==================================
Tuija Braxin vastine kommentoituna
==================================
EFFI julkaisi lehdistötiedotteen eduskunnan lakivaliokunnan
tekijänoikeuslakiehdotuksesta
antamasta lausunnosta. Lakivaliokunnan puheenjohtaja,
kansanedustaja Tuija Brax, pyysi EFFIä julkaisemaan vastineensa EFFIn
tiedotteeseen. Alla on kommentteja Braxin vastineeseen.
Aiheeseen liittyvät dokumentit:
– `EFFI: Lakivaliokunta luovuttamassa poliisin valtuuksia viihdeteollisuudelle`__, 18.4.2005. Sisältää kattavan lähdeviitekokoelman (mm. lakivaliokunnan lausunto).
– `Tuija Braxin vastine`__, 28.4.2005.
__ http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2005-04-18.html
__ http://www.effi.org/tekijanoikeus/brax-vastine.html
—–
6.5.2005
Sisällys
——–
– Yleiset kommentit
– Lakivaliokunnan lausunto muilta osiltaan
– Yksityiskohtaiset kommentit
Yleiset kommentit
—————–
Braxin perusargumentti on, että jo tällä hetkellä oikeudesta voi hakea
siviilioikeudellisessa prosessissa monenlaisia turvaamistoimenpiteitä
ja että tässä mielessä lakivaliokunnan lausunnossa
kyse ei ollut mistään uudesta keksinnöstä, vaan
jakamisen estämisen osalta olemassa olevan järjestelmän
täsmentämisestä. Poikkeuksena aikaisempaan on, että nyt mukaan tuli
oikeudenkäymiskaarta enemmän vaatimuksia oikeudenhaltijalle
(kiristynyt korvausvelvollisuus, suhteellisen lyhyt automaattinen
takaraja jne.).
Lisäksi Brax perustelee lisäystä EU-direktiivin asettamille
velvotteilla.
EFFI puolestaan kritisoi seuraavia asioita lakivaliokunnan ehdottamien
60 a-60 d § osalta:
– lakivaliokunnan ehdotukset ovat merkittävä laajennus
oikeudenhaltijoiden nykyisiin oikeuksiin (esim.
teletunnistamistietojen luovutus poliisin sijasta suoraan
oikeudenhaltijoille);
– tällaiset muutokset vaatisivat laajapohjaisen valmistelun: nyt
lausunto tehtiin minimaalisella valmistelulla kuulematta
merkittävissä määrin muita kuin oikeudenhaltijoiden etujärjestöjä;
– perustuslakivaliokuntaa ei kuultu, vaikka lakiehdotus puuttuu muun
muassa viestinnän luottamuksellisuuteen;
– samojen säännösten pitäisi koskea kaikkia rikkomuksia, ei vain
tekijänoikeutta;
– laki on väärä: “oikea” paikka pykälille olisi ollut sähköisen
viestinnän tietosuojalaki, johon eduskunta ei itse halunnut niitä
kuitenkaan ottaa käsitellessään lakia vain vuosi sitten;
– EU-säännökset eivät edellytä juuri tämäntyyppisiä säännöksiä; ja
– käytännössä sisältöteollisuudelle “hankalat” oikeudenkäynnit
jäisivät kuvioista pois, koska palveluntarjoajat
oikeudenkäyntivaivan välttämiseksi luultavasti usein katkaisisivat
asiakkaansa yhteydet pelkän sisältöteollisuuden
edunvalvontajärjestön pyynnön perusteella, jos käyttöehtosopimus sen
suinkin sallisi.
Lakivaliokunnan lausunto muilta osiltaan
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
On syytä painottaa, että muilta kuin ehdotettuja 60 a-60 d §
koskevilta osiltaan lakivaliokunnan lausunto on hyvä.
Tekijänoikeuden perimmäinen merkitys (luovan työn suojaaminen ja
edistäminen) on oikeutettu, mutta kuten lakivaliokunta sanoo,
tekijänoikeuskaan ei voi olla ehdoton. Lakivaliokunnan mukaan:
\ – – tekijänoikeudella suojattujen teosten viimekätisiä käyttäjiä
ovat tavallisesti kuluttajan asemassa olevat yksityiset ihmiset.
Heidän näkökulmastaan tekijänoikeuden suojaksi rakennettavia
erilaisia teknisiä järjestelyjä ei saa viedä niin pitkälle, että
ne voivat jopa estää teoksen laillisen hyödyntämisen. – –
Lisäksi lakivaliokunta painottaa, että lain pitäisi olla ymmärrettävä.
Tekijänoikeuslakiehdotus on kuitenkin hyvin vaikeaselkoinen, mikä on
otettava huomioon rangaistuksista päätettäessä. Valiokunta muun muassa
ehdottaa, että pelkkä huolellisuusvelvollisuuden rikkominen ei voi
koskaan johtaa siihen, että henkilöä rangaistaan
tekijänoikeusrikkomuksesta, vaan teon pitää olla tahallinen.
Yksityiskohtaiset kommentit
—————————
Tuija Braxin vastine on alla kokonaisuudessaan sisennettynä ja
*kursiivilla*.
*Tervehdys,*
*viitaten EFFIn tiedotteeseen, luulen, että muutama asia on syytä
selventää väärinymmärrysten välttämiseksi. Jatkossakin on täysin
tuomiosituimen harkinnassa, onko näyttö riittävää. Järjestöille ei
siten ole siirtynyt tuomio – tai toimeenpanovaltaa. Väite poliisin
vallan siirtymisestä järjestöille viittaisi siihen, että joku on
nyt sekoittanut rikostutkinnan ja turvaamisvaateen keskenään.
(Rikostutkinta alkaa usein poliisista, turvaamisvaade melkein aina
oikeuden tai intressin edustajasta. )Valiokunta on myös asettanut
tuomioistuimelle sangen korkeat vaatimukset sekä sananvapauden
että ulkopuolisten oikeuksien turvaamiselle, mikä käytännössä
usein saattaa johtaa siihen, ettei tuomioistuin voi sallia esim.
yhteyksien katkaisua. On myös päivänselvää, että osapuolilla on
oikeus tulla kuulluksi, mikä osaltaan estää perusteettomat
toimet.*
Kun joku on epäilee tekijänoikeusrikkomusta, voi hän ottaa yhteyttä
poliisiin. Poliisi tutkii, onko rikosta tapahtunut ja tarvittaessa
etsii syyllisen ja estää toiminnan jatkumisen, minkä jälkeen asia
ratkaistaan oikeudessa. Lakivaliokunta sanoo tämän itsekin
lausunnossaan:
\ – – tekijällä tai hänen edustajallaan on aina mahdollisuus
kääntyä asiassa poliisin puoleen. Poliisilla taas on poliisilain 36
§:n 2 momentin nojalla oikeus saada teleyritykseltä ja
yhteisötilaajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, jota ei
mainita julkisessa luettelossa, tai telepäätelaitteen tai liittymän
muut yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan
poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.
Lakivaliokunta ehdottaa, että oikeudenhaltija tai tämän edustaja
(esimerkiksi edunvalvontajärjestö) voisi hakea tuomioistuimelta
määräyksen, joka pakottaa Internet-palveluntarjoajan
– luovuttamaan asiakkaansa henkilötiedot oikeudenhaltijalle ja/tai
– katkaisemaan asiakkaansa (ja kaikkien yhteyttä käyttävien)
Internet-yhteyden tai muuten estämään tiedostojen jakaminen (esim.
sulkemalla tietyt portit).
Tarkasti ottaen lakivaliokunnan ehdottamassa lakitekstissä sanotaan
henkilötietojen luovutuksesta:
60 a § (uusi)
Tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen
määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa
saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen
ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun
tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta
tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan
yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman
tekijän suostumusta. – –
EFFIn mielestä luottamuksellisia teletunnistamistietoja ei
vastaisuudessakaan tulisi luovuttaa muuten kuin poliisitutkinnassa
laissa säädetyin perustein, eikä koskaan suoraan asianomistajille,
kuten lakivaliokunta ehdottaa.
Lakivaliokunta ehdottaa myös, että oikeudenhaltija voisi ennen
varsinaista oikeudenkäyntiä hakea tuomioistuimelta määräyksen, joka
pakottaa Internet-palveluntarjoajan katkaisemaan asiakkaansa
verkkoyhteyden:
60 c § (Uusi)
Tuomioistuin voi 60 b §:ssä tarkoitettua kannetta käsitellessään
tekijän tai hänen edustajansa vaatimuksesta määrätä lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun
välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään
tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön
saataviin (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää
kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan
henkilön, välittäjän ja tekijän oikeudet. – –
Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu
annettavaksi, että sille, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi
väitettyä aineistoa yleisön saataviin, tilaisuus tulla kuulluksi. –
–
Käytännössä palveluntarjoajat oikeudenkäyntivaivan välttämiseksi
luultavasti usein katkaisisivat asiakkaansa yhteydet pelkän
sisältöteollisuuden edunvalvontajärjestön pyynnön perusteella, jos
käyttöehtosopimus sen suinkin sallisi – tuomioistuinosuus jäisi siis
kuvioista pois. Kun linja on katkaistu, on yksityishenkilön melkein
pakko suostua viihdeteollisuuden määräämään sovintoon ja korvauksiin,
eikä “hankalia” oikeudenkäyntejä tarvitse enää järjestää.
*Suurin väärinymmärrys lienee kuitenkin se, että lakivaliokunta
olisi tehnyt jotakin aivan uutta. Tämä sama logiikka nimittäin
sisältyi jo hallituksen esitykseen siinä muodossa, että hallitus
väitti nykyisen oikeudenkäymiskaaren turvaamispykälien soveltuvan
myös tekijänoikeuksiin kaikissa tapauksissa. Alioikeus oli
kuitenkin toista mieltä. Hallituksen esitykseen oli siis koko ajan
kirjoitettu nyt täsmennetty logiikka ja tästä logiikasta kuultiin
asiantuntioita ihan normaaliin tapaan niin lakivaliokunnassa kuin
käsittääkseni myös muissa ao.valiokunnissa.*
Asiantuntijoita ei kuultu ihan normaaliin tapaan:
Normaalisti lakiehdotukset valmistellaan ministeriössä. Aluksi laista
tehdään hallituksen esitysluonnos, johon pyydetään lausuntoja
kaikilta, joita asia koskee. Myös ne, joilta lausuntoja ei erikseen
pyydetä, voivat kertoa ministeriölle mielipiteensä ehdotetuista
säännöksistä. Tämän jälkeen ministeriö tekee esitysluonnoksen ja
lausuntojen perusteella hallituksen esityksen, joka annetaan
eduskunnalle. Lakiehdotusta käsitellään eduskunnan valiokunnissa, jota
kuulevat kutsumiaan eturyhmien edustajia ja asiantuntijoita, minkä
jälkeen eduskunta päättää täysistunnossa mitä lakiehdotukselle
tehdään.
Lakivaliokunnan ehdottamien lisäysten osalta mitään laajaa
asiantuntijakuulemista ei järjestetty. Lakivaliokunta kuuli yhteensä
18 ihmistä, joista 7 edusti erilaisia oikeudenhaltijoiden
edunvalvontajärjestöjä. Oikeudenhaltijoita siis kuultiin
moninkertaisesti heidän päällekkäisestä järjestörakenteestaan johtuen.
Monille muille tieto valiokunnan ehdottamista muutoksista tuli täytenä
yllätyksenä lakivaliokunnan lausunnon julkaisemisen aikoihin.
Viestinnän luottamuksellisuuteen vaikuttaville lakimuutoksille pitäisi
hakea perustulakivaliokunnan lausunto, mitä ei tässä tapauksessa
tehty. Valmistelun suppeudesta kertoo, että valiokunnan perusteluissa
yhteyden katkaisemisesta aiheutuvia mahdollisia haittoja analysoidaan
vain yhdellä lauseella:
\ – – Keskeyttämismääräyksen antaminen edellyttäisi myös sitä, että
tuomioistuimen arvion mukaan määräys ei olisi kohtuuton ottaen
huomioon sekä kyseistä aineistoa yleisön saataviin saattavan
henkilön, välittäjän että tekijän oikeudet. – –
Valiokunta ei myöskään näytä huomioineen mitenkään sitä, että kuka
tahansa voi vaatia teletunnistamistietojen luovuttamista ja
Internet-yhteyden katkaisua. Lakivaliokunta ainoastaan ehdottaa
toiveikkaasti, että teletunnistamistietoja pitäisi käsitellä
huolellisesti ja sähköisen viestinnän tietosuojalain säännösten
mukaisesti. Toive vaikuttaa hurskastelulta, kun ottaa huomioon
viimeaikaiset uutiset siitä, että edes poliisi – jolla kuitenkin on
parhaat edellytykset ja koulutus käsitellä teletunnistamistietoja – ei
ole aina onnistunut siinä puhtain paperein.
Lakivaliokunnan ehdottamat muutokset olisivat ansainneet kunnon
käsittelyn. “Oikea” paikka pykälille olisi ollut sähköisen viestinnän
tietosuojalaki, johon eduskunta ei itse halunnut niitä kuitenkaan
ottaa käsitellessään lakia vain vuosi sitten. Lisäksi voi kysyä, että
miksi tekijänoikeus on tällaisessa erityisasemassa. Samojen säännösten
pitäisi koskea kaikkia rikkomuksia, ei vain tekijänoikeutta.
Brax viittaa vastineessaan alioikeuden päätökseen. Kyseisessä
tapauksessa levy-yhtiöt yrittivät hakea tuomioistuimelta
ennakkopäätöstä, jolla olisi pakotettu Internet-palveluntarjoaja
katkaisemaan tekijänoikeusrikkomuksesta epäillyn asiakkaansa
Internet-yhteys (“todistusaineistona” esitettiin pari levy-yhtiön
juristin ottamaa kuvaruutukaappausta). Tuomioistuin kuitenkin hylkäsi
hakemuksen jo alkumetreillä. Hävinnyt osapuoli (levy-yhtiöt) valitti
päätöksestä hovioikeuteen ja ilmeisesti myös joukolla
lakivaliokuntaan.
*Näin tiivistettynä siis rohkenen epäillä, että tiedotteen
kirjoittajalla on mennyt rikos- ja turvaamisprosessit sekaisin ja
että hän ei ole myöskään huomannut, että hallitus on koko ajan
esittänyt tekijänoikeuksien haltijalle kuuluvan turvaamisoikeudet
siinä missä muillekin erilaisten oikeuksien haltijoille.
Kiinittänette myös huomitota siihen, ettei kyseeessä ole vain
hallituksen koko ajan ilmaisema logiikka vaan myös EU-direktiivin
vaatimukset.*
EU-direktiivillä Brax viittaa ilmeisesti tekijänoikeusdirektiivin
2001/200/EY 8 artiklaan ja sen perusteluihin:
(58) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista seuraamuksista ja
oikeussuojakeinoista tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja
velvollisuuksien loukkaamista vastaan. Niiden olisi toteutettava
kaikki tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että näitä
seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Seuraamusten olisi
oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia, ja niihin olisi
kuuluttava mahdollisuus hakea vahingonkorvausta ja/tai hakea kieltoa
tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston takavarikointia.
(59) Kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa
ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita
rikkomuksiin. Monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat
edellytykset estää rikkomukset. Rajoittamatta muita käytettävissä
olevia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja olisi oikeudenomistajan
käytettävissä oleviin seuraamuksiin siksi kuuluttava mahdollisuus
hakea kieltoa tai määräystä sellaista välittäjää vastaan, joka
välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan
kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa. Tämän mahdollisuuden olisi
oltava käytettävissä myös silloin, kun välittäjän toimiin
sovelletaan 5 artiklan mukaista poikkeusta. Tälläisiin kieltoihin
tai määräyksiin liittyvät edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt
olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä
määriteltäviksi.
\ – –
8 artikla
Seuraamukset ja oikeussuojakeinot
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen
oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista
asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden
on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että
näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin
säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja
vakuuttavia.
2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen
varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen
alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa
vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja
tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on
mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä
vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää
tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen.
Direktiivissä siis puhutaan asianmukaisista suojakeinoista. Direktiivi
ei esimerkiksi edellytä, että epäillyn tiedot pitäisi luovuttaa
suoraan oikeudenhaltijalle.
*yst.terv. Tuija Brax*