YK:n tietoyhteiskuntahuippukokous (WSIS) Tunisiassa päättyi laihanlaiseen sopuun ihmisoikeuskysymysten varjostamana. Viralliset dokumentit saatiin valmiiksi syyskuussa Genevessä kesken jääneen kolmannen valmistelukokouksen jatko-osassa viime tingassa, puheenjohtajana toimineen Janis Karklinsin nuijiessa päätökset pöytään viimeisenä päivänä vähän ennen puoltayötä antamatta enää aikaa turhille kommenteille.
Ns. poliittinen päätösasiakirja (“Tunis Commitment”), lähinnä toistaa Genevessä 2003 sovittuja asioita, mitä nyt turvallisuutta korostetaan entistä enemmän ja yksityisyyden suojaa ei enää mainita ollenkaan (!). Koko teksti löytyy täältä:
http://www.itu.int/wsis/documents/doc_multi.asp?id=2266|0
Konkreettisempi toimintasuunnitelma (“Tunis Agenda”) on vähän parempi, Internetin hallintoon ei muuta muutosta saatu kuin keskustelufoorumin perustaminen mutta parempi sekin kuin ei mitään, erityisesti kun “multistakeholder” -periaate säilyi, eli siitä ei tullut vain hallitustenvälistä elintä. Yksityisyyden suojastakin löytyy melkein asiallista tekstiä (ehkäpä koska Privacy&Security Working Group, johon allekirjoittanutkin kuului, keskittyi tähän), sananvapaudestakin saatiin paitsi yleinen YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan vahvistus myös erillinen kehotus valtioillekin yksilöiden tiedonhaun oikeuden vahvistamiseen (“reaffirm the right of individuals to access information”).
Teksti löytyy täältä:
http://www.itu.int/wsis/documents/doc_multi.asp?id=2267|0
Virallisen osuuden lisäksi kokouksen yhteydessä oli suuri määrä sivutapahtumia, tarkoitus oli järjestää myös iso “Citizens’ Summit” mutta sen Tunisian viranomaiset estivät, tilavaraukset peruttiin viime tingassa merkillisillä tekosyillä jne. Lopulta kansalaisyhteiskunta kuitenkin sai järjestetyksi asiasta lehdistötilaisuuden ja mielenosoituksenkin (ei kyllä kadulla vaan lakimiesliiton tiloissa). Tästä enemmän esim. täällä:
http://www.worldsummit2003.de/en/web/830.htm
Muutenkin tunisialaisten mielestä “sopimattomia” aiheita käsitelleitä sivutapahtumia häirittiin, “epäilyttävien” ihmisten maahanpääsy estettiin läpinäkyvillä verukkeilla, toimittajien työtä häirittiin jne. Ehkä hätkähdyttävin esimerkki Tunisian asenteesta saatiin, kun Sveitsin presidentin virallinen puhe katkaistiin kesken suoran lähetyksen Tunisian televisiossa, ilmeisesti ennen kuin arabiannos ehti tähän kohtaan:
“It is not acceptable — and I say this without beating about the bush — for the United Nations Organisation to continue to include among its members those States which imprison citizens for the sole reason that they have criticised their government or their authorities on the internet or in the press.”
Koko puhe löytyy täältä:
http://www.itu.int/wsis/tunis/scripts/archive.asp?c_num=293
Ehkä vähemmän yllättäen myös hollantilaisen Hivos-järjestön seminaari “Expression under Repression”, joka käsitteli Internetin sensurointia, yritettiin estää moneen otteeseen, vaikka osanottajat olivat varsin korkeaa tasoa (mm. ministeri Brinkhorst Hollannista). Lopulta Hollannin lähettiläs otti yhteyttä itse Kofi Annaniin, ja tätä tunisialaiset lopulta uskoivat ja tilaisuus järjestettiin suunnitelmien mukaan. Tunnelma oli kyllä aika erikoinen, sali oli ääriään myöten täynnä ja mukana oli joukko ilmeisiä Tunisian salaisen poliisin tms agentteja. Erityisesti sensuurin kierto-ohjeet kiinnostivat tunisialaisia…
Muutama häiriöttä sujunutkin sivutapahtuma ansainnee maininnan: IPJusticen järjestämä paneeli “Intellectual Property and WIPO”, jossa oli mukana sekä WIPOn korkean tason edustaja Philip Petit että FSFE:n Georg Greve, IFLAn (kirjastoliitto) Alex Byrn ja CPTechin Jamie Love.
Keskustelu oli itse asiassa varsin rakentava, Petit puolusteli WIPOa sanoen että se vain hallinnoi jäsenmaiden haluamia sopimuksia jne, mutta ehkä paljastavin oli hänen kommenttinsa
“as long as you have no legal right to your creation its not worth anything”.
Hän väitti myös ettei tekijänoikeus ole mikään monopoli koska tekijähän voi lahjoittaa oikeudet teokseensa… Greve kumosi molemmat aika vakuuttavasti.
Myös Byrn esiintyi hyvin ja toi immateriaalioikeuksien laajentamisesta kirjastoille koituvat ongelmat hyvin esiin.
Mielenkiintoinen EFFIn näkökulmasta oli myös paneeli “P2P, file sharing and digital rights”, jossa tosin panelistit olivat varsin yksimielisiä. Esille tuli mm. Kanadan monia muita maita kuluttajaystävällisempi lainsäädäntö, joka mm. osaltaan selittänee miksi Kanada jätettiin rauhaan kun IFPI äskettäin haastoi ihmisiä oikeuteen tiedostonjaosta 17 maassa. Varsin mielenkiintoinen oli myös Etelä-Afrikan tilanne, jossa Creative Commons on saanut vauhtia Mark Shuttleworth Foundationin tuesta (se on laittanut joidenkin apurahojen ehdoksi CC-lisenssin käytön).
Lisätietoa löytyy ITU:n virallisilta WSIS-sivuilta osoitteesta
http://www.itu.int/wsis/
sekä mm. seuraavilta epävirallisilta kommentaattoreilta: