Lausunto eurooppalaisen patenttijärjestelmän kehittämisestä | EFFI.org

Patenttilitigaatiojärjestelmän pääperiaatteet ja menettelysäännöt sekä yhteisöpatentti

Ensisijainen tavoite eurooppalaisen patenttijärjestelmän kehittämisessä tulisi olla mahdollisimman tehokkaaseen innovaatio-investointeihin kannustavan järjestelmän luominen. Vaihtoehtoja tämän saavuttamiseen on monia. Tällä hetkellä EFFIn näkökulmasta keskustelua vaikeuttaa esitysten epätäsmällisyys ja moninaisuus, mikä tekee täsmällisten kantojen ottamisen vaikeaksi. Patenttilainsäädäntöä EU:n alueella voidaan yhtenäistää esimerkiksi direktiivilähtöisesti. Tällöin olisi mahdollista hyödyntää jo olemassa olevia kansallisia oikeusjärjestelmiä. Kansainvälinen tuomaripooliyhteistyö on myös harkinnan arvoinen esitys, sillä edellytyksellä, että patenttilitigaatiojärjestelmät ts. patenttilainsäädäntö ovat yhteneväisiä koko EU:n alueella.

Kansainvälistä korkeinta patenttiasioita käsittelevää oikeusastetta voidaan harkita EU:n laajuisen litigaatiojärjestelmän yhteneväisyyden saavuttamiseksi. Pelkästään patenttiasioihin keskittyvällä oikeusistuimella saattaa kuitenkin olla negatiivinen vaikutus oikeusturvaan kokonaisnäkemyksen kaventumisen muodossa. Tästä esimerkkinä USA:n patenttituomioistuin, jossa tapaukset käsitellään lähes poikkeuksetta patentin haltijan näkökulmasta katsottuna. Tämä saattaa puolestaan kiihdyttää ns. patenttipeikkoilmiötä. [1]

Yhteneväisen, koko EU:n kattavan litigaatiojärjestelmän kehittämisessä tulee lähteä siitä, että patentin loukkauskäsittelyn yhteydessä vastakanteena nostettu mitätöintikanne voidaan käsitellä saman käsittelyn puitteissa. Nähdäksemme tämä menettelytapa kaventaa ns. patenttipeikkojen toimintaedellytyksiä.

Lähtökohtaisesti eurooppalaista kilpailukykyä pitäisi lähteä parantamaan EPO:n pohjalta, eli rinnalle ei pitäisi perustaa komission hallinnoimaa toista patenttijärjestelmää, yhteisöpatenttia. Vähintä, mitä tulee edellyttää, mikäli yhteisöpatenttijärjestelmää aiotaan kehittää, on laaja tutkimus järjestelmän todellisista vaikutuksista. Ennen näitä tuloksia, uutta patenttijärjestelmää ei tulisi viedä eteenpäin.

Suurin ongelma esitetyssä yhteisöpatenttimallissa on kielikysymys. Käytännössä vaatimus kaikille EU-alueen kielille kääntämisestä on kohtuuton yksittäisten keksijöiden, tutkimusryhmien ja pienten yritysten kohdalla. Patentin voimaan saattaminen koko EU:n alueella saattaa olla usein käytännössä mahdotonta. Lisäksi esitetty malli jatkaa kansallisten patenttien linjaa jakaa EU markkina-alue kansallisiin alueisiin. EU-maiden kansallisista patenteista tulisikin luopua, kun patenttilainsäädäntö on saatu yhteneväiseksi koko EU:n alueella. Nykyiset kansalliset patentit tosiasiallisesti jakavat EU:n erillisiin markkina-alueisiin, joka on vastoin yhtenäisen markkina-alueen ajatusta.

Kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen tulisi pystyä hakemaan patentteja omalla äidinkielellään ja lisäksi patenttioikeudenkäynnit, jollain muulla kuin äidinkielellä voivat vaarantaa asianosaisten oikeusturvaa. Kieliongelma on siis todellinen. Esitys koneellisista informatiivisista käännöksistä on kuitenkin absurdi. Koