies Jorma Walden totesi (Tietokone 12.9.2005):
"Sanoisin, että jos tarvitset tietokoneohjelmaa suojauksen purkamiseen, se täyttää vahvan suojauksen murtamisen kriteerit."
Pari riviä myöhemmin Walden sekoittaa soppaa:
"Jos vaikka saat teoksen avattua vahingossa vaikka Windowsissa jollakin Wordilla tai muulla ohjelmalla, ei suojauksen voi katsoa olevan erityisen vahva."
Päähän sattuu, eikö Word ole tietokoneohjelma…?

Legendaksi on noussut erään kansanedustajan vahvistamaton vastaus huolestuneelle kansalaiselle.
Edustaja oli laittomuuksien massiivisuutta kuvaillessaan kertonut,
että ATK-asiantuntijoiden mukaan esimerkiksi
"Alatalon Mikon uutta levyä oli tietyltä
palvelimelta kopioitu esimerkkipäivään saakka jo lähes 6.000.000 kertaa". Onko kyseessä vain urbaani legenda?
Noise avaa paljastuksen merkitystä satiirissaan:

Hyvän kuvan ongelman laajuudesta antaa kansanedustaja Mikko Alatalolle tapahtunut huutava vääryys.
Eräs edustaja nimittäin paljasti puheenvuorossaan, että edustaja Alatalon levyä oli ladattu eräältä palvelimelta yli 6 miljoonaa kertaa! Kun voidaan
olettaa, että ilman internettiä ja mp3-formaattia kaikki nämä kuusi miljoonaa ihmistä olisivat ostaneet edustaja Alatalon jo tässä vaiheessa
klassikoksi määriteltävän teoksen, olisi levy noussut helposti Suomen kaikkien aikojen myydyimmäksi levyksi. Kun otetaan huomioon Suomen väkiluku,
voidaan todeta että kyseinen levy olisi myynyt vähintään miljoona kopioita myös ulkomailla, nostaen Alatalon oikeudenmukaiselle paikalleen
HIMin ja Rasmuksen rinnalle.

Mitä seuraavaksi

Seuraavaksi eduskunta päättää, mitä laille tehdään.

Toivottavasti kansanedustajat kuuntelevat työnantajiaan.