Helsinki 16.8.2002
Jukka Kemppinen
Vapaa julkaistavaksi Electronic Frontier Finland ry:n kotisivuilla
Julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastossa 18.8.2002.

Piratismi ei ole rikos

Ihmisten petkuttamisella ei ole mitään rajaa. Ääni- ja kuvalevyt eivät nyt maailmaa kaada, mutta joskus sitä hermostuu, kun määrättömän ahneet ihmiset valehtelevat niin että korvat heiluvat, eikä kukaan sano edes vastaan.

Sanon vastaan. Nyt tulee markkinoille äänilevyjä, joiden kopiointi on estetty. Eston kiertämisestä on tehty rangaistava teko.

Omaan pussiinsa puhuvat piirit nimittelevät kopiointia varastamiseksi ja vetoavat lakiin ja oikeuteen.

Se ei ole koskaan ollut lainvastaista, että kopioin ostamani levyn soittaakseni sitä toisella vehkeellä esimerkiksi autossani, jossa ei satu olemaan CD-soitinta.

Tätäkin väitetään nyt laittomaksi ja tämä estetään teknisellä suojauksella. Kun ostat DVD-levyjä jenkeistä tai Amazonista, et voi soittaa niitä Suomesta ostetulla soittimellasi, koska niissä on ”aluekoodi”.

Tekijänoikeuden haltijoiden logiikan mukaan minun pitäisi varmaan lähettää sekä kenkäkauppaan että tehtaalle rahaa aina kun kävelen kengillä, jotka olen ostanut kaupasta.

Ryhdyn vastaamaan kysymyksiini.

Tekijänoikeus on tämänpuoleinen ilmiö, ei tuonpuoleinen. Järjestelmä on syntynyt eräänä aikana tiettyihin tarpeisiin. Kaksi ihmistä ei voi käyttää samalla hetkellä samoja kenkiä. Kaksi tai useat voivat käyttää samaa teosta. Siksi tekijän suoja kytkettiin aikoinaan mm. kopiointiin ja levittämiseen ja siksi tekijänoikeuden nimi on englanniksi copyright eli oikeus käsikirjoitukseen tai kopioon.

Se maailma, jossa tämä lainsäädäntö syntyi ja kukoisti, on muuttunut aivan toiseksi. Rikoslaissa määrättiin opiskeluaikoinani, että törkeästä varkaudesta tuomitaan se, joka varastaa ”ulkona kedolla nukkuvalta”. Laki muutettiin. Muutospaineet ovat jatkuvia. Kansalaisten on vaikea ymmärtää, miksi auton varastaminen ei ole varastamista. Siksi että varkaus- niminen teko on aikoinaan määritelty omaksi ottamiseksi. Varas aikoo pitää saaliinsa. Autoja oli vähän, ja ihmiset olivat suhteellisen yksimielisiä siitä, että jos ratsastaa yöjalkaan naapurin hevosella tai ajaa tansseista kotiin toisen kaverin polkupyörällä, ei se ole varkaus vaan luvatonta käyttöä. Hevonen kopistelee omille teilleen ja polkupyörä on noudettavissa takaisin.

Tämä oli vanhaa aikaa, Nyt autoja on niin paljon ja varkaat rikkovat niitä niin usein, että vain lakimieskunnan muutosvastarinta on estänyt pykälien järkiinnyttämisen.

Tekijänoikeudessa ja muuten patenteissa ja tavaramerkeissä tilanne on ihan sama. Digitaalisessa ympäristössä tilanteet ovat toiste kuin käsin kosketeltavassa, fyysisessä maailmassa. Ne joilla on ojat täynnä omia lehmiä, havaitsevat tietysti tilanteen edullisuuden ja painavat lisää saippuaa mummun silmiin. Olen ollut itse valiokunnissa asiantuntijana kuuntelemassa, miten lainsäätäjiä kusetetaan. Suuri osa asiantuntijoista eli esimerkiksi virkamiehet ja tuomarit, koettavat parhaansa mukaan tehdä niin kuin oikein on, mutta eivät näe asiakseen miettiä, mitä olisi tehtävä, kun ”kauppiaat” ovatkin alkaneet käyttää venyviä mittanauhoja ja puhallettavia painoja.

Sanon saman asian vielä kolmannen kerran, nyt vaikeasti: immateriaalioikeuden normit ovat peräisin nousevan industrialismin oloista 1800-luvulta, ja käsitteet lähinnä Kantin 1700-luvun versiosta siitä muodon ja sisällön, idean ja ilmaisun, olion ja sen nimityksen kahtalaisuudesta, joka oli päivän puheenaihe jo silloin kun Sokrates oli lupaava nuori tiedemies. Viime vuosikymmeninä myös fyysikot ja matemaatikot ovat havainneet, ettei edes määritelty, formaali tiede mahdu yhteen maailmaan.

Miksi Kemppinen räyhää? Siksi että olen syvästi huolissani tekijöiden oikeuksista. Pankaa merkille, lähes aina, kun joku korottaa äänensä ”piratismista”, asialla on tietokoneohjelmien, rytmimusiikin tai elokuvan tuottaja tai hänen puhetorvensa – toisin sanoen menestyvä taho. Viihteessä noin viisi prosenttia nimikkeistä (teoksista) saa noin 95 prosenttia tuloista. Musiikki on suurempi bisnes kuin öljyteollisuus. ”Informaatioteollisuus” on suurten kansantalouksien suurimpia alueita, koska siihen on tietysti luettava mukaan mm. kirjastot, opetus ja tutkimus, jotka tietysti tukeutuvat kaikessa aikaisempaan, hyväksi havaittuun aineistoon.

Rahoittajien alastoman taloudellisia etuja ajetaan mielikuvilla sorretuista kirjailijoista ja taiteilijoista. Se on ruokotonta.

Laskun maksaa Sonera eli mm. suomalainen veronmaksaja. Arvatkaa huviksenne, onko tietoverkoissa monia muita todella merkittäviä ansaitsijoita kuin Microsoft ja Disney? Olkaa nyt ystävällisiä ja miettikää tosissanne, miksi 3G- eli UMTS –hankkeeet tökkivät Euroopassa ja miksi digi-televisio ei edisty.

Niin, kuka hyötyy siitä, että verkkoja eli välitysmekanismeja on monenlaisia ja että ihmiset joutuvat maksamaan samasta asiasta kerran toisensa jälkeen? Ellette tiedä, kuka omistaa Hollywoodin, kysykää minulta tai menkää huutelemaan suoraan Wall Streetille, mutta varokaa poliisia ja Presidentin Miehiä.