Miten tekijänoikeuslakia lobattiin



Eräät oikeudenhaltijajärjestöt lobbasivat tekijänoikeuslakiehdotusta
voimakkaasti. Kaikki keinot ovat ilmeisesti sallittuja.

Tälle sivulle on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi uusia ja vanhoja
asioita, joilla vaikutettiin eduskunnan päätökseen syyskuussa 2005.

Oleellisista päivämääristä: eduskunta päätti 9.9.2005 lähettää lain suureen valiokuntaan
jumalanpalvelusmusiikin teostokorvauksien poistamista varten
ja 14.9.2005 päätettiin, että suuri valiokunta
avaa lain
. Kriittinen päivä oli 21.9.2005, kun hallituspuolueet päättivät, että tekijänoikeuslakia ei
ehdoteta muutettavaksi suuressa valiokunnassa. Suuren valiokunnan
äänestys tekijänoikeuslaista
oli kaksi päivää myöhemmin 23.9.2005.

Erillisellä sivulla kerrotaan tarkemmin
eduskuntakäsittelyn vaiheista.

Sisällys:

  • ÄKT:n avoimessa kirjeessä 21.9.2005 kysymättä lisätty allekirjoitus
  • 600 muusikkoa ei allekirjoittanut kopiosuojausta kannattavaa
    vetoomusta 21.9.2005

  • ELVIS ry:n vetoomuksessa 29.4.2005 epäselvä allekirjoitus
  • CD-levyistä reilusti yli prosentti on kopiosuojattuja
  • ”Toisen sukupolven kopiosuojaukset” ovat susia ja suurin ongelma
    eivät ole CD-levyt

  • Kopiosuojaukset eivät estä Internet-levitystä, eikä laki vaikuta
    piratismiin

  • Sähköinen kauppa on mahdollista ilman kopiosuojauksia
  • Yksityinen kopiointi suojauksen kiertäen on sallittua tai
    kiellettyä tai moitittavaa tai rangaistavaa tai siitä voi joutua
    maksamaan hyvityksen tai vahingonkorvauksen

  • Masinoitua sähköpostisalaliittoa ei ole olemassa (MSEOO)
  • Kopiosuojaus on vain yksi monista tekijänoikeuslain ongelmista

ÄKT:n avoimessa kirjeessä 21.9.2005 kysymättä lisätty allekirjoitus

Levyteollisuuden etujärjestö ÄKT julkaisi 21.9.2005 avoimen
kirjeen
, jolla oli 36 allekirjoittajaa – suurimmaksi osaksi
levypomoja.

Yksi avoimen kirjeen väitetyistä allekirjoittajista, muusikko Sara
Nunes, ilmoitti 22.9.2005 verkkosivuillaan:

Hi everyone! I’ve been getting some mail from people who are angry
that my name is used on an open letter from the ifpi supporting the
proposed change in the Finnish copyright law limiting the use and
copying of music. My name was given WITHOUT my permission, and it will
be taken off! In fact, one of my songs, ”Message 2 Da Industry”
ATTACKS the idea of limiting people’s usage in this way! THANKS for
letting me know!

Myöhemmin hän muutti tekstin muotoon:

Moikka kaikille!!
Nyt puhuu Sara Nunes:) Sain tosiaan eilen
tietää siitä, että mun nimi on laitettu listalle kysymättä lupaani.
Olin ihan ihmeissäni kun sain palautetta kyseisestä asiasta. En ole
missään nimessä allekirjoittanut mitään. Jos joku haluaa kuunnella
musiikkiani, niin se on minulle suuri kunnia!Musiikkia tehdään ja
kuunnellaan fiilis pohjalta. Tämä uusi lakiehdotus on tietenkin
hankala asia käsitellä, ja siihen liittyy paljon enemmän asioita. Itse
uskon siihen, ettei piratismia tulla ikinä voittamaan millään
lakipykälillä. Jos ette oo sattuneet kuuntelemaan mun levyä niin tää
on juuri siitä mistä laulan! RESPECT kaikille!!

ÄKT oli siis lisännyt Nunesin nimen avoimeen kirjeeseen hänen
tietämättään. Asian paljastuttua ÄKT poisti avoimen kirjeen
verkkosivuiltaan. Myöhemmin avoin kirje ilmestyi takaisin ÄKT:n
sivuille, Nunesin nimi poistettuna.

600 muusikkoa ei allekirjoittanut kopiosuojausta kannattavaa
vetoomusta 21.9.2005

21.9.2005 STT uutisoi:

– – Muusikot pitävät erityisen tärkeänä cd-levyjen teknisen
kopiosuojauksen säilyttämistä.

Kansanedustajille suunnatun vetoomuksen on allekirjoittanut lähes
600 suomalaista musiikintekijää ja muusikkoa. – –

Muusikot – – painottavat, että
kopiosuojauksen tehtävä on estää musiikin valuminen laittomaan
internetlevitykseen.

Uutinen oli virheellinen ja STT
korjasikin sen 23.9.2005
. Oikeasti kyseessä oli 29.4.2005
päivätty melkein puoli vuotta vanha vetoomus
, jonka ELVIS ry
”lämmitti uudelleen” saatekirjeellä
21.9.2005
, jossa erityisesti kopiosuojaus nostettiin esiin.
Saatekirjeessä annettiin ymmärtää, että lähes 600 artistia oli vedonnut
kansanedustajiin kopiosuojausten puolesta. Alkuperäisessä
vetoomuksessa ei mainittu kopiosuojauksia.

ELVIS ry:n vetoomuksessa 29.4.2005 epäselvä allekirjoitus

ELVIS ry:n
vetoomuksen 29.4.2005
(joka ”lämmitettiin uudestaan” 21.9.2005) on
allekirjoittanut lähes 600 artistia. Vai onko?

Yksi väitetyistä allekirjoittajista on A. W. Yrjänä. CMX-yhtyeen verkkosivuilla Yrjänä
vastaa kysymykseen allekirjoituksesta (kysymys kursiivilla):

[25.9.2005]

Mikä on nykykantanne nykymuodossaan olevaan tekijänoikeuslakiin?
Ainakin vanhemmassa nimilistassa oli A.W. Yrjänän ”allekirjoitus”
http://tinyurl.com/dv7w3 [http://www.elvisry.fi/uutiset/29042005vetoomus.html]
Itse olen ostanut kaikki CMX levyni, enkä periaatteessakaan ole
imuroinut netistä. Mikäli puollatte tekijänoikeuslakia nykymuodossaan,
levyjenosto loppuu siihen. Loppuu myös, jos ne tulevat olemaan
CD-standardin vastaisia, eli kopiosuojattuja.

Emme kannata tuota nykymuotoa, mikä näkyy levyistämme, jotka ovat
normalissa cd-formaatissa. (Y: Täällä on ollut liikkeellä käsitystä,
että olen osallistunut ELVIS ry:n adressiin. Se on väärinkäsitys.
LUPASIN osallistua adressiin MIKÄLI kannatan sen sisältöä. Mutta en
ole koskaan tuota adressia nähnyt enkä siis tiedä sen sisällöstä.
Mahtoivat unohtaa? Mikäli vika oli minun, niin anteeksi. Jos minulta
oikeasti kysytään, niin lakiin sisältyy joitain typeryyksiä, joita en
voi hyväksyä kulttuurin tekijänä, enkä käyttäjänä.)

”Muusikot pitävät erityisen tärkeänä cd-levyjen teknisen
kopiosuojauksen säilyttämistä.” No ihan varmasti.

Sen takia meidän levyillämme EI OLE kopiosuojausta. Sehän on kuin
olutpullo myytäisiin kassakaapissa.

Luottamus näihin vetoomuksiin uhkaa rapistua…

[Lisäys 28.7.2005: Kaksi päivää myöhemmin CMX
antoi uutissivullaan kommentin,
jossa suoranaisesti kiistämättä yllä lainattua aikaisempaa kommenttiaan, yhtye sanoi kannattavansa tekijänoikeuslain
läpimenoa. Ristiriitaisesti yhtye ei ilmeisesti kuitenkaan kannata kopiosuojauksia, ainakaan omilla levyillään.
CMX kuittaa lain ongelmakohdat toistamalla muistakin lähteistä kuullun väitteen,
että lain vastustuksessa olisi kyse
”suurteollisuuden” ja ”tietotekniikkatalojen” tukemisesta. Lain sisältöön CMX ei ota kantaa, paitsi sanomalla, että yksityinen kopiointi olisi edelleen sallittua
(se ei olisi sallittua, jos kopiointi edellyttää suojauksen kiertämistä – mikä on ollut yksi viime viikkojen kohun
keskeisistä teemoista).]
[Toinen lisäys samana päivänä: CMX siisti uutistaan ja poisti kommentinsa suurteollisuuden tukemisesta ja yksityisen
kopioinnin laillisuudesta. Yhtye ei myöskään enää ota uutisessaan kantaa siihen, pitäisikö tekijänoikeuslaki hyväksyä
esitetyssä muodossaan.
Alkaa olla jo vaikea pysyä kärryillä näistä muutoksista…]

CD-levyistä reilusti yli prosentti on kopiosuojattuja

Opetusministeriö ja oikeudenhaltijajärjestöt julistivat
eduskunnalle ja maailmalle, että laki koskisi vain prosenttia kaikista
äänitteistä.

Luku osoittautui tuulesta temmatuksi. Tai sitten kukaan ei vain
vielä ole ymmärtänyt tapaa, jolla se oli laskettu.

Taloussanomien mukaan (20.9.2005) 20-30 % myydyimmistä CD-levyistä
ovat kopiosuojattuja. Melkein kaikki musiikki- ja elokuva-DVD-levyt
ovat kopiosuojattuja, kuten myös merkittävä osa netistä ostetusta
musiikista. Suojatun musiikin osuus tulee tätä menoa vain
lisääntymään. Se siitä prosentista.

Opetusministeriön tiedot ovat
hallitusneuvos Jorma Waldenin mukaan peräisin levyteollisuudesta
(Taloussanomat 20.9.2005). Taloussanomien mukaan myös Gramexin
apulaisjohtaja Lauri Kaira on saanut tietonsa edustamiltaan
levy-yhtiöiltä.

Näin siinä käy, kun luotetaan toisen ja kolmannen käden tietoon, ja
tiedon antajalla on oma lehmä ojassa.

Ilmeisesti Lauri Kaira (Gramex/Lyhty) korjasi kohun jälkeen
prosenttinsa kaikessa hiljaisuudessa kertaluokkaa suuremmaksi:
”[Kopiosuojausta] on levyissä käytetty vasta muutamana vuonna,
silloinkin arviolta 5-10 % nimikkeistä.” (Kulttuuriuutiset.net:in pääkirjoitus
otsikolla ”Kärpästä ei sittenkään ammuttu tykillä”, ladattu 26.9.2005)

”Toisen sukupolven kopiosuojaukset” ovat susia ja suurin ongelma
eivät ole CD-levyt

Sisältöteollisuuden lobbarit ovat pitkään rummuttaneet ”toisen
sukupolven kopiosuojausten” puolesta.

Näiden suojausten pitäisi sallia muutaman kopion valmistaminen
yksityistä käyttöä varten. Opetusministeriö on huonon hallintotavan
periaatteiden mukaisesti toistanut levyteollisuuden väitteet
kritiikittä ”faktana”.

Kuulostaako hyvältä,
ratkeaako ongelma?

No ei. Ensinnäkin, CD-levyjen suojaksi tarkoitettu ”toisen
sukupolven suojaus” on susi (ks. Haldermanin
analyysi
). Toiseksi, ”toisen sukupolven suojaukset” tyypillisesti
sallivat kuluttajan tehdä alkuperäistä huonolaatuisemman kopion
tietyssä suojaustekniikan tukemassa laiteympäristössä. Alkuperäistä
ongelmaa (teoksen lukeminen ei ole mahdollista kuluttajan valitsemilla
laitteilla) ”ratkaisu” ei siis poista.

Puhe kopiosuojausten ”sukupolvista” onkin markkinointipuhetta ja se
koskee vain CD-levyjä. Esimerkiksi musiikki- ja elokuva-DVD-levyissä
ei mitään tällaisia sukupolvia ole. Niiden suojaus on myös tehokkaampi
kuin CD-levyjen ”suojaus”.

Digitaalisessa maailmassa yksityisen kopion tekeminen on usein
välttämätöntä teoksen lukemiseksi, katsomiseksi tai kuulemiseksi,
mistä mp3-soittimet ovat hyvä (mutta ei ainoa!) esimerkki
(musiikkikappale pitää kopioida mp3-soittimelle kuuntelua varten).
Toinen esimerkki on DVD-elokuvien
katsominen käyttäjän valitsemalla laitteella
.

Myös CD-levyjen ”ensimmäisen
sukupolven” suojaukset ovat lähinnä vitsi
(ks. myös äänilevyteollisuuden
väitteitä näistä kopiosuojauksista
).

Miksi sisältöteollisuudella pitäisi ylipäätään olla oikeus määrätä,
millä laitteella ja milloin teoksen voi lukea, kuunnella tai katsella?

Opetusministeriötä uskonut eduskunnan suuren valiokunnan enemmistö
ehdotti naiivia pontta, jossa
toivotaan mediajättien sallivan yksityinen kopiointi. Onkin
mielenkiintoista seurata, miten Hollywood taipuu muuttamaan
esimerkiksi DVD-levyjen suojauksia eduskunnan tahdon mukaisesti (yksi
mahdollinen skenaario
)…

Kopiosuojaukset eivät estä Internet-levitystä, eikä laki vaikuta
piratismiin

Sisältöteollisuus on kopiosuojauksia lobatessaan sanonut, että
suojausten tarkoitus on estää teoskappaleiden luvaton Internet-levitys.
Esimerkiksi ELVIS ry toteaa
saatekirjeessään 21.9.2005
: ”Kopiosuojausten tärkein tehtävä on
estää musiikin valumista piraattilevitykseen internetin
vertaisverkoissa.”

Kopiosuojaukset eivät estä teosten päätymistä vertaisverkkoihin.
Riittää, että yksi henkilö kiertää suojauksen ja laittaa kappaleen
jakoon. Eikä sellaista suojausta vielä ole keksitty, jota ei voisi
kiertää. (Ja varsinkin cd-levyjen suojaukset voi kiertää jopa vahingossa, ks.
esim. Halderman
2003
.)

Kopiosuojaukset eivät myöskään estä piratismia, eli
ansiotarkoituksessa tapahtuvaa luvatonta teosten kopiointia ja
levitystä. Kuten levy-yhtiöiden edustajatkin ovat myöntäneet,
ammattirikolliset osaavat suojaukset aina kiertää.

Piratismi, eli ansiotarkoituksessa tapahtuva teosten luvaton kopiointi
ja levittäminen, on rikos jo voimassa olevan lain perusteella – kuten
pitääkin. Myös teosten ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tapahtuva
massalevitys Internetissä on laitonta ilman mitään uutta lakiakin.
Ehdotettu laki ei lisää piratismista annettavia rangaistuksia.

Kuten Finreactor-tapaus
osoittaa, oikeudenhaltijat voivat halutessaan puuttua rikkomuksiin
erittäin tehokkaasti jo voimassa olevan lainsäädännön turvin. Uutta
lainsäädäntöä ei tarvita.

Mikä hyötyä sitten on kopiosuojauksista? Annetaan Lyhty ry:n
kertoa (kannanotto
26.4.2004
):

Esitys jättää kuitenkin merkittävän aukon. Se kieltää kopiointia
estävien suojausten purun. Sen sijaan se sallii suojausten purun omaa
katselua ja kuuntelua varten muulla tavalla kuin mihin tuote on
tarkoitettu.

– – Samaa sisältöä on teknisesti mahdollista tarjota eri hintaan
kerta- tai rajoittamattomaan käyttöön, tietyksi ajaksi ja ehkä myös
suppeammassa ja laajemmassa laitevalikoimassa toimivaksi. Miten
tällainen differointi olisi mahdollista, jos sen mahdollistavan
suojauksen saisi purkaa?

Lisäksi teknisten suojausten purkamisen salliminen luo edellytykset
kontrolloimattomien jälkimarkkinoiden syntymniselle [virhe
alkuperäisessä], jota teknisillä suojauksilla juuri pyritään estämään.
– –

Toisin sanoen, kotikopiointi kyllä voidaan sallia, jos siitä
voidaan periä erillinen maksu. Lyhty ry haluaa, että suojauksilla
voidaan estää teoksen lukeminen kuluttajan valitsemilla laitteilla.

Sähköinen kauppa on mahdollista ilman kopiosuojauksia

Lyhty ry:n kannanotossa
26.4.2004
on toinen viime viikkoinakin toistettu
”fakta”: ”Aineistoa ei voi myydä internetissä, ellei sitä voi suojata
niin, että sen saa vain vain [virhe alkuperäisessä] maksua vastaan.”

Ilmeisesti seuraavia menestyviä kopiosuojaamatonta mp3-musiikia
myyviä nettikauppoja ei ole olemassa:

http://www.magnatune.com/
http://www.anjunabeats.com/
http://www.mp3tunes.com/
http://www.soundclick.com/
http://www.vitaminic.com/
http://www.bleep.com/

Suojauksia käyttävät verkkokaupat, kuten Applen
iTunes-kauppa
, ovat nekin ihmeellisesti pystyneet toimimaan
Suomessa, vaikka teknisiä suojauksia ei voimassa olevassa
tekijänoikeuslaissa mainitakaan.

Tämä on tyypillistä. Tekijänoikeuslobby toistaa näitä
”faktoja” kuin uskonkappaleita. Perustella ei tarvitse ja kaikki
toista mieltä olevat ovat väärässä, riippumatta millaisia perusteluja
tai todisteita he esittävät.

Historiallisesti uhkakuvien maalailussa ei ole mitään uutta.
Aikaisemmin tekijänoikeusteollisuus on vastustanut samalla tavalla
myös nauhureita ja videoita. Talouselämä
19.9.2005
muistuttaa:

”Kotinauhoitus tappaa musiikin.” Tätä slogania käytti Ison-Britannian levyteollisuus piratismin vastaisessa kampanjassaan 1980-luvulla, kun levyjen nauhoitus kotona kasetille alkoi yleistyä. Levyteollisuuden pelko oli, että jos kuluttajat nauhoittaisivat musiikkia toisilleen, kukaan ei ostaisi levyjä ja musiikkiteollisuus kuihtuisi.

Musiikkiteollisuus kuitenkin selvisi kasettisoittimien synnyttämästä uhasta.

Yksityinen kopiointi suojauksen kiertäen on sallittua tai
kiellettyä tai moitittavaa tai rangaistavaa tai siitä voi joutua
maksamaan hyvityksen tai vahingonkorvauksen

Laki on niin sekava, että sen kirjoittaneet virkamiehetkään eivät
ymmärrä lain seurauksia
yksinkertaisessakaan arkipäivän
tilanteessa. Jokainen voi siis esittää laista oman tulkintansa ja
tarvitaan vähintään professori selittämään mikä meni pieleen.

Tuomioistuimella on kuitenkin ratkaisupakko. Sääli sitä raukkaa,
joka istuu syytettyjen penkillä, kun lain tulkintoja aletaan arpoa
käräjillä.

Kannattaa lukea myös Tuomas Myllyn yleisönosastokirjoitus.

Masinoitua sähköpostisalaliittoa ei ole olemassa (MSEOO)

Kun ihmiset alkoivat lähettää sähköpostia kansanedustajilleen, alkoivat syytökset
siitä, että joku on ”masinoinut” sähköpostikampanjan. Syytettyjen
penkille joutuivat ainakin kansanedustaja Kasvi, EFFI
(Helsingin Sanomat 17.9.2005) ja MikroBitti (Helsingin Sanomat
24.9.2005). MikroBitin ”paljasti” 23.9.2005 nerokkaassa artikkelissaan
MBnetin blogin löytänyt Lyhty ry (MikroBitin blogi
23.9.2005
, ks. kohta ”salaliittoteorioita”), minkä Helsingin
Sanomat seuraavana päivänä kritiikittä uutisoi.

Parhaan vastauksen masinointisyytöksiin antaa Kalevan pääkirjoitus
18.9.2005
:

Karpela esitti loppuviikosta arvion, jonka mukaan uutta lakia
vastaan noussut vastustus olisi masinoitua. Näkemys on matalamielinen.
Jos jokin lakiuudistus aiheuttaa vastalauseiden vyöryn, kannattaisi
ensin miettiä, onko vika pykälissä.

Edellisen lainauksen viimeisen lauseen lisäksi kannattaa myös
miettiä sanaa ”kansan-edustaja” ja sitä, kuka on kansanedustajan
työnantaja.

”Masinointisyytökset” kertovat enemmän syyttäjästä kuin syytetystä.
Ihmiset tulkitsevat usein muiden toimintaa sillä perusteella, miten he
itse vastaavassa tilanteessa toimisivat.

Ihmiset eivät ole enää riippuvaisia lehdistötiedotteista tai toimitusten
valinnoista. Jokainen voi lukea netistä eri osapuolten kannat ja ladata tarvittavat
lakiehdotukset
ja asiakirjat
viranomaisten sivuilta. Keskusteluryhmät ja blogit mahdollistavat tehokkaan tietojen
vaihdon. Itsenäisesti ajatteleva ja asioista selvää ottanut ihminen loukkaantuu, jos
joku kuittaa hänen toimintansa ”masinoituna”.

Tilanne on varmaan monelle perinteiselle vaikuttajalle
pelottava. Enää ei riitä, että tiedotteissa toistellaan samoja ”faktoja”, vaan
ne on osattava myös perustella.

Kuten tapahtumat osoittavat, huolestuneet kansalaiset voivat,
Lauri Kairan (Gramex/Lyhty) hämmentynein sanoin,
”viedä uskon niin hallituksen kuin eduskunnan omaankin
valmisteluun” (Kulttuuriuutiset.net:in pääkirjoitus
otsikolla ”Kärpästä ei sittenkään ammuttu tykillä”, ladattu 26.9.2005). Vihdoinkin Kaira laukaisi totuuden. Eduskunnan suuren
valiokunnan puheenjohtajaa lainaten:

Tekijänoikeuslain viime viikkojen vaiheet eduskunnassa ovat olleet
valitettava osoitus opetusministeriön puutteellisesta
lainvalmistelusta. Ei pitäisi olla mahdollista, että käytännössä
sattumalta Suuren valiokunnan käsittelyyn saapuneen lakiesityksen
sisällöstä löytyy paljon sisäisiä ristiriitaisuuksia, eriävää
tulkintaa EU:n direktiivin velvoitteista sekä täysin uusia ongelmia.

Kopiosuojaus on vain yksi monista tekijänoikeuslain
ongelmista

Kopiosuojauksesta ja mp3-soittimesta puhuttaessa muut asiat
tuppaavat unohtumaan. Kopiosuojaus kun ei todellakaan ole tekijänoikeuslakiehdotuksen
ainoa ongelma
.


Tämän dokumentin tekijänoikeus: Public Domain