Tämä dokumentti on vanhentunut. Uusi Tekijänoikeus-FAQ: http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html


Tälle sivulle on pyritty kokoamaan keskitetysti vastauksia kysymyksiin tekijänoikeuslakiehdotuksesta. Lisäämme sivulle materiaalia tarpeen mukaan ja korjaamme mahdollisia virheitä ja epätarkkuuksia. Viimeisen päivityksen ajankohta: 3.10.2003

Tätä kirjoitusta saa levittää vapaasti muuttamattomana, kunhan tämä lupateksti ja alla näkyvä URL säilytetään.

Kirjoituksen WWW-versio:
http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html

Tekijänoikeus-FAQ

...eli vastauksia kysymyksiin 16.7.2003 annetusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi tekijänoikeuslain muuttamisesta.

(vanha Tekijänoikeus-FAQ.)

Sisällys

Kuka lakiehdotuksen on valmistellut?

Lakiehdotuksen on valmistellut Opetusministeriön tekijänoikeustoimikunta.

Mihin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin lakiuudistus perustuu?

Lakiehdotus perustuu pääosin WIPO:n tekijänoikeussopimukseen, joka allekirjoitettiin vuonna 1996 ja tuli voimaan 6.3.2002 sekä kiisteltyyn EU:n tekijänoikeusdirektiiviin ( 2001/29/EY), joka annettiin 22.5.2001.

WIPOn tekijänoikeussopimus on kansainvälinen sopimus, jonka on allekirjoittanut myös Yhdysvallat. EU:n direktiiviä vastaava lainuudistus annettiin Yhdysvalloissa jo vuonna 1998 nimellä Digital Millennium Copyright Act (DMCA). Tämä laki on osoittautunut monessa kohdin ongelmalliseksi. Sen perustella muun muassa salausjärjestelmien tutkijoita ja vapaiden DVD-soitto-ohjelmien tekijöitä on haastettu oikeuteen, sekä hakukone Googlea sensuroitu.

EU:n direktiivi velvoittaa Suomessa vahvemmin, mutta meillä lainsäätäjä tulkitsee, että direktiivin kaikki artiklat on erikseen kirjoitettava kansalliseen tekijänoikeuslakiin. Tämä onkin perusteltua, sillä direktiiviä valmisteltaessa ei ole voitu ottaa huomioon esimerkiksi eri maiden perusoikeusjärjestelmiä, jotka ovat tekijänoikeuksiin nähden ensisijaisia.

Miten lakiuudistus on sujunut Suomessa?

Tekijänoikeuslakiuudistus on sujunut takerrellen. Tekijänoikeusdirektiivin mukaan lain olisi pitänyt olla voimassa 22.12.2002. Lakiuudistus on myöhästynyt myös melkein kaikissa muissa EU-maissa. Hallitus antoi 11.10.2002 esityksen tekijänoikeuslain muuttamiseksi ( HE 177/2002 vp). Esitys perustui keväiseen tekijänoikeustoimikunnan mietintöön. Hallituksen esitys sisälsi parannuksia mietintöön verrattuna, mutta nämä parannukset olivat lähinnä kosmeettisia. Eduskuntakäsittelyn aikana tuli selväksi, että lakiehdotus oli hyvin ongelmallinen, mistä syystä lain käsittely venyi eikä eduskunnalla ollut vaalien lähestyessä lopulta muuta vaihtoehtoa (lakiehdotuksia ei voi lykätä vaalien yli) kuin antaa lain raueta 10.2.2003 (ks. eduskunnan sivistysvaliokunnan kirje opetusministeriölle 18.2.2003). Opetusministeriö julkaisi uuden esitysluonnoksen tekijänoikeuslain muuttamisesta 16.7.2003. EFFIltä ja monilta muilta järjestöiltä on pyydetty luonnoksesta lausuntoa 5.9.2003 mennessä, minkä jälkeen opetusministeriön tarkoituksena on valmistella eduskunnalle annettava hallituksen esitys. On mahdollista, että uusi tekijänoikeuslaki astuu voimaan joskus vuoden 2004 alussa.

Opetusministeriön esitysluonnoksessa viitataan eduskunnan sivistysvaliokunnan kirjeeseen opetusministeriölle 18.2.2003 ja sanotaan, että se "on otettu huomioon esityksen jatkovalmisteluissa" (s. 73). Tämä väite on kuitenkin varsin selvästi harhaanjohtava: sivistysvaliokunnan mukaan lakiehdotus oli asiantuntijoillekin vaikeasti ymmärrettävä ja liian suppeassa piirissä valmisteltu. Lisäksi kirjeessä esitettiin erilaisia yhteiskunnallisia näkökohtia, jotka tulisi ottaa huomioon. Lopuksi sivistysvaliokunta ehdotti, että opetusministeriö jättäisi uudelle eduskunnalle minimaalisen ehdotuksen, joka sisältäisi vain direktiivin edellyttämät muutokset ja jättäisi muut muutokset myöhemmäksi. Opetusministeriön 16.7.2003 antama uusi esitysluonnos on kuitenkin sama jo kertaalleen kaatunut lakiteksti pienin korjauksin ja samoin sivistysvaliokunnan kirjeessä mainituin puuttein.

Onko tekijänoikeus laajenemassa?

Kyllä.

Vanhastaan tekijänoikeus on suojannut taiteellisia teoksia. Tekijänoikeussuojan alue on ollut rajoitettu: vain tietyt erikseen rajatut teot, kuten kopiointi ja levitys, ovat olleet kiellettyjä. Tekijänoikeus ei ole rajoittanut teosten käyttöä ja suoja-ajat ovat olleet myös ajallisesti rajoitettuja.

Sittemmin tekijänoikeuden alle on alettu hyväksyä myös paljon muutakin kuin taidetta: karttoja, teknisiä piirustuksia ja viimeksi tietokoneohjelmia. Kaikenlainen teosten käyttö on nykyään lähtökohtaisesti kiellettyä ja samoin teosten suoja-aikoja on kasvatettu jatkuvasti. Niinpä lakiuudistuksen yhteydessä voidaan alkaa puhua yleisestä informaation suojaamisesta. Tekijänoikeutta on alettu tukea erilaisin säännöksin, joilla ei ole enää suoraa yhteyttä itse tekijänoikeuteen ja sen tarkoitukseen. Internetissä tekijänoikeuslaki rajoittaa informaation vapaata käyttöä ainakin seuraavin keinoin:

Näistä tekniset suojakeinot on tarkoitettu estämään informaation vapaa käyttö. Luvatonta on informaation, joka on teknisesti suojattu, käyttö riippumatta siitä, onko informaatio suojattu tekijänoikeudella vai ei. Luvatonta näyttäisi myös olevan ohjelmoida tietokoneohjelmia, jotka pystyvät suojauksen murtamaan. Lakiehdotus kieltää varsin kattavasti, joskin vielä tulkinnanvaraisesti, tällaisten suojakeinojen murtamisen.

Kun käyttäjä ostaa oikeuden käyttää teosta, hän saa tavanmukaisesti lisenssisopimuksen. Internetissä kaikenlainen metatieto ja digitaaliset sertifikaatit voidaan nyttemmin katsoa lisensseiksi. Näitä reunaehtoja teosten käytölle on paljon, joka puolella, ja ne ovat monesti sekä yllättäviä että kohtuuttomia. Tekijänoikeuslakiehdotuksessa on erityinen sähköisen kaupan suojalauseke, joka kieltää kaikenlaisen sopimusehtojen rikkomisen niiden sisällöstä riippumatta.

Miten erityisesti tämä lakiehdotus laajentaa tekijänoikeuksia?

Lakiehdotus sisältää useita hajanaisia tekijänoikeuksien laajennuksia (mm. taloudellisten oikeuksien laajennus, tietokoneohjelmien välimuistipoikkeus). Lakiehdotus voi käytännössä poistaa tekijänoikeuden rajoitukset digitaalisilta teoksilta monella tapaa (mm. yhteisöraukeaminen, teknisten suojausten kiertämiskielto ja kiertämisvälineiden levittämiskielto, sähköisen kaupan suojalauseke). Siten lakiehdotus käytännössä tekee digitaalisten teosten käytöstä yksinoikeuden piiriin kuuluvan asian: teoksia saa käyttää vain oikeudenhaltijan hyväksymillä tavoilla. Erilaisten suojausten kiertämiskiellot helpottavat huomattavasti monopolien syntymistä, mikä tulee muulle yhteiskunnalle kalliiksi. Lisäksi asiat, joista tekijänoikeusjärjestöt voivat ihmisiä laskuttaa, lisääntyvät (mm. radion antaminen työntekijän käyttöön, laajentuneet kasettimaksut).

