Alla Effin lausunto
Opetusministeriön esityksestä laiksi kuvaohjelmien luokittelusta ja merkitsemisestä.
Lausuntomme löytyy myös
pdf-muotoisena täältä.
Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön mietinnöstä 2010:10, “Uusi kuvaohjelmalainsäädäntö”
Johdanto
Electronic Frontier Finland ry (Effi) pitää Valtion elokuvatarkastamon
lakkauttamista kannatettavana ja oikeansuuntaisena toimena.
Näemme kuitenkin opetus- ja kulttuuriministeriön lakiehdotuksessa
sekä periaatteellisia että käytännöllisiä ongelmia: ennakkotarkastuksen
yksityistäminen ei poista siihen liittyviä ongelmia, varsinkaan kun
tarkastusvelvollisuutta ollaan samalla laajentamassa merkittävästi.
Periaatteessa erityisen ongelmallista on tarkastusvelvollisuuden
palauttaminen myös lapsilta kielletylle materiaalille.
Lähtökohtaisestihan elokuviakin pitäisi koskea perustuslain
takaama sananvapaus: oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja,
mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Kuvaohjelmien ennakkotarkastusta koskevaa poikkeusta on perusteltu
lasten suojelulla. K18-ohjelmien tarkastuspakko on selvästi vastoin
perustuslakia.
Lain käytännön toimivuuden osalta ilmeisin heikkous on rajaus
“jos päätös on tehty Suomessa”.
Ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointi on myös
jätetty liian vähälle huomiolle.
Lakiesitys ottaisi ennakkotarkastuksen piiriin elokuvien lisäksi
myös nettivideot ja pelit. Tietokonepelien luokittelussa hyvin
toimivan yleiseurooppalaisen PEGI-järjestelmän korvaamistarvetta
ei kuitenkaan perustella vakuuttavasti.
Effin kanta onkin, että pelien osalta PEGI-järjestelmä
toimii jo riittävän hyvin ja rinnakkainen luokittelumekanismi
sen rinnalla vain hämmentäisi. Uuden virallisen luokittelujärjestelmän sijaan
olisi parempi siirtyä elokuvienkin osalta PEGI-järjestelmän
kaltaiseen yritysvetoiseen järjestelmään.
Ennakkotarkastuksen luonne
Ennakkotarkastuksen siirtäminen valtion virkamiehiltä valtion
kouluttamille ja harkinnanvaraisesti hyväksymille yksityisille
kuvaluokittelijoille ei olennaisesti muuttaisi tarkastuksen
luonnetta nykyisestä: kun myös lapsilta kielletty materiaali pitäisi
tarkastaa ja K18-ikäraja olisi velvoittava,
kyse olisi yhä ennakkosensuurista.
Luokittelijoiden koulutus- ja hyväksymismenettely on omiaan
lisäämään luokittelutoiminnan viranomaisluonnetta.
Asiaa ei helpota luokittelijoiden hyväksymisen
kriteerien epämääräisyys – mitä tarkoittaa
“muuten sopiva luokittelijaksi”?
Luokittelijoille ei myöskään selvästikään voisi asettaa
velvollisuutta luokitella kaikkea tarjottua materiaalia,
eikä viranomaisellekaan sellaista esitetä.
Siten luokittelijoiden syystä tai toisesta arveluttavana
tai laittomana
pitämälle ohjelmalle ei ehkä olisi helppoa saada
luokitusta lainkaan, vaikka laittomuuden arviointi
ei luokittelijoille kuuluisikaan.
Elokuvatarkastamon nykyinen oikeus määrätä elokuvista osia
poistettaviksi todetaan sananvapauden kannalta ongelmalliseksi,
eikä tätä tehtävää esitetä siirrettäväksi yksityisille luokittelijoille
tai uudelle mediakasvatuskeskukselle. Lisäksi varsinaisen
rikollisen materiaalin (kuten raa’an väkivallan ja lapsipornon)
valvonta aiotaan siirtää poliisin tehtäväksi. Näiltä osin
lakiuudistus on Effin mielestä oikeansuuntainen.
Vain aikuisille tarjottavan materiaalin luokittelu
Mietinnön mukaan “lain lähtökohtana on, että kaikki kuvaohjelmat
luokitellaan. Tällä on tarkoituksena välttää nykyisen kuvaohjelmalain
epäkohta, jonka vuoksi on taloudellisesti kannattavampaa joissakin
tapauksissa ilmoittaa ohjelma K18-merkinnällä varustetuksi kuin
tarkastuttaa ohjelma. Ehdotettu säännös toisi ikärajaharkinnan
kaikkiin merkitsemistilanteisiin ja näin laajentaisi erityisesti
lasten sananvapautta verrattuna nykytilaan.”
Perustelu on outo. Miten lapsille suunnattu tarjonta tulisi
taloudellisesti kannattavammaksi sillä, että myös lapsilta
kielletylle materiaalille sälytetään lisäkustannuksia?
Tilanteissa, joissa lapsille sopivaa materiaalia on tuotu
markkinoille K18-leimalla tarkastusmaksun suuruuden takia,
ko. materiaali vain jäisi kokonaan pois.
Rivien välistä paistaakin halu rangaista ns. aikuisviihdettä
ääneenlausumattomilla perusteilla.
Tällainen taloudellinen perustelu ei mitenkään mahdu
perustuslain sallimaan lasten suojelemiseksi välttämättömään
toimintaan.
Siten, jos lakiin jätetään velvollisuus luokitella myös
K18-aineisto, se selvästi edellyttää
perustuslainsäätämisjärjestystä.
Pelien luokittelusta
Kuten mietinnössä todetaan, pelit luokitellaan jo nyt
eurooppalaisten yritysten aloitteesta laaditulla
PEGI-järjestelmällä, jonka kehitystä Euroopan
komissiokin tukee, ja johon Euroopan parlamenttikin
on ilmaissut luottavansa.
Kun yhdeksi ongelmaksi nähdään nykytilanteen
ikäjärjestelmän monimutkaisuus, tuntuu oudolta
ehdottaa sen muuttamista niin, että PEGI:n rinnalle
kuitenkin tulisi toinenkin luokittelujärjestelmä.
Kun pelien markkinat kuitenkin ovat kansainvälisiä,
erillisen ja erilaisen kansallisen luokittelujärjestelmän
hyödyllisyyttä on vaikea nähdä.
Soveltamisala
Luokitteluvelvollisuuden kriteeriksi ehdotettu
“jos päätös […] on tehty Suomessa” ei toimi nettitarjonnassa
sen enempää kuin postimyynnissäkään. Se vain ajaisi alan yritykset
Suomen rajojen ulkopuolelle, suomalaisviranomaisten valvonnan
ja suomalaisen verottajan ulottumattomiin.
Ehto päätöksenteosta Suomessa lienee kopioitu televisio- ja radiolaista,
jossa määritellään milloin tv-toiminnan harjoittaja on “sijoittautunut
Suomeen”. Tästä kontekstista irrallaan ehto on kovin vaikeatulkintainen.
Riittäisikö, että yrityksen asianomainen työntekijä käy työmatkalla
Tallinnassa tekemässä päätökset, vai pitäisikö sinne perustaa
tytäryhtiö tarkoitusta varten?
Toisaalta koko järjestelmä on rakennettu siten, ettei
siihen ole helppoa keksiä parempaakaan rajausta.
Tästäkin syystä olisi aihetta harkita toisenlaista
ratkaisua.
Taloudelliset vaikutukset eri toimijoihin
Ehdotetun valvontamaksun määräämisperuste olisi luonteeltaan
rajusti pieniä toimijoita syrjivä, saattaisi jopa tehdä
pienimuotoisen, pieneen kohderyhmään keskittyvän yrityksen
toiminnan mahdottomaksi, ja kaventaisi tarjolla olevan
kulttuurin kirjoa entisestään.
Jos luokittelujärjestelmä perustetaan ja sen kustannukset
katetaan tällaisella valvontamaksulla, maksun suuruus pitäisi
sitoa toiminnan liikevaihtoon tai muuhun yrityksen maksukyvyn
mittalukuun, ja mieluiten vapauttaa pienimmät yritykset siitä
kokonaan.
Luokitteluvelvollisuudesta itsestäänkin saattaa aiheutua
merkittävä lisäkuluerä pienille toimijoille.
Yleensäkin on pelättävissä, että tarkastustoiminnan
yksityistäminen sinänsäkin nostaa siitä aiheutuvia kustannuksia
merkittävästi (katsastushinnatkin ovat nousseet
yksityistämisen myötä), ja sen sovellusalan laajentaminen
aivan varmasti aiheuttaa lisäkustannuksia.
Kaiken kaikkiaan ehdotetun muutoksen kustannusvaikutuksia
pitäisi analysoida paljon perusteellisemmin ennen
lain säätämistä.
Effin ehdottama vaihtoehto, PEGI:n tapainen järjestelmä
myös kuvaohjelmille, sen sijaan säästäisi välittömästi
rahaa kaikille osapuolille.
Yhteenveto
Lakiesityksessä ollaan laajentamassa jo nykyisinkin ylijäreää
valvontakoneistoa lastensuojelun verukkeella. Kuitenkin lapset
käytännössä hakevat rajojaan ja pääsevät halutessaan käsiksi
kiellettyihin materiaaleihin pienellä yrityksellä. Lasten
kasvatusvastuuta ei pidä siirtää vanhemmilta viranomaisille,
elokuvatuottajille tai teknisille estolaitteille, eikä lapsia
voi pitää tynnyrissä. Jos lapset näkevät jotain ahdistavaa, on
tärkeintä että he voivat keskustella asioista aikuisten kanssa.
Effin mielestä on jo korkea aika lopettaa elokuvien ennakkosensuuri,
mutta elokuvatarkastuslautakunnan korvaaminen monimutkaisella,
osittain yksityistetyllä ja nykyistä paljon laajempaan
aineistoon kohdistuvalla luokittelumenettelyllä on huonosti
toimiva ja kallis ratkaisu. Erityisesti vain aikuisille
tarkoitetun materiaalin ennakkotarkastusvaatimus ei ole
perusteltavissa lastensuojelulla ja on siten selvästi
perustuslain vastainen.
Electronic Frontier Finland ry:n puolesta
Tapani Tarvainen, puheenjohtaja
puh. 040-729 3479
sähköposti tapani.tarvainen@effi.org
Electronic Frontier Finland – Effi ry on perustettu
käyttäjien ja kansalaisten oikeuksien puolustamiseksi Internetissä.
Yhdistys pyrkii vaikuttamaan muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin
sananvapaudesta, yksityisyydestä, tekijänoikeudesta,
tietokoneohjelmien patentoinnista ja ei-toivotusta sähköisestä
viestinnässä Suomessa ja Euroopassa. Lisätietoja EFFIn kotisivulta
osoitteesta http://www.effi.org/.