Kysymys: Miksi sananvapaus on tärkeä?
Ilman sananvapautta ei ole muitakaan vapauksia, koska ilman avointa julkista keskustelua ei saada tietoa mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista eikä siten saada vallanpitäjiä vastuuseen teoistaan. Näin ollen sananvapaus on demokratian perusedellytys.
K: Mitä sananvapaus Internetissä pitää sisällään?
Sananvapaus tarkoittaa Internetissä samaa kuin muuallakin. Ihmisoikeuksien julistuksen 19 artikla on varsin selkeä:
“Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy
oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista
riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien
tiedotusvälineiden kautta.”
Internet on artiklan tarkoittama tiedotusväline. Sananvapauteen puuttumiskynnyksen tulee olla yhtä korkea kuin perinteisessäkin mediassa.
K: Millaisia sähköisiä oikeuksia kansalaisella pitää olla?
Samat oikeudet ja vapaudet kuin muutenkin. Erityisesti jo mainittu
sananvapaus, samoin kokoontumisen vapaus, yksityisyyden suoja – ja ne
tarkoittavat myös mm. oikeutta salattuun ja anonyymiin kommunikointiin
(itsestäänselvyyksiä paperipostin kanssa, mutta jostain syystä
riidanalaisia Internetissä).
K: Miksi sananvapaudesta pitää puhua Suomessa, eikö asiat ole täällä hyvin?
Sananvapaudesta pitää puhua silloin kun asiat ovat hyvin, koska
jos asiat päästetään huonolle tolalle, siitä ei enää voi puhua.
K: Mihin viranomaisten Effin mielestä pitäisi saada ja voida puuttua?
Viranomaisten pitää saada puuttua asioihin, joihin yhteiskunta
voimassa olevan lain mukaisesti odottaa heidän puuttuvan (ja todella
myös tehdä se). Lait taas pitäisi laatia siten, että he
eivät voi merkittävällä tavalla puuttua perusoikeuksiin.
Demokratian ehkä kaikkein perustavanlaatuisin piirre on, että
kansalaiset voivat halutessaan vaihtaa vallanpitäjiä. Se edellyttää,
että hallitus ei voi kontrolloida kansaa liian tehokkaasti –
viranomaisilla ei saa olla keinoja, joilla kansan enemmistönkin voisi
pitää kurissa. Diktaattorit ovat ennenkin päässeet valtaan
demokraattisin vaalein – yksi vaalikausi ei saa riittää vallan
sementoimiseen ja demokratian purkamiseen.
K: Eivätkö ihmiset vain puolustele sanavapaudella toisen loukkaamista, väärän tiedon levittämistä tai vaativat sen perusteella julkaisupakkoa?
Sananvapautta, kuten mitä tahansa vapautta, voi väärinkäyttää, ja myös
käytetään väärin, eikä sitä saa etukäteen estää. Se on
vapaudesta maksettava hinta. Tästä huolimatta väärinkäytöksiin
toki voidaan ja pitää puuttua oikeusteitse jälkikäteen.
K: Miten sovitetaan yhteen sananvapaus ja vastuu? Onko näiden kahden välillä Internet-aikana entistä suurempi ristiriita?
Vapauden ja vastuun välillä ei ole ollut, eikä ole, todellista
ristiriitaa — pikemmin ne ovat saman kolikon kaksi puolta.
Sananvapauden kääntöpuoli on tullut näkyvämmin esiin siksi, että
Internet on tehnyt sen käyttämisen oikeasti mahdolliseksi paljon
useammille ihmisille.
K: Eikö Internetin anarkia olekin vain vahingossa syntynyt väliaikainen asiaintila, joka korjataan pian?
Mikä ihmeen anarkia? Miten niin “korjataan”?
Vai onko anarkiaa se, että tavallisetkin ihmiset saavat äänensäkuuluviin?
Aikaisempi asiantila, jossa vain rikkaat eturyhmät ovat saaneet äänensä kuuluville, on ollut korruptoitunut. Onneksi netti on tätä vähän jo korjannut.
K: Millaisia esteitä sananvapaudelle voidaan rakentaa?
Esimerkiksi erilaiset Internetin sensurointijärjestelmät, tietoliikenteen automaattinen seuranta, teletunnistetietojen tallennuspakko ja palveluntarjoajille vaadittu kireä valvontavelvollisuus. Näitä kaikkia voidaan käyttää tiedon levittämisen tai vastaanottamisen rajoittamiseen.
Esteitä rakennetaan erilaisin perusteluin. Voidaan olla esimerkiksi torjumassa terrorismia, lapsipornoa tai rasismia, taikka suojelemassa tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksia. Nämä ovat kaikki hyviä tavoitteita, mutta niiden varjolla luodaan sekä vahingossa että tarkoituksellakin (niitä verukkeena käyttäen) mekanismeja, jotka sopivat vähemmänkin kunniallisiin tarkoituksiin.
K: Ovatko sananvapauden viholliset vihollisia tyhmyyttään vai ilkeyttään?
Sekä että. Suomessa ja länsimaissa uhkana ovat lähinnä hyväntahtoiset hölmöt ja lyhytnäköiset opportunistit; maailmalta löytyy esimerkkejä pahemmastakin.
Suomessa on se erityinen ongelma, että sananvapaus on niin pitkään ollut poikkeuksellisen hyvällä tolalla, ettei tilanteen historiallista harvinaisuutta enää oivalleta. Sananvapautta kuvitellaan saavutetuksi eduksi, jota ei enää tarvitse puolustaa. Niinpä sitä ollaan valmiita kaventamaan muiden hyvien tarkoitusten vuoksi mekanismein, jotka olisivat tuhoisia vähemmän demokraattisen tai vain huolimattomamman hallituksen tai virkamieskoneiston käsissä.
Myös taloudellisten intressien (kuten tekijänoikeuden) suojelemiseksi rakennetaan järjestelmiä, jotka ovat alttiita väärinkäytöksille vähemmän vakaissa oloissa.