Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi äskettäin DC-hubin ylläpitäjän neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja maksamaan “kohtuulliseksi katsotun” 300 000 euron “hyvitykset” oikeudenhaltijoille. Kyseessä ei ollut kaupallinen toiminta, syytetty ei ollut tavoitellut eikä saanut hubin ylläpidosta taloudellista hyötyä – siihen nähden neljän kuukauden tuomio on hämmästyttävän kova, kun kyseiset teot eivät käräjäoikeudenkaan mielestä olleet vaarallisia. Sen sijaan käräjäoikeus katsoo niiden “olevan vahingollisia niiden aikaansaadessa laajamittaisesti välinpitämättömyyden ilmapiiriä lain säädösten ja määräysten noudattamisvelvollisuuden suhteen.”
Lainsäätäjän voisi olla syytä miettiä, olisiko vikaa itse laissa – olisiko nykyinen tekijänoikeuslaki itse omiaan heikentämään kunnioitusta lakeja kohtaan?
Varsinaista rangaistusta hämmästyttävämpi on määrätty hyvityssumma – järjettömän suuri,
vaikkei olekaan kuin kymmenesosa (!) kantajien vaatimuksesta.
Se ei perustu mihinkään todellisiin vahinkoihin, vaan laskelmaan, jonka pohjalla on ensinnäkin vain arvio ladattujen teoskopioiden määrästä ja toiseksi teoria, että jos niitä ei olisi ladattu laittomasti, ne olisi ostettu listahinnoilla. Tämän teorian kaikki tietävät paikkansapitämättömäksi – joidenkin tutkimusten mukaan laiton lataaminen jopa lisää laillista myyntiä – mutta silti sitä yhä sovelletaan, vain ja ainoastaan tekijänoikeushyvitysten laskemisessa.
Vastaavia luovia laskutapoja voisi soveltaa muihinkin rikoksiin.
Liikenneonnettomuuksissakin voitaisiin määrätä korvaukset esimerkiksi kertomalla
todelliset vahingot tuhannella, koska vain joka tuhannes rike paljastuu (arvio,
joka perustuu tunnettuun Stetson-Harrison menetelmään).
Tupakkatehtaita vastaan moista suunniteltaneenkin jo. Vaikka ne tähän mennessä onkin
vapautettu vastuusta tupakoitsijoiden syöpäkuolemiin, tekijänoikeushyvitysten logiikalla
ne voitaisiin tuomita paitsi kaikkien tupakoitsijoiden kuolemista ylipäätään, myös
laskennalliseen hyvitykseen niistä, jotka olisivat saattaneet aloittaa tupakoinnin
tupakan tarjonnan vuoksi.
Vaalirahoitukseen tämä tietysti soveltuisi erinomaisesti. Ensinnäkin, paljastuneet väärinkäytökset voisi (ihan perustellustikin!) olettaa vain murto-osaksi todellisista, ja määrätä ne esimerkiksi satakertaisina valtiolle menetettäväksi. Toiseksi, laittomalla vaalirahalla saanut äänet voisi arvioida suhteuttamalla edellämainitulla tavalla laskettu
laiton vaaliraha asianomaisen ilmoittamaan vaalibudjettiin ja tuomita ao. äänetkin menetetyiksi. Jos jäljelle jäävät äänet eivät olisi riittäneet eduskuntapaikkaan, se pitäisi perua takautuvasti ja periä kansanedustajan (ja mahdollinen ministerin) palkka ja vastaava puoluetuki takaisin. Lisäksi pitäisi kumota kaikki lait ja säädökset, joiden läpimenoon asianomainen on vaikuttanut. Jos toiminnan voidaan katsoa olleen puoleessa yleisesti hyväksyttyä (mihin näillä kertoimilla riittäisi noin yksi edustaja), samaa pitäisi soveltaa koko puolueeseen.
Hmm. Tämähän alkaa kuulostaa oikeasti järkevältä… eduskuntaan ei tosin kovin
montaa edustajaa taitaisi jäädä.