Tuija Braxin vastine kommentoituna

EFFI julkaisi lehdistötiedotteen eduskunnan lakivaliokunnan tekijänoikeuslakiehdotuksesta antamasta lausunnosta. Lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tuija Brax, pyysi EFFIä julkaisemaan vastineensa EFFIn tiedotteeseen. Alla on kommentteja Braxin vastineeseen.

Aiheeseen liittyvät dokumentit:


6.5.2005

Sisällys

  • Yleiset kommentit
    • Lakivaliokunnan lausunto muilta osiltaan
  • Yksityiskohtaiset kommentit

Yleiset kommentit

Braxin perusargumentti on, että jo tällä hetkellä oikeudesta voi hakea siviilioikeudellisessa prosessissa monenlaisia turvaamistoimenpiteitä ja että tässä mielessä lakivaliokunnan lausunnossa kyse ei ollut mistään uudesta keksinnöstä, vaan jakamisen estämisen osalta olemassa olevan järjestelmän täsmentämisestä. Poikkeuksena aikaisempaan on, että nyt mukaan tuli oikeudenkäymiskaarta enemmän vaatimuksia oikeudenhaltijalle (kiristynyt korvausvelvollisuus, suhteellisen lyhyt automaattinen takaraja jne.).

Lisäksi Brax perustelee lisäystä EU-direktiivin asettamille velvotteilla.

EFFI puolestaan kritisoi seuraavia asioita lakivaliokunnan ehdottamien 60 a-60 d § osalta:

  • lakivaliokunnan ehdotukset ovat merkittävä laajennus oikeudenhaltijoiden nykyisiin oikeuksiin (esim. teletunnistamistietojen luovutus poliisin sijasta suoraan oikeudenhaltijoille);
  • tällaiset muutokset vaatisivat laajapohjaisen valmistelun: nyt lausunto tehtiin minimaalisella valmistelulla kuulematta merkittävissä määrin muita kuin oikeudenhaltijoiden etujärjestöjä;
  • perustuslakivaliokuntaa ei kuultu, vaikka lakiehdotus puuttuu muun muassa viestinnän luottamuksellisuuteen;
  • samojen säännösten pitäisi koskea kaikkia rikkomuksia, ei vain tekijänoikeutta;
  • laki on väärä: "oikea" paikka pykälille olisi ollut sähköisen viestinnän tietosuojalaki, johon eduskunta ei itse halunnut niitä kuitenkaan ottaa käsitellessään lakia vain vuosi sitten;
  • EU-säännökset eivät edellytä juuri tämäntyyppisiä säännöksiä; ja
  • käytännössä sisältöteollisuudelle "hankalat" oikeudenkäynnit jäisivät kuvioista pois, koska palveluntarjoajat oikeudenkäyntivaivan välttämiseksi luultavasti usein katkaisisivat asiakkaansa yhteydet pelkän sisältöteollisuuden edunvalvontajärjestön pyynnön perusteella, jos käyttöehtosopimus sen suinkin sallisi.

Lakivaliokunnan lausunto muilta osiltaan

On syytä painottaa, että muilta kuin ehdotettuja 60 a-60 d § koskevilta osiltaan lakivaliokunnan lausunto on hyvä.

Tekijänoikeuden perimmäinen merkitys (luovan työn suojaaminen ja edistäminen) on oikeutettu, mutta kuten lakivaliokunta sanoo, tekijänoikeuskaan ei voi olla ehdoton. Lakivaliokunnan mukaan:

- - tekijänoikeudella suojattujen teosten viimekätisiä käyttäjiä ovat tavallisesti kuluttajan asemassa olevat yksityiset ihmiset. Heidän näkökulmastaan tekijänoikeuden suojaksi rakennettavia erilaisia teknisiä järjestelyjä ei saa viedä niin pitkälle, että ne voivat jopa estää teoksen laillisen hyödyntämisen. - -

Lisäksi lakivaliokunta painottaa, että lain pitäisi olla ymmärrettävä. Tekijänoikeuslakiehdotus on kuitenkin hyvin vaikeaselkoinen, mikä on otettava huomioon rangaistuksista päätettäessä. Valiokunta muun muassa ehdottaa, että pelkkä huolellisuusvelvollisuuden rikkominen ei voi koskaan johtaa siihen, että henkilöä rangaistaan tekijänoikeusrikkomuksesta, vaan teon pitää olla tahallinen.

Yksityiskohtaiset kommentit

Tuija Braxin vastine on alla kokonaisuudessaan sisennettynä ja kursiivilla.

Tervehdys,

viitaten EFFIn tiedotteeseen, luulen, että muutama asia on syytä selventää väärinymmärrysten välttämiseksi. Jatkossakin on täysin tuomiosituimen harkinnassa, onko näyttö riittävää. Järjestöille ei siten ole siirtynyt tuomio - tai toimeenpanovaltaa. Väite poliisin vallan siirtymisestä järjestöille viittaisi siihen, että joku on nyt sekoittanut rikostutkinnan ja turvaamisvaateen keskenään. (Rikostutkinta alkaa usein poliisista, turvaamisvaade melkein aina oikeuden tai intressin edustajasta. )Valiokunta on myös asettanut tuomioistuimelle sangen korkeat vaatimukset sekä sananvapauden että ulkopuolisten oikeuksien turvaamiselle, mikä käytännössä usein saattaa johtaa siihen, ettei tuomioistuin voi sallia esim. yhteyksien katkaisua. On myös päivänselvää, että osapuolilla on oikeus tulla kuulluksi, mikä osaltaan estää perusteettomat toimet.

Kun joku on epäilee tekijänoikeusrikkomusta, voi hän ottaa yhteyttä poliisiin. Poliisi tutkii, onko rikosta tapahtunut ja tarvittaessa etsii syyllisen ja estää toiminnan jatkumisen, minkä jälkeen asia ratkaistaan oikeudessa. Lakivaliokunta sanoo tämän itsekin lausunnossaan:

- - tekijällä tai hänen edustajallaan on aina mahdollisuus kääntyä asiassa poliisin puoleen. Poliisilla taas on poliisilain 36 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada teleyritykseltä ja yhteisötilaajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, jota ei mainita julkisessa luettelossa, tai telepäätelaitteen tai liittymän muut yksilöivät tiedot, jos tietoja yksittäistapauksessa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.

Lakivaliokunta ehdottaa, että oikeudenhaltija tai tämän edustaja (esimerkiksi edunvalvontajärjestö) voisi hakea tuomioistuimelta määräyksen, joka pakottaa Internet-palveluntarjoajan

  • luovuttamaan asiakkaansa henkilötiedot oikeudenhaltijalle ja/tai
  • katkaisemaan asiakkaansa (ja kaikkien yhteyttä käyttävien) Internet-yhteyden tai muuten estämään tiedostojen jakaminen (esim. sulkemalla tietyt portit).

Tarkasti ottaen lakivaliokunnan ehdottamassa lakitekstissä sanotaan henkilötietojen luovutuksesta:

60 a § (uusi)

Tekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus tuomioistuimen määräyksellä salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa saada lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjältä taikka muulta välittäjänä toimivalta palvelun tarjoajalta yhteystiedot sellaisesta teleliittymästä, josta tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. - -

EFFIn mielestä luottamuksellisia teletunnistamistietoja ei vastaisuudessakaan tulisi luovuttaa muuten kuin poliisitutkinnassa laissa säädetyin perustein, eikä koskaan suoraan asianomistajille, kuten lakivaliokunta ehdottaa.

Lakivaliokunta ehdottaa myös, että oikeudenhaltija voisi ennen varsinaista oikeudenkäyntiä hakea tuomioistuimelta määräyksen, joka pakottaa Internet-palveluntarjoajan katkaisemaan asiakkaansa verkkoyhteyden:

60 c § (Uusi)

Tuomioistuin voi 60 b §:ssä tarkoitettua kannetta käsitellessään tekijän tai hänen edustajansa vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston saattamisen yleisön saataviin (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän ja tekijän oikeudet. - -

Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, joka saattaa tekijänoikeutta loukkaavaksi väitettyä aineistoa yleisön saataviin, tilaisuus tulla kuulluksi. - -

Käytännössä palveluntarjoajat oikeudenkäyntivaivan välttämiseksi luultavasti usein katkaisisivat asiakkaansa yhteydet pelkän sisältöteollisuuden edunvalvontajärjestön pyynnön perusteella, jos käyttöehtosopimus sen suinkin sallisi - tuomioistuinosuus jäisi siis kuvioista pois. Kun linja on katkaistu, on yksityishenkilön melkein pakko suostua viihdeteollisuuden määräämään sovintoon ja korvauksiin, eikä "hankalia" oikeudenkäyntejä tarvitse enää järjestää.

Suurin väärinymmärrys lienee kuitenkin se, että lakivaliokunta olisi tehnyt jotakin aivan uutta. Tämä sama logiikka nimittäin sisältyi jo hallituksen esitykseen siinä muodossa, että hallitus väitti nykyisen oikeudenkäymiskaaren turvaamispykälien soveltuvan myös tekijänoikeuksiin kaikissa tapauksissa. Alioikeus oli kuitenkin toista mieltä. Hallituksen esitykseen oli siis koko ajan kirjoitettu nyt täsmennetty logiikka ja tästä logiikasta kuultiin asiantuntioita ihan normaaliin tapaan niin lakivaliokunnassa kuin käsittääkseni myös muissa ao.valiokunnissa.

Asiantuntijoita ei kuultu ihan normaaliin tapaan:

Normaalisti lakiehdotukset valmistellaan ministeriössä. Aluksi laista tehdään hallituksen esitysluonnos, johon pyydetään lausuntoja kaikilta, joita asia koskee. Myös ne, joilta lausuntoja ei erikseen pyydetä, voivat kertoa ministeriölle mielipiteensä ehdotetuista säännöksistä. Tämän jälkeen ministeriö tekee esitysluonnoksen ja lausuntojen perusteella hallituksen esityksen, joka annetaan eduskunnalle. Lakiehdotusta käsitellään eduskunnan valiokunnissa, jota kuulevat kutsumiaan eturyhmien edustajia ja asiantuntijoita, minkä jälkeen eduskunta päättää täysistunnossa mitä lakiehdotukselle tehdään.

Lakivaliokunnan ehdottamien lisäysten osalta mitään laajaa asiantuntijakuulemista ei järjestetty. Lakivaliokunta kuuli yhteensä 18 ihmistä, joista 7 edusti erilaisia oikeudenhaltijoiden edunvalvontajärjestöjä. Oikeudenhaltijoita siis kuultiin moninkertaisesti heidän päällekkäisestä järjestörakenteestaan johtuen. Monille muille tieto valiokunnan ehdottamista muutoksista tuli täytenä yllätyksenä lakivaliokunnan lausunnon julkaisemisen aikoihin.

Viestinnän luottamuksellisuuteen vaikuttaville lakimuutoksille pitäisi hakea perustulakivaliokunnan lausunto, mitä ei tässä tapauksessa tehty. Valmistelun suppeudesta kertoo, että valiokunnan perusteluissa yhteyden katkaisemisesta aiheutuvia mahdollisia haittoja analysoidaan vain yhdellä lauseella:

- - Keskeyttämismääräyksen antaminen edellyttäisi myös sitä, että tuomioistuimen arvion mukaan määräys ei olisi kohtuuton ottaen huomioon sekä kyseistä aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön, välittäjän että tekijän oikeudet. - -

Valiokunta ei myöskään näytä huomioineen mitenkään sitä, että kuka tahansa voi vaatia teletunnistamistietojen luovuttamista ja Internet-yhteyden katkaisua. Lakivaliokunta ainoastaan ehdottaa toiveikkaasti, että teletunnistamistietoja pitäisi käsitellä huolellisesti ja sähköisen viestinnän tietosuojalain säännösten mukaisesti. Toive vaikuttaa hurskastelulta, kun ottaa huomioon viimeaikaiset uutiset siitä, että edes poliisi - jolla kuitenkin on parhaat edellytykset ja koulutus käsitellä teletunnistamistietoja - ei ole aina onnistunut siinä puhtain paperein.

Lakivaliokunnan ehdottamat muutokset olisivat ansainneet kunnon käsittelyn. "Oikea" paikka pykälille olisi ollut sähköisen viestinnän tietosuojalaki, johon eduskunta ei itse halunnut niitä kuitenkaan ottaa käsitellessään lakia vain vuosi sitten. Lisäksi voi kysyä, että miksi tekijänoikeus on tällaisessa erityisasemassa. Samojen säännösten pitäisi koskea kaikkia rikkomuksia, ei vain tekijänoikeutta.

Brax viittaa vastineessaan alioikeuden päätökseen. Kyseisessä tapauksessa levy-yhtiöt yrittivät hakea tuomioistuimelta ennakkopäätöstä, jolla olisi pakotettu Internet-palveluntarjoaja katkaisemaan tekijänoikeusrikkomuksesta epäillyn asiakkaansa Internet-yhteys ("todistusaineistona" esitettiin pari levy-yhtiön juristin ottamaa kuvaruutukaappausta). Tuomioistuin kuitenkin hylkäsi hakemuksen jo alkumetreillä. Hävinnyt osapuoli (levy-yhtiöt) valitti päätöksestä hovioikeuteen ja ilmeisesti myös joukolla lakivaliokuntaan.

Näin tiivistettynä siis rohkenen epäillä, että tiedotteen kirjoittajalla on mennyt rikos- ja turvaamisprosessit sekaisin ja että hän ei ole myöskään huomannut, että hallitus on koko ajan esittänyt tekijänoikeuksien haltijalle kuuluvan turvaamisoikeudet siinä missä muillekin erilaisten oikeuksien haltijoille. Kiinittänette myös huomitota siihen, ettei kyseeessä ole vain hallituksen koko ajan ilmaisema logiikka vaan myös EU-direktiivin vaatimukset.

EU-direktiivillä Brax viittaa ilmeisesti tekijänoikeusdirektiivin 2001/200/EY 8 artiklaan ja sen perusteluihin:

(58) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkaamista vastaan. Niiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia, ja niihin olisi kuuluttava mahdollisuus hakea vahingonkorvausta ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston takavarikointia.

(59) Kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita rikkomuksiin. Monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset. Rajoittamatta muita käytettävissä olevia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja olisi oikeudenomistajan käytettävissä oleviin seuraamuksiin siksi kuuluttava mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaista välittäjää vastaan, joka välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa. Tämän mahdollisuuden olisi oltava käytettävissä myös silloin, kun välittäjän toimiin sovelletaan 5 artiklan mukaista poikkeusta. Tälläisiin kieltoihin tai määräyksiin liittyvät edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltäviksi.

- -

8 artikla

Seuraamukset ja oikeussuojakeinot

  1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.
  2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.
  3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen.

Direktiivissä siis puhutaan asianmukaisista suojakeinoista. Direktiivi ei esimerkiksi edellytä, että epäillyn tiedot pitäisi luovuttaa suoraan oikeudenhaltijalle.

yst.terv. Tuija Brax