On huomattavaa, että lakiehdotus ei taida sisältää yhtään säännöstä, joka lisäisi teosten käyttäjien oikeuksia verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Lakiehdotus muuttaakin hyvin radikaalisti sitä tasapainoa, joka on vallinnut yhteiskunnan ja tekijänoikeuden haltijoiden välillä - jälkimmäisen ryhmän eduksi. Teosten käyttäjien kannalta lakiehdotuksen arvostelussa ei siis ole kyse niinkään oikeudenhaltijoiden olemassaolevien oikeuksien vähentämisestä, vaan omien oikeuksien merkittävän kaventumisen estämisestä.

Voimassa oleva tekijänoikeuslaki on erittäin monimutkainen ja sekava. Ehdotettu lakiteksti on, jos mahdollista, vieläkin vaikeaselkoisempaa. Lakiteksti on huonosti kirjoitettua: se on erittäin sirpalemaista ja kieli on vaikeaa. Laki säätelee tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa - asiaa, jota ei vielä ole edes olemassa. Lain vaikutuksien analysoiminen on siten erittäin hankalaa.

Yksittäisiin pykäliin liittyviä kysymyksiä:

Suluissa oleva pykälä viittaa opetusministeriön 16.7.2003 antamaan esitysluonnokseen ja artiklat tekijänoikeusdirektiiviin (2001/29/EY).

Muuttuuko radion kuuntelu työpaikoilla maksulliseksi? (2 §)

Ilmeisesti ei.

Niin sanotut taloudelliset oikeudet määrittävät sen, mitkä toimet kuuluvat yksinoikeuden piiriin (mm. kopioiden valmistaminen ja niiden julkinen levittäminen) - toisaalla laissa luetelluin rajoituksin (mm. yksityinen käyttö, siteerausoikeus). Luonnoksen 2 § perusteluissa (s. 75) sanotaan:

- - Julkisena esittämisenä pidetään myös teoksen saattamista samanaikaisesti useiden henkilöiden saataviin henkilökohtaisen kuvaruudun tai kuulokkeiden välityksellä esimerkiksi kirjastossa tai kielistudiossa. Jos henkilö itse voi määrätä ajankohdan, jolloin hän saa teoksen nähtävilleen tai kuultavilleen edellä mainittujen välineiden avulla, kyseessä on pyynnöstä tapahtuva yleisölle välittäminen.

Lakitekstiin ehdotetaan myös lisäystä:

2 § Taloudelliset oikeudet

- - Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille tapahtuvaa esittämistä ja välittämistä.

Opetusministeriön informaatio- ja keskustelutilaisuudessa sanottiin, että pelkkä välineen antaminen ei ole "välittämistä". [Toisaalta esimerkiksi Internet-kahvilan omistaja välittää teoksia tarjotessaan yleisöpäätteen.]

Miten lakiehdotus säätelee WWW-linkkien tekoa? (2 §)

Perusteluissa (s. 76) ilmeisesti kategorisesti kielletään jotkut linkittämistavat: "- -verkkosivulle tuodaan suojattua aineistoa ulkopuolelta linkien avulla - -" [Emme täsmälleen ymmärrä, mitä "suojattu materiaali" tässä yhteydessä tarkoittaa.]

Tällainen kategorinen kielto ei ole hyväksyttävä. Materiaalin "tuominen sivuille linkkien avulla" voi olla tarpeellista esimerkiksi siteeraamista varten. Lakiehdotuksen perusteluista tulisikin poistaa sivulta 76 linkittämiseen liittyvät kappaleet ("Verkkosivujen linkittämistä - - Linkittämisen kehitystä olisi siten jatkossakin seurattava tarkaan ja tarvittaessa harkittava erityisten säännösten säätämistä."). Asiaan voidaan palata, jos linkittämistä halutaan myös varsinaisella lakitekstillä säädellä.

Miten lakiehdotus vähentää tekijänoikeuden rajoituksia? (11 §)

Tekijänoikeuslain toisessa luvussa (11-26 §) säädetään tekijänoikeuden rajoituksista, siis sellaisista asioista, jotka eivät kuulu tekijän yksinoikeuden piiriin. Toisessa luvussa säädetään muun muassa että tekijä ei voi estää lainausten ottamista teoksista (22 § siteeraus), teosten käyttämistä opetustyössä (14 §) ja teosten yksityistä käyttöä (12 §).

Opetusministeriö ehdottaa (11.5 §), että nämä tärkeät rajoitukset eivät koskisi kopioiden valmistamista, kun teos on saatettu yleisön saataville teknisen suojauksen kiertämällä. 11 § on ongelmallinen jo siitä syystä, että teosten käyttäjien on yleensä mahdotonta tietää onko teos alunperin saatu suojauksen kiertämällä ja saako siitä siten esimerkiksi tehdä kopioita yksityistä käyttöä varten (digitaalisessa ympäristössä kopioiden valmistaminen [suojaamattomasta teoksesta] esimerkiksi tietokoneen muistiin - mikä on tekijänoikeudellisesti merkittävää(!) - voi olla välttämätöntä esimerkiksi teoksen katselemiseksi).

Saisiko tietokoneohjelmia enää ladata netistä? (11 a §, 5 artikla)

Kyllä, mutta niiden välittäminen muuttuisi luvanvaraiseksi:

Lakiehdotus antaa palveluntarjoajille oikeuden valmistaa teoskappaleista väliaikaisia kopioita niiden välittämistä varten. Esimerkiksi kun latasit tämän webbisivun EFFIn palvelimelta, syntyi sivusta lukuisia väliaikaisia kopioita Internet-palveluntarjoajien välityspalvelimille ja reitittimille. Internet-palveluntarjoajilla on muiden lakien perusteella velvollisuus välittää tällaista liikennettä ("must carry"). Heillä on siis lain määräämä velvollisuus valmistaa tällaisia väliaikaisia kopioita.

11a.2 § mukaan tällaisiä välikopioita ei kuitenkaan saa tehdä tietokoneohjelmista eikä tietokannoista ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Toisin sanoen, kun käyttäjä lataa ohjelman webistä voi hänen palveluntarjoajansa syyllistyä rikokseen (esimerkkiohjelma).

Opetusministeriö perustelee tätä ihmeellistä säännöstä (välimuistipoikkeus ei koske tietokoneohjelmia) tekijänoikeusdirektiivillä. Mutta esimerkiksi Kreikka ei direktiiviä toteuttaessaan tällaista säännöstä lakiinsa sisällyttänyt. Lisäksi 11 a pykälä pitäisi kokonaisuudessaan sisällyttää ensimmäiseen lukuun, ei toiseen lukuun (palveluntarjoajien laitteet eivät voi mitenkään tietää, koskevatko toisen luvun rajoitussäännökset välitettäviä teoksia).

Mitä laki tarkoittaisi hakukoneille? (11 a §, 5 artikla)

Webin hakukoneen toimivat siten, että ne lukevat webbisivuja ja keräävät niistä hakusanoja. Tätä kutsutaan indeksoinniksi. Kun näillä sanoilla haetaan webbisivuja, näyttää hakukone linkit sivuihin, joilla näitä sanoja esiintyy.

Kun hakukone indeksoi sivuja, pitää sen tehdä sivuista ainakin väliaikainen kopio hakusanojen lukemista ja tietokantojen rakentamista varten. Tämä voi olla tekijänoikeudellisesti merkittävää, mistä seuraisi, että hakukoneet eivät saisi indeksoida sivuja. Tekijänoikeuslakiehdotus sallii tilapäisten kopioiden valmistamisen (11 a §), mutta tämä poikkeus ei välttämättä koske hakukoneiden suorittamaa indeksointia (jo ennen 11 a § hakukoneiden tekijänoikeuslainmukaisuus ei ole ollut Suomessa täysin selvä). Jotkut hakukoneet säilyttävät tämän lisäksi indeksoinnissa käytetyn sivukopion, mistä on hyötyä, jos palvelin, joka sisältää alkuperäisen sivun, on tilapäisesti epäkunnossa (Googlen välimuistitallenne EFFIn kotisivusta). Yhdysvalloissa Googlea on jo painostettu sensurointiin vetoamalla vastaaviin jo voimassa oleviin pykäliin (DMCA).

Tekijänoikeuslakiehdotus voi siis pahimmillaan tehdä hakukoneet laittomiksi. Tämä olisi todella iso puute, koska ilman hakukoneita tiedon löytäminen Internetistä vaikeutuisi huomattavasti. Tämä olisi valtava taloudellinen ja yhteiskunnallinen menetys.

Mitä yhteisöraukeamispykälä tarkoittaa? (19 §, 4 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivi ja myös lakiehdotus sisältää niin sanotun yhteisöraukeamisperiaatteen, jonka mukaan ETA-alueen ulkopuolelta hankittua teoskappaletta ei saa levittää edelleen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.

Koulut eivät voi enää tilata kurssikirjoja ulkomailta keskitetysti. Levykauppa ei voi myydä USA:sta ostettuja levyjä, joita ei ole julkaistu ETA-maissa.

Melkein kaikki tuotteet voivat olla teoskappaleita: kirja, CD-levy ja maalaus ovat selvästi teoksia. Kännykkä on teos - ainakin käyttöjärjestelmänsä osalta. Sohva tai kodinkone voi olla teoskappale taideteollisena tuotteena. Kärjistetysti jopa hillopurkkikin on teos, jos sen etiketissä on teoskynnyksen ylittävä kuva. Lakiehdotus luo siis erittäin laajat alueelliset monopolit ja mahdollisuudet hintakartelleihin suurelle joukolle tuotteita.

Uusi luonnos venyttää direktiiviä ja on parannus edelliseen versioon verrattuna. Ehdotetun lakitekstin (19 §) mukaan teosta saisi myydä edelleen, jos teos on alunperin hankittu ETA-alueen ulkopuolelta yksityistä käyttöä varten. Lisäksi pykälä sallii ETA-alueen ulkopuolelta hankittujen teosten lainaamisen Suomessa (kirjasto ei tosin voi hankkiutua vanhasta ETA-alueen ulkopuolelta hankitusta kirjasta eroon muuten kuin polttamalla - edelleen sitä ei saa 19 § perusteella luovuttaa). Lisäksi teoksia, joita ei ole viiteen vuoteen niiden julkaisemisesta Suomessa julkaistu, yhteisöraukeaminen ei koskisi (tämän poikkeuksen voi tosin kiertää myymällä Suomessa kymmenen kappaleen keräilyerän viiden vuoden kuluessa). Parempi olisikin esimerkiksi, jos oikeudenhaltijan suostumuksella ETA-alueen ulkopuolella luovutetun teoskappaleen tekijän oikeus määrätä kappaleen levityksestä raukeaisi aina, kun viisi vuotta on kulunut teoksen julkaisusta.

Tutkija Tuomas Mylly kirjoitti aikaisemmasta lakiehdotuksesta HE 177/2002 vp artikkelin "Käytetyn kirjan lahjoittaminen on elegantti rikos".

Saako enää tehdä yhteensopivia tietokoneohjelmia? (25 k §)

25 k § ehdotetun lisäyksen mukaan tietokoneohjelman tutkiminen yhteensopivuuden saavuttamiseksi ei olisi enää sallittua, jos se edellyttäisi suojakeinojen kiertämistä.

Koska nykyään suojakeinoja alkaa olla melkein jokaisessa tietokoneohjelmassa (ja yhä useammat laitteet hiustenkuivaajasta alkaen sisältävät tietokoneohjelmia), tarkoittaa tämä sitä, että tietokoneohjelmien tutkiminen voi muuttua laittomaksi. Käytännön esimerkkinä yhteensopivien ohjelmien valmistus vaikeutuu ja mediaformaattien (word-tiedostot, musiikkiformaatit) monopolisointi (voi käyttää vain yhdellä soittimelle/ohjelmalla) helpottuu huomattavasti. Nykyään Microsoft Word -tiedostoja saa auki myös kilpailevilla ohjelmistoilla (esim. OpenOffice.org, StarOffice), mutta tulevaisuudessa tällaisten ohjelmien teko voi muuttua mahdottomaksi.

25 k § ehdotettu lisäys on direktiivin tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta ( 91/250/ETY) 5-6 artiklojen vastainen. Tietokoneohjelmadirektiivin mukaan tietokoneohjelmien tutkiminen esimerkiksi yhteensopivuuden saavuttamiseksi pitää olla sallittua. Tekijänoikeusdirektiivin 1 artiklan mukaan tietokoneohjelmadirektiivi on tekijänoikeusdirektiiviin nähden ensisijainen. Opetusministeriön tekijänoikeuslakiin ehdottama muutos on siis direktiivin vastainen ja se tullaan toivottavasti poistamaan.

Miten kasettimaksut laajenevat? (26 a §)

Lakiehdotus laajentaa kasettimaksun koskemaan kaikkia tallentamiseen kykeneviä välineitä, joille "teos voidaan tallentaa" ja joita käytetään "merkittävissä määrin" teoksen tallentamiseen yksityiseen käyttöön. Korvaus määritettäisiin esitysajan tai tallennuskapasiteetin perusteella. Valtioneuvosto päättää, mitä laitteita kasettimaksu koskee, ja opetusministeriö päättää maksun suuruuden.

Kasettimaksu laajentuisi siis kattamaan käytännössä kaikkea tallentamiseen pystyvää. Esimerkiksi digikameran omistaja, joka ottaa vain perhekuvia, joutuisi maksamaan muistikortin ja CD-R-levyjen hinnassa korvauksia viihdeteollisuudelle. Tämä on pitkällä tähtäimellä kestämätöntä. Tallennuskapasiteetti halpenee eksponentiaalisesti teknisen kehityksen myötä. Halventuva tallennuskapasiteetti on selvä taloudellinen etu kaikille. Tallennuskapasiteetin verottamisesta aiheutuu taloudellista vahinkoa muulle yhteiskunnalle. Ostavatko ihmiset Suomessa tulevaisuudessa pienempiä kiintolevyjä kasettimaksujen vuoksi? Lakiehdotuksessa ei juurikaan analysoitu kasettimaksusta aiheutuvia vahinkoja verrattuna tekijänoikeusteollisuuden etuihin.

Pykälää tulisikin muuttaa koskemaan vain laitteita, joita käytetään pääasiallisesti (ei vain merkittävissä määrin) teosten valmistamiseen. Muuten kaikki tallennuskapasiteettia omaavat laitteet, kännyköistä ja henkilökohtaisista kalentereista tietokoneiden kiintolevyihin siirtyvät kasettimaksun piiriin. Lisäksi maksun suuruuden pitäisi määräytyä tekijöille yksityisestä kopioinnista aiheutuneista taloudellisista menetyksistä, ei esimerkiksi siitä, että yhdelle tietokoneen kiintolevylle mahtuu periaatteessa koko vuotuinen suomalainen musiikkituotanto. On myös muistettava, että monet soittavat äänitteitä esimerkiksi kannettavalla soittimella tai tietokoneella. Jos äänitettä ei voi kopioida soittimelle, eivät tällaiset henkilöt äänitettä osta. Tällaisissa tapauksissa, joissa tallennusmahdollisuus on nimenomaan toiminut motivaationa äänitteen ostamiselle ja siten tuonut myyntituloja, on kasettimaksun periminen tallennuskapasiteetin perusteella kaksoisrahastusta.

Yksityiseen käyttöön kopioinnista aiheutuneiden taloudellisten menetysten arvioiminen voi olla vaikeaa ja maksujen määräämisessä joudutaan tyytymään arvioihin. Tilanne olisi kuitenkin parempi kuin jos maksu määrättäisiin tallennuskapasiteetin ja soittoajan perusteella (määrättäisiinkö suuren kiintolevyn ja pienimuistisen kannettavan soittimen kasettimaksu samalla tavalla, kun kapasiteettiero voi olla useita suuruusluokkia?).

Kaksoisrahastus ei ole muutenkaan hyväksyttävää: kasettimaksuja ei tule periä, jos teknisten suojausten kiertäminen yksityistä käyttöä varten kielletään ja tähän pystyvien laitteiden levittäminen säädetään rikolliseksi. Jos oikeudenhaltijat haluavat kieltää yksityisen kopioinnin, niin he voivat käyttää teknisiä suojauksia. Siksi 26 a § viimeinen lause pitäisikin muuttaa muotoon "maksun suuruutta vahvistettaessa tulee ottaa huomioon se, missä määrin teknistä suojausta voidaan käyttää teosten suojana".

Tähän asti yksityistä kopiointia on arvioitu muun muassa Teoston Kasettimaksutoimiston kyselyselvityksillä, jonka mukaan mm. kolmannes tietokoneenkäyttäjistä ei ole koskaan tallentanut yhtään tiedostoa kiintolevylleen(!). Etujärjestöjen tekemien tai teettämien selvitysten käyttäminen päätöksenteon perusteena osoittaa huonoa hallinnointitapaa. Siksi pykälään olisi lisättävä maininta, että kasettimaksuja määrättäessä käytetään hyväksi puolueettomien tutkimuslaitosten tieteellisin standardein (mm. lähteet mainittu ja virhelähteet ja -marginaalit arvioitu) tekemiä tutkimuksia.

Suurin osa muista tekijänoikeusmaksuista ("teostomaksut") päätyvät taiteilijoille ja muille oikeudenhaltijoille. Kasettimaksuista sen sijaan vedetään kunnolla välistä: vajaat puolet maksutuloista päätyvät "yhteisiin tarkoituksiin", eli käytännössä erilaisille järjestöille (mm. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus). Mitä tekemistä tällaisella tuella on yksityisen kopioinnin kanssa (kasettimaksu on korvaus yksityisestä kopioinnista)? Tällaista tukea pitäisi myöntää harkinnan mukaan verovaroista, kuten muillakin kulttuurin alueilla, ei verotusoikeudella.

Petteri Järvinen on kirjoittanut kasettimaksujen taustoja valottavan artikkelin.

Millaisen suojauksen (kopiosuojatut CD-levyt, DVD-aluekoodit) kiertäminen on kiellettyä? (50 a §, 6 artikla)

Tekijänoikeusdirektiivin mukaan "tehokkaita" teknisiä suojakeinoja ei saa kiertää. On jäänyt epäselväksi, ovatko esimerkiksi CD-levyjen kopiosuojaukset tulkittava "tehokkaiksi" (käytännössä CD-levyjen suojaukset ovat niin heikkoja, että usein ne voi kiertää vahingossa). Tekijänoikeusjärjestöt tuntuvat näin ainakin CD-levyistä olettavan. Jos näin on, niin laitonta olisi esimerkiksi kopiosuojattujen CD-levyjen kopiointi suojauksen kiertäen esimerkiksi kiintolevylle tai kannettavalle soittimelle.

Ehdotetussa lakitekstissä "tehokas tekninen suojaus" määritellään lyhyesti kiertämiskiellon yhteydessä:

50 a § Teknisen suojauksen kiertämiskielto

Tämän lain mukaan suojatun teoksen suojana olevan tehokkaan teknisen toimenpiteen, jonka tekijä tai joku muu tekijän luvalla teosta yleisön saataviin saattaessaan on teoksen suojaksi asettanut, kiertäminen on kielletty.

Teknisellä toimenpiteellä tarkoitetetaan tekniikkaa, laitetta tai osaa, joka on suunniteltu normaalissa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan sellaisia teokseen kohdistuvia tekoja, joihin ei ole saatu lupaa tekijältä tai hänen oikeuksiensa haltijalta. - -

Esitysluonnoksen perusteluissa sanotaan asia seuraavasti (alkaen s. 119):

Tekninen toimenpide on riittävän tehokas silloin, kun suojaustarkoitus saavutetaan. Tehokkaasta teknisestä toimenpiteestä tulee käytännössä ilmetä selvästi suojaustarkoitus. Tehokasta teknistä toimenpidettä ei yleensä voida myöskään kiertää tai purkaa vahingossa.

Erityisesti CD-levyjen kopiosuojauksista sanotaan näin:

CD-levyjen kopiointisuojaukset voivat olla eri tavoin toteutettuja. Suojauksella voidaan esimerkiksi määritellä sallittujen kopioiden määrä tai kopiointisuojaus voidaan rajoittaa koskemaan vain tietokoneiden yhteydessä tapahtuvaa käyttöä. Kopiointisuojaus saattaa joissain tilanteissa tosiasiassa myös estää levyjen soittamisen sellaisilla soittimilla, jotka eivät tue käytettyä suojausta.

Perusteluissa ei toisin sanoen oteta suoraa kantaa siihen, saako CD-levyjen nykyisin käytössä olevia kopiosuojauksia kiertää. Asiayhteydestä voisi tulkita, että hallituksen esityksessä CD-levyjen suojauksia pidetään esimerkkinä teknisesti tehokkaasta suojauksesta. Nimittäin yllättäen seuraavassa kappaleessa DVD-levyjen aluekoodeja ei tulkita teknisesti tehokkaiksi:

DVD-levyjen aluekoodausta siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna suojakeinona. Aluekoodauksella ei voida estää aluekoodattujen levyjen levittämistä.

Tekijänoikeustoimikunnan mietinnössä, johon esitysluonnos pitkälti perustuu, DVD-levyjen aluekoodeista sanottiin vielä seuraavasti:

- - Mikäli katsotaan, että DVD-levyjen aluekoodi suojaa tekijän tai muun oikeudenhaltijan levitysoikeutta ja siihen perustuvaa oikeutta markkinoiden jakamiseen, aluekoodin purkaminen katselua tai kuuntelua varten on kiellettyä. Yksityinen katselu tai kuuntelu ei sinänsä kuulu oikeudenhaltijan yksinoikeuksiin, mutta katselua tai kuuntelua varten tehty teknisen suojauksen purku saattaa olla lainvastaista.

Luonnoksen perusteluissa esitetty tulkinta tarkoittaa sitä, että Suomessa saa edelleen katsoa muitakin kuin R2-alueen elokuvia.

Ilmeisesti lakiehdotuksen taustalla oleva joskus vaikeasti ymmärrettävä logiikka on, että vain sellainen teknisen suojauksen kiertäminen, joka kuuluu tekijän yksinoikeuksien piiriin (asioihin, jotka oikeudenhaltija voi tekijänoikeuslain perusteella kieltää) tai josta on erikseen säädetty tekijänoikeusdirektiivissä, on kiellettyä. Teoksen katselu tai katselun alueellinen rajoittaminen ei kuulu yksinoikeuksien piiriin, mistä syystä suojauksen kiertäminen teoksen katselua varten tai aluekoodien kiertäminen olisi sallittua. Sen sijaan kopioiden valmistaminen kuuluu näihin yksinoikeuksiin, mistä syystä suojauksen kiertäminen kopioiden valmistamista varten olisi laitonta.

Aluekoodi on vain yksi osa DVD-elokuvien suojana käytetystä teknisestä suojauksesta ("Content Scramble System", CSS). DVD-levyjen suojauksen kiertäminen esimerkiksi kopioiden valmistamiseksi yksityistä käyttöä varten olisi siis kiellettyä. Tämä tarkoittaa sitä, että DVD:n katseluun sopivia Linux-ohjelmia levittäviä henkilöitä uhkaa vankeustuomio.

Saako teknisen suojauksen kiertää yksityistä käyttöä varten? (50 a §, 6 artikla)

Tekijänoikeuslain 12 § mukaan oikeudenhaltija ei voi tekijänoikeuslain perusteella kieltää ihmisiä ottamasta muutamia kopioita teoksista yksityistä käyttöä varten. 50 a § on ristiriidassa tämän kanssa:

Esitysluonnos kriminalisoi suojauksen kiertämisen yksityistä kopiointia varten. Tämä on huononnus hallituksen esitykseen HE 177/2002 vp verrattuna. Suojauksen kiertämisen kriminalisoiminen johtaa absurdeihin tilanteisiin ja lakiin, jota on mahdotonta valvoa: esimerkiksi kaupasta ostetun kopiosuojatun musiikkikappaleen kopioiminen kannettavalle MP3- tai Ogg Vorbis -tulee olemaan rikos, jos se edellyttää suojauksen kiertämistä. Suojausta ei saa kiertää edes varmuuskopioiden tekemistä varten.

Suojauksen saa periaatteessa kiertää teoksen katselua varten, mutta vain periaatteessa, koska tällaisten laitteiden tai ohjelmien levittämisestä voi saada kaksi vuotta vankeutta.

Poikkeuksena mainitaan, että suojauksen saa kiertää tutkimusta varten. Salaustutkimusta koskeva poikkeus on rajoitetusti käyttökelpoinen. Kohdassa ei kuitenkaan anneta minkäänlaisia suuntaviivoja tutkimuksen rajoista.

Saako Linuxilla enää katsoa DVD-elokuvia? (50 b §, 6 artikla)

Saisi, mutta katseluohjelmien levittämisestä voisi saada vankeustuomion.

Luonnoksessa ehdotetaan:

50 b § Teknisen suojauksen kiertämiskeinojen valmistamista ja levittämistä koskeva kielto

[1 momentti] Teknisen toimenpiteen kiertämisen mahdollistavien tai kiertämistä helpottavien laitteiden, tuotteiden tai osien valmistaminen tai maahantuonti yleisölle levittämistä varten, yleisölle levittäminen, myynti, vuokraus, myynnin tai vuokrauksen mainostaminen, kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva hallussapito sekä kiertämisen mahdollistavien tai sitä helpottavien palvelujen tarjoaminen on kielletty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja laitteita, tuotteita tai osia taikka palveluja ovat sellaiset:

  1. joita markkinoidaan, mainostetaan tai pidetään kaupan tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertämiseksi;
  2. joiden tarkoituksella tai käytöllä on tällaisen kiertämisen lisäksi vain vähäistä muuta kaupallista merkitystä [miksi ei-kaupallisella merkityksellä ei ole tässä väliä?]; tai
  3. jotka on pääasiallisesti suunniteltu, tuotettu, mukautettu tai toteutettu siten, että niiden tarkoituksena on mahdollistaa tämän lain mukaan suojattuja teoksia suojaavien tehokkaiden teknisten toimenpiteiden kiertäminen tai helpottaa sitä. - -

Suojauksen kiertämiseen pystyvien laitteiden, ohjelmien tai palvelujen levittäminen on ehdotuksen mukaan rikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta (ehdotettu RL 49:4).

Linuxin DVD-soittimet tarvitsevat toimiakseen libdvdcss-tietokoneohjelmaa, joka pohjautuu osin DeCSS-ohjelmaan. Avoimeen lähdekoodiin perustuva libdvdcss on niin sanottu ohjelmakirjasto, jota tietokoneohjelmat käyttävät aukaistakseen DVD-levyjen kopiosuojauksen esimerkiksi DVD-elokuvan näyttämistä varten. (Nykyaikaisissa käyttöjärjestelmissä on tavallista, että eri tietokoneohjelmien tarvitsemat toiminnot on sijoitettu erityisiin kirjastoihin, joita eri tietokoneohjelmat käyttävät. Näin samoja toimintoja ei tarvitsisi sisällyttää jokaiseen tietokoneohjelmaan erikseen.)

Libdvdcss-kirjastoa voi kuitenkin käyttää myös muunlaiseen suojausten kiertämiseen. Yleisesti ottaen laitetta tai ohjelmaa, jolla teosta pystyy käyttämään "laillisesti" voi käyttää yhtä hyvin myös "laittomaan" kopiointiin - eikä ohjelmakirjaston levittäjä voi etukäteen tietää, kummalla tavalla ohjelmaa tullaan käyttämään. Koska libdvdcss-kirjastoa voi käyttää myös laittomaan kopiointiin, olisi sen levittäminen mahdollisesti rikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Tällaisia tapauksia varten lakitestiin olisi saatava selvä kanta, jotta libdvdcss-kirjastoa ja muita laitteita ja ohjelmia, joilla on merkittävä "laillinen" käyttötarkoitus, voisi ilman rangaistuksen pelkoa levittää.

Teknisesti suojattuja teoksia saa siis käyttää vain tekijänoikeudenhaltijoiden erikseen hyväksymillä laitteilla, ohjelmilla ja käyttöjärjestelmillä. Linuxilla saisi toki periaatteessa katsoa DVD-elokuvia, jos soittimia vain saisi jostakin laillisesti.

Libdvdcss-kirjaston muuttuminen laittomaksi on yksi esimerkki siitä, miten suojauksen kiertämisen tai siihen pystyvien laitteiden levittämisen kriminalisointi voi aiheuttaa taloudellista vahinkoa, joka ei ole missään suhteessa tekijänoikeuden haltijoiden taloudellisiin etuihin.

Saako suojauksista keskustella? (50 b §, 6 artikla)

Teknisistä suojauksista ei saa keskustella "organisoidusti":

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan (s. 122) myös teknisen suojauksen kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla salauksen purkupalvelua:

Myös teknisen suojauksen poistamista tai kiertämistä koskevien ohjeiden tarjoaminen voi olla säännöksessä [50 b §] tarkoitettua salauksen purkupalvelua sellaisissa tapauksissa, jossa salauksen kiertämisohjeiden antaminen tapahtuu esimerkiksi organisoidun palvelun puitteissa. Sinänsä pelkän tiedon antaminen siitä, miten suojauksen purkaminen tapahtuu, esimerkiksi sähköpostin välityksellä ystäväpiirille, lehtikirjoituksessa tai opetuksen yhteydessä, ei voida katsoa purkupalvelun tarjoamisesta. Kyseessä ei siten olisi esimerkiksi [50 b §] 2 momentin mukainen markkinointi suojauksen purkamiseksi tai palvelu, joka on toteutettu suojauksen kiertämiseksi tai helpottamiseksi.

Esimerkiksi libdvdcss-kirjaston, jota voi käyttää DVD-elokuvien katseluun ja kopiointiin, toiminnan selittäminen yliopiston luennolla olisi siis sallittua, kunhan sitä ei tekisi "organisoidusti", mitä se tarkoittaakaan. Sama informaatio "organisoidusti" kerrottuna voi johtaa maksimissaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Lainsäätäjän tulkinta on outo ja arveluttava perustuslain takaaman sananvapauden kannalta eikä se täytä perusoikeusoppien vaatimuksia (perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan intressiin nähden).

Amerikkalainen äänitetuottajien järjestö RIAA on jo uhannut suojauksen kiertomenetelmiä tutkineita yliopistotutkijoita oikeustoimilla sikäläisen vastaavan lain (DMCA) perusteella.

Mitä sähköisen kaupan suojalauseke tarkoittaa? (50 c §, 6 artikla)

Laki sisältää myös niin sanotun sähköisen kaupan suojaperiaatteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kappale on esimerkiksi ostettu ja ladattu Internetistä, ei suojausta saa kiertää edes esimerkiksi kirjastotoimintaa varten tai sitä varten, että näkövammainen voisi teoksen lukea.

Suojalausekkeen priorisointi lain muihin pykäliin on epäselvä eikä lakiehdotus ota tähän mitään kantaa. On esimerkiksi epäselvää, voiko netistä ladattua suojattua kirjoitusta siteerata, mikä on ollut tähän asti täysin sallittua.

Mitä sähköiset hallintatiedot ovat? (50 d §, 7 artikla)

Teoksista ei saa poistaa sähköisiä hallintatietoja. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että teoksia ei saa kopioida käyttäen sellaista formaattia, joka ei tue samoja hallintatietoja, kuin alkuperäinen formaatti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi musiikin tallentamiseen käytettäviä MP3- ja Ogg Vorbis -formaatteja. Jos teosformaatti sisältää sähköisiä hallintatietoja, ei teosta saisi kopioida yksityistä käyttöä varten MP3-soittimelle - luultavasti.

Koko pykälä on tarpeeton. Normaalit moraaliset tekijänoikeudet riittävät suojaamaan muun muassa sen, että tekijä mainitaan hyvien tapojen mukaisesti (TekoL 3 §).

Mitä piraattikopioiden tuontirajoitus tarkoittaa? (56 a §)

Piraattien tekeminen, levittäminen ja maahantuonti myyntitarkoituksessa on jo rikos. Nyt myös piraattien maahantuonti yksityistä käyttöä varten halutaan kieltää. Piraattiteollisuutta pitääkin torjua, mutta miten yksityisen maahantuonnin kieltäminen - jota on mahdotonta tehokkaasti valvoa - ratkaisee ongelman? Eikö olisi tehokkainta puuttua nimenomaan piraattitallenteiden tekemiseen, myyntiin ja myyntitarkoituksessa tapahtuvaan maahantuontiin?

Piraattien tuontirajoitus vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Tuontirajoitus koskee kaikki digitaalisia tallennusmedioita, CD-levyistä kiintolevyihin ja digitaalikameroihin. Miten kansalainen voi rajalla osoittaa, että mukana oleva CD-levy ei ole piraatti, vaan laillisesti tehty yksityinen kopio? Lakiehdotuksen HE 177/2002 vp jälkeen uutisoitiin, että matkustajien pitäisi säilyttää kuitit kaikista ulkomailla ostetuista tallenteista. Voidaanko kuluttajalta edellyttää, että hän osaa analysoida teoksen aitousleimat ja hologrammit piraattien huomaamiseksi ja että hän tallettaa kaikkien ostamiensa äänitteiden kuitit ja pitää niitä mukana kaikilla ulkomaanmatkoillaan?

Kannettavien tietokoneiden kiintolevyillä olevat kappaleet ja MP3- ja Ogg Vorbis -soittimiin tallennetut kappaleet ja tietokoneohjelmat muodostavat oman lukunsa. Tällaisista kopioista ei voi mitenkään päätellä, ovatko ne laillisia tai laittomia. Pykälä on ongelmallinen myös yksityisyyden suojan kannalta: saako tulli oikeuden tutkia koko kiintolevyn siltä varalta, että sieltä löytyisi piraatti?

Piraattien tuontirajoitukset ovat ongelmallisia myös EU:n vapaan liikkumisen takaavien perusperiaatteiden valossa. Tallenteiden tuonti EU:n sisärajan yli Tukholmasta Helsinkiin olisi kiellettyä, mutta kukaan ei puuttuisi tallenteiden kuljettamiseen Turusta Helsinkiin.

Tuleeko aluekoodittomista DVD-soittimista laittomia?

Lyhyesti: ei.

Hallituksen esityksen perusteluosassa sanotaan, että nykyisin käytössä olevat aluekoodisuojaukset saisi kiertää. Toisin sanoen tällä tietoa aluekoodittomat DVD-soittimet ovat ja pysyvät laillisina ja jokainen saa aluekoodin soittimestaan laillisesti ohittaa. Tämän pitäisi koskea myös niitä pienyrityksiä, jotka modaavat muualta ostettuja soittimia siten, että niillä voi soittaa kaikilta alueilta ostettuja levyjä. Asian pitäisi siis olla hyvin selvä, mutta valitettavasti lakitekstin perusteluosa on tällä hetkellä vielä tulkinnanvarainen ja aluekoodien kiertämisen laillisuudesta liikkuu hyvin kummallista tietoa.

EFFIn tiedossa on, että monet suomalaiset levyjen ja laitteiden vähittäismyyjät sekä laitevalmistajat eivät tiedä aluekoodien laillisuudesta juuri mitään. Erään laitevalmistajan mukaan on laitonta myydä aluekooditon soitin Suomessa. Toisen laitevalmistajan mukaan olisi laitonta poistaa aluekoodirajoitus. Kolmannen laitevalmistajan mukaan myyjä kyllä poistaa rajoituksen heidän soittimestaan, jos asiakas sitä liikkeessä pyytää. Eräs suuri vähittäismyyntiketju taasen vastasi, että "eikös kaikki soittimet ole nykyään aluevapaita?".

Tietämättömyyden määrä on hämmästyttävä eikä sen syitä voi kuin arvailla. Voimme siksi vain toivoa, että lakitekstin perusteluja entisestään selkeytetään. Lain tultua voimaan olisi suotavaa, että myös levyjen oikeuksien haltijat selvästi ilmoittaisivat vähittäismyyjille ja laitevalmistajille aluekoodien kiertämisen olevan laillista puuhaa. Vain kuluttaja kärsii epätietoisuudesta.

Saisiko suojatuista teoksista tehdä analogisia kopioita?

Ei saa, jos tekninen suojaus sen estää.

Digitaalisista teoksista (esimerkiksi CD-levyt ja DVD-elokuvat) voidaan tehdä

  • virheettömiä "häviöttömiä" digitaalisia kopioita,
  • pakattuja "häviöllisiä" digitaalisia kopioita (esimerkiksi MP3-tiedostoksi) tai
  • analogisia kopioita (esimerkiksi C- tai VHS-kasetille).

Analogiset kopiot ja pakatut digitaaliset kopiot ovat häviöttömiä digitaalisia kopioita huonolaatuisempia. Jos kopiointiin käytettävä laitteisto on tarpeeksi hyvälaatuinen, ei laatueroa kuitenkaan välttämättä huomaa. Nykyään yleisesti käytössä olevat CD-levyjen kopiosuojaukset eivät estä analogista kopiointia, jos kopiointiin käytettävä soitin suostuu levyä ylipäätään soittamaan (esimerkiksi tietokoneen CD-ROM-asemalla analoginenkin kopiointi on mahdotonta, jos asema ei suostu levyä lukemaan). Analogiset kopiot pitää tietysti - jos niitä haluaa digitaalisella soittimella soittaa - siirtää takaisin digitaaliseen muotoon sekä tarvittaessa vielä pilkkoa äänenkäsittelyohjelmalla erillisiksi kappaleiksi ja nimetä kappaleet.

Oikeudenhaltijajärjestöt painottavat usein, että teknisistä suojauksista huolimatta teoksista saa ottaa "analogisia kopioita". CD-levyjen kopiosuojausta tehokkaampi kopiosuojaus voi kuitenkin estää myös analogisen kopioinnin. DVD-elokuvat sisältävät nykyään usein myös analogisen kopioinnin VHS-kaseteille estävän Macrovision-suojauksen. RIAA:n (amerikkalainen levy-yhtiöiden etujärjestö) tavoite on, että tulevaisuudessa musiikkiäänitteidenkin analoginen kopiointi voidaan estää erilaisilla vesileimajärjestelmillä. Toki analoginen kopiointi voi olla tulevaisuudessakin mahdollista, mutta vain jos se on tekijänoikeusteollisuuden mielestä heille taloudellisesti kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaa - ja jos kaupasta enää analogisia tallennusvälineitä tulevaisuudessa löytyy.

Auttaako laki piratismiin?

Ei juurikaan.

Piratismi, eli ansiotarkoituksessa tapahtuva teosten luvaton kopiointi ja levittäminen, on rikos jo voimassa olevan lain perusteella - kuten pitääkin. Myös teosten ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa tapahtuva massalevitys Internetissä on laitonta ilman mitään uutta lakiakin. Ehdotettu laki ei lisää piratismista annettavia rangaistuksia.

Kuten levy-yhtiö BMG Finland Oy:n koordinaattori Jyrki Niskanen myönsi Helsingin Sanomissa 26.8.2002 julkaistussa artikkelissa, kopiosuojauksia ei ole tarkoitettu piraatteja vastaan. Ammattirikolliset pystyvät suojaukset aina kiertämään. Tekijänoikeuslakiehdotus tai kopiosuojaukset eivät siis vaikuta esimerkiksi piratismiin millään tavalla. Sen sijaan suojauksilla pyritään estämään laillinen kotikopiointi. Tekijänoikeusteollisuuden kommenteissa suureksi ongelmaksi onkin nostettu nuorten kaveriporukalle suorittama kopiointi.

Kopiosuojaukset eivät siis estä piratismia.

Kopiosuojaukset eivät myöskään ole hidastaneet musiikin tai elokuvien päätymistä vertaisverkkoihin. Tiedostojen leviämiseen vertaisverkkoihin riittää, että vain yksi henkilö murtaa suojauksen ja antaa tiedoston muiden ladattavaksi ja edelleen levitettäväksi.

On ironista, että kopiosuojausten käyttäminen tekee kopioista entistä houkuttelevampia.

Esimerkiksi kopiosuojattu täysihintainen "CD-levy" ei riitä selvästikään kattamaan kuluttajien kysyntää. Kopiot, joissa suojauksia ei ole, toimivat kaikilla laitteilla toisin kuin alkuperäiset kopiosuojatut äänitteet, jotka voivat pahimmassa tapauksessa jopa rikkoa käytetyn soittimen. Syksystä 2002 alkaen suomalaisessa levytuotannossa kaikki suurimmat levy-yhtiöt alkoivat kopiosuojata uuden tuotantonsa. Jotkut levy-yhtiöt, kuten Universal, ovat kuitenkin jo luopuneet ongelmalliseksi osoittautuneista suojauksista toistaiseksi kokonaan (Helsingin Sanomat 11.8.2003).

Laki kriminalisoisi myös piraattikopioiden tuomisen maahan yksityistä käyttöä varten.

Miten lakiehdotus rajoittaa sananvapautta?

Perustuslain 12 § takaama sananvapaus sisältää oikeuden vastaanottaa tietoja kenenkään sitä ennalta estämättä. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen sekä EU:n perusoikeusasiakirjan mukaan jokaisella on oikeus "vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta".

Tekijänoikeuslakiehdotus on myös sananvapauden kannalta huolestuttava. Jos teknisesti aluesuojattua sähköistä kirjaa, jota ei myydä ETA-alueella, ei saa täällä levittää ja sen lukemiseen tarvittavien laitteiden levittäminen on rikos, niin miten suomalaisilla voi olla oikeutta sen sisältämän tiedon vastaanottamiseen? Amerikkalainen mediamoguli voi siis päättää, että suomalaiset eivät tiettyä kirjaa saa lukea.

Teknisen suojauksen voi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi siis näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa enää kukaan lukea.

Lakiehdotuksen mukaan julkinen keskustelu teknisten suojausten kiertämiskeinoista voi olla joissain tapauksissa kiellettyä. Lakiehdotus ei täytä perusoikeusoppien vaatimuksia tällaisista rajoituksista. Perusoikeusoppien mukaan perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia sekä välttämättömiä ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan intressiin nähden.

Miten yksityishenkilöiden suorittama kopiointi vaikuttaa äänitemyyntiin?

CD-levyjä myytiin vuonna 2001 Suomessa euro- ja kappalemääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Samaan aikaan yksityishenkilöiden suorittama koti- ja vertaisverkkokopiointi on kasvanut merkittävästi. On selvää, että kopiointi ei vähennä äänitemyyntiä yksi yhteen -suhteessa. Kopioiden vaikutus levyjen myyntiin onkin mitä luultavimmin kahtalainen: yhtäältä musiikin kulutus ja samalla alkuperäisten levyjen kysyntä kasvaa, mutta toisaalta kopioidun musiikin osuus kokonaiskulutuksesta kasvaa niin kauan kuin alkuperäiset äänitteet eivät kilpaile hinnalla ja laadulla (käyttöarvolla).

Äänitemyynnin arvon kehitykseen vaikuttavat myös muun muassa seuraavat seikat:

  • Makrotalouden vaihtelut nousu- ja laskusuhdanteineen ovat olleet levymyyntiin selvästi eniten vaikuttava tekijä. Maailmantalouden taantuma on luultavasti laskenut levymyyntiä viime vuosina
  • Kopiosuojaukset vähentävät CD-levyjen käyttöarvoa ja siten myös niistä saatavia myyntituloja. Toisin sanoen, ihmiset maksavat kopiosuojaamattomien CD-levyjen hinnassa myös siitä, että he saavat tehdä niistä kopioita yksityiseen käyttöön.
  • Radio, DVD-levyt, pelikonsolit ja kännykät kilpailevat musiikkiäänitteiden kanssa samasta ostajakunnasta ja ajasta (ennen kuunneltiin musiikkia Walkmanilta, nykyään puhutaan kännykkään tai kuunnellaan paikallisradiota)

Katso myös artikkelia kotikopioinnin vaikutuksesta äänitemyyntiin.

Sittemmin EFFI on lähettänyt muun muassa kopiosuojausten levymyyntiä vähentävästä vaikutuksesta levy-yhtiöiden edunvalvontajärjestölle avoimen kirjeen, johon ei ole kuulunut vastausta.

Ovatko kuluttajaviranomaiset reagoineet lakiehdotukseen?

Eivät juurikaan. Suomen kuluttajansuojaviranomaiset valvovat kuluttajien etua lähinnä jälkikäteisvalvonnalla. Suomessa ei ole voimakkaita kuluttajajärjestöjä kuten joissakin muissa maissa.

Kuluttajansuoja-lehdessä 3/02 Kuluttajavirasto otti CD-levyn kopiosuojauksiin kantaa seuraavasti:

CD-levyn ostajalle pitää etukäteen kertoa, jos tuote on kopiosuojattu. Kuluttaja-asiamiehelle on tullut useita ilmoituksia kopiosuojatuissa CD-äänitteissä ilmenneistä ongelmista. Ilmoitusten mukaan CD:t eivät ole toimineet kotitietokoneiden CD-ROM -semissa tai ovat jopa vahingoittaneet käyttöjärjestelmää. Kopiosuojaustekniikasta johtuvat rajoitukset CD-levyjen käytössä tai mahdolliset laadulliset erot eivät selvästikään vielä ole yleisesti kuluttajien tiedossa. Asiasta pitääkin kertoa asiakkaalle niin myyntitilanteessa kuin pakkauksissakin.

Mitä tekniset suojaukset tarkoittavat tietoyhteiskunnalle?

Tulevaisuudessa se, että teokset ostetaan ja ladataan suoraan netistä, yleistyy. Fyysiset teoskappaleet (mm. CD-levyt ja painetut kirjat) väistyvät. Lakiehdotus antaa tekijänoikeuden haltijoille melkein täydellisen vallan kontrolloida tulevaisuuden tietoyhteiskuntaa. Play-nappi on muuttumassa Pay-napiksi.

Tekijänoikeuslaki on perinteisesti antanut tekijänoikeuden haltijoille oikeuden kontrolloida teoskappaleiden valmistamista myyntiä ja julkista levittämistä varten. Tekijänoikeusteollisuuden tavoite kuitenkin on, että he voisivat hallita teosten käyttöä mahdollisimman täydellisesti ja laskuttaa teosten jokaisesta käyttökerrasta ja -tavasta erikseen. Tekijänoikeusteollisuus haluaa siis lisäksi hallita mahdollisimman tehokkaasti myös teosten yksityistä käyttöä. Teosten käytön hallitsemiseen käytetään teknisiä suojauksia - kopiosuojattuja teoksia kun voi suojauksia murtamatta käyttää vain tekijänoikeusteollisuuden erikseen hyväksymillä tavoilla. Teosta voisi siis suojauksen tyypistä riippuen esimerkiksi käyttää vain tietyissä laitteissa, tiettyinä aikoina tai tietyillä maantieteellisillä alueilla (maakoodit) tai teoksesta saisi ehkä ottaa rajoitetun määrän huonolaatuisia kopioita levyn mukana tulevalla Windows-tietokoneohjelmalla erikseen hyväksytyissä formaateissa, jos se olisi tekijänoikeusteollisuuden laskelmien mukaan heille kannattavaa tai jos käyttäjä siitä erikseen maksaisi.

Teknisellä suojauksella oikeudenhaltija voi yksinvaltaisesti päättää, miten teosta voi käyttää ja millä välineillä (muunlainen käyttö edellyttää suojauksen kiertämistä). Olisi kohtuullista, että laissa vähintäänkin tarkasti määriteltäisiin, mitä asioita oikeudenhaltijat voivat rajoittaa ja kriminalisoitaisiin suojausten väärinkäyttö esimerkiksi kilpailun rajoittamiseen ja velvoitettaisiin oikeudenhaltijat rangaistuksen uhalla kertomaan kuluttajille tuotteissa olevista suojauksista (vrt. Saksan tekijänoikeuslaki).

Lakiehdotuksen suurimpia puutteita onkin sen täydellinen hyväuskoisuus oikeudenhaltijoiden motiiveja kohtaan. Oikeudenhaltija voi estää tekijänoikeuden rajoitusten toteutumisen sähköisen kaupan suojalausekkeen avulla, rajoittaa laitevalmistajien kilpailua tai yhteensopivuutta, pidentää tekijänoikeuden keston käytännössä ikuiseksi (tekninen suojakeino ei vanhene) ja estää tekijänoikeudella suojaamattoman materiaalin käytön (oikeudenhaltija voi suojata sekä tekijänoikeuden alaiset että muut materiaalit samalla suojauksella).

Lakiehdotuksessa ei myöskään juurikaan käsitellä muissa maissa vastaavista laeista saatuja kokemuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava laki (DMCA) (ks. EFF:n raportti "Unintended Consequences: Four Years under the DMCA") on...

  • ...tukahduttanut sananvapautta ja tieteellistä tutkimusta. Oikeusjutut ja -uhkaukset 2600 -lehteä ja professori Edward Feltenin tutkimusryhmää vastaan ja venäläisen ohjelmoijan Dmitri Skylarovin oikeudenkäynti ovat pelotevaikutuksellaan estäneet toimittajien, julkaisijoiden, tutkijoiden, opiskelijoiden, ohjelmoijien ja kansalaisten laillista toimintaa.
  • ...vaarantanut jokamiehen oikeuksia ("fair use"). Kaikenlaisen suojauksen kiertämisen ja sellaisten tekniikoiden ja työkalujen, joita voi käyttää suojauksen kiertämiseen, kieltäminen antaa oikeudenhaltijoille yksipuolisesti mahdollisuuden estää kansalaisen jokamiehen oikeudet (mm. yksityinen käyttö, varmuuskopioiden tekeminen). Levyteollisuus on jo ottanut käyttöön kopiosuojatut "CD-levyt" joiden tarkoituksena on estää ihmisiä ottamasta levyistä laillisia kopioita yksityistä käyttöä varten.
  • ...tukahduttanut kilpailua ja innovaatiota. Piraattien torjumisen sijasta monet oikeudenhaltijat ovat käyttäneet tekijänoikeuslakia (DMCA) kilpailun tukahduttamiseen. Esimerkiksi Sony on varjellut teknisillä suojauksilla monopoliaan Playstation-pelikonsoleihin. Sony on myös käyttänyt Playstationin aluekoodijärjestelmää estääkseen ihmisiä pelaamasta muista maista laillisesti hankkimiaan pelejä.

Teknisiä suojakeinoja käytetään maailmalla mitä erikoisimpiin tarkoituksiin. Jotkut ovat esimerkiksi sisällyttäneet printterin mustepatruunaan tai autotallin oven avaajaan "teknisen suojauksen", minkä seurauksena kilpailija ei saa valmistaa tuotteita, joita voi sitten myydä monopoliasemassa ylihintaan.

Toisena esimerkkinä Yhdysvalloissa kaavaillaan "luotettua tietokonetta" (TCPA), joka käyttäisi Microsoftin Palladium-ohjelmistokomponenttia (EFF:n raportti). "Luotettu tietokone" tarkoittaa tässä yhteydessä siis sitä, että nimenomaan tekijänoikeusteollisuus - eivät käyttäjät - voi luottaa ihmisten tietokoneisiin. Tietokoneiden prosessoreihin olisi järjestelmässä integroitu mikropiirit, joiden avulla voitaisiin varmistaa esimerkiksi se, että suojattuja kappaleita ei voisi kopioida tai että jokaisesta soittokerrasta pitää maksaa erikseen. Intelin ja AMD:n prosessoreihin tällainen piiri on tulossa (uutisia: The Register, O'Reilly Network, Wired), mutta Apple ei ole tähän vielä suostunut. TCPA/Palladium-järjestelmän ylläpitäjillä voisi olla sovelluksesta riippuen myös mahdollisuus poistaa tekijänoikeuksia rikkovat tiedostot käyttäjien kiintolevyiltä. Tietysti tällaista järjestelmää voisi myös väärinkäyttää muunkin epämiellyttävän materiaalin tuhoamiseen: järjestelmän avulla voisi esimerkiksi tuhota keskitetysti käyttäjien tietokoneilta kaikki tiedostot, jotka sisältävät merkkijonon "osama bin laden", ja ehkä vielä raportoida tästä keskuspalvelimelle. Teknisten suojausten käyttö johtaa monopoleihin: Word-tiedostoja (tai muita vastaavia tiedostoformaatteja) ei välttämättä saa Palladium-tietokoneissa auki muilla kuin Microsoftin Wordilla (nykyään muidenkin valmistajien ohjelmat, kuten Open Office ja StarOffice, pystyvät lukemaan Word-tiedostoja). Tekijänoikeuslain muutos mahdollistaa sen, että tällaisten järjestelmien kiertämisestä tulisi rikos. Henkilökohtaiset tietokoneetkin ovat siis muuttumassa valvotuiksi etämaksupäätteiksi.

Bruce Schneier on kirjoittanut yhteenvedon luotetuista tietokoneista ja Palladiumista.

"- - Palladiumissa on paljon hyvää, ja paljon josta pidän. Siinä on myös paljon sellaista, josta en pidä ja josta olen peloissani. Pelkoni on, että Palladium johtaa meidät tielle, jolla tietokoneemme eivät enää ole meidän tietokoneitamme, vaan erinäiset lompakoistamme kiinnostuneet tahot ja yritykset omistavat ne. Tässä mielessä Palladium on huono asia yhteiskunnalle. - -"

Teknisesti suojattujen teosten käyttäminen voi vaatia nettirekisteröitymisen - mahdollisesti EU:n ulkopuolelle - ja pahimmillaan erillisen maksun ja ilmoituksen jokaisesta käyttökerrasta. Tällainen kehitys on erittäin huolestuttavaa jo pelkästään yksityisyyden suojan kannalta. Periaatteessa tämä voi johtaa esimerkiksi siihen, että joku voi kerätä tietokannan henkilöistä, jotka lukevat tiettyä poliittista suuntaa edustavien kirjailijoiden teoksia.

Painettu kirja kestää monta sukupolvea. Teknisesti suojatut teokset voivat sen sijaan osoittautua lyhytikäisiksi kertakäyttötuotteiksi. Kun teoksen lukemiseen tarvittavia laitteita tai ohjelmia ei enää saa tai kun käytetty tiedostotyyppi vanhenee, ei teosta enää voi käyttää. Suojaamattoman teoksen voisi muuntaa uuteen formaattiin tai siirtää uusille laitteille, mutta tekninen suojaus estää tämän todennäköisesti tehokkaasti. Teknisen suojauksen voi lisäksi toteuttaa siten, että teoksen jokaisesta käyttökerrasta pitää maksaa erikseen tai että teosta voi käyttää vain rajoitetun ajan. Tekijänoikeusteollisuus voi näin suojatun sähköisen kirjan osalta yksipuolisesti päättää, että kirjaa ei saa tietyn ajankohdan jälkeen enää kukaan lukea (sähköisen kaupan suojalausekkeen perusteella vapaakappalekirjastoillakaan ei ole oikeutta kiertää suojausta ilman oikeudenhaltijan lupaa).

Lakiehdotus asettaa tekijänoikeusteollisuuden lyhyen tähtäimen taloudelliset edut kaiken muun edelle. Tekniset suojaukset antavat tekijänoikeuksien haltijoille käytännössä rajattoman oikeuden hallita teosten käyttöä. Tulevaisuudessa ehkä joka kerta, kun puhelin soi, menee soittoäänen soittamisesta rahasumma suoraan tekijänoikeusjärjestön tilille. Taide, tiede, kulttuuri ja muiden taloudelliset edut ovat tekijänoikeusteollisuuden tulojen rinnalla toissijaisia asioita. Lakiehdotusta valmistelleet virkamiehet eivät juurikaan nostaneet esitysluonnoksessa teknisistä suojauksesta esille muita kuin tekijänoikeusteollisuuden tuloihin liittyviä argumentteja eivätkä he myöskään kyseenalaistaneet sitä, että haluammeko tällaisen yhteiskunnan.

Entä muut aineettomat oikeudet?

Tekijänoikeuslainsäädännön lisäksi varsinkin monet monikansalliset yritykset ovat lobanneet voimakkaasti myös muiden aineettomien oikeuksien vahvistamista, esimerkiksi:

Miten EFFI vaikuttaa lain valmisteluun?

EFFI oli mukana Opetusministeriön kuulemis- ja keskustelutilaisuudessa syksyllä 2001 ja antoi lausunnon tekijänoikeustoimikunnan mietintöön 15.6.2002. Lisäksi EFFI on antanut lakiuudistuksesta useita lehdistötiedotteita ja kommentoinut sitä sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa.

EFFI pyrkii vaikuttamaan lain käsittelyyn myös eduskunnassa. Eri valiokunnat ovat pyytäneet aiemmin EFFIn hallituksen jäseniltä asiantuntijalausuntoja sananvapaudesta ja ohjelmistopatenteista.

EFFIstä Ville Oksanen ja Mikko Välimäki kävivät kuultavina sivistysvaliokunnassa:

Opetusministeriö pyysi EFFI:ltä 5.9.2003 mennessä lausuntoa 16.7.2003 annetusta esitysluonnoksesta, jonka myös annoimme:

Vaikutti selvästi siltä, että kansanedustajat ovat kiinnostuneita kritiikistämme. Jokainen voikin nyt kysellä kansanedustajehdokkailta heidän näkemystään lakiehdotukseen, sillä se on EFFIn kannalta yksi tärkeimpiä lakihankkeita.

Mitä muissa EU-maissa tapahtuu?

Esimerkiksi Tanskassa perustettiin lokakuussa 2002 Initiativet Digitale ForbrugerRettigheder, joka keräsi viikossa yli 3000 nimeä direktiivin vaatimaa teknisten suojakeinojen kiertämisen sanktiointia vastaan. Seuranneen mediakohun jälkeen ja tietoisuuden levittyä Tanskan kulttuuriministeri esitti, että DVD-levyjen kopiosuojaukset tulisi voida kiertää: DVD-levyjä pitää pystyä soittamaan esimerkiksi Linuxilla riipumatta aluekoodi- ja CSS-suojauksista.

Tekijänoikeusdirektiivin toimeenpaneminen on viivästynyt myös monissa muissa EU-maissa (yhteenveto tekijänoikeusdirektiivin implementoinnista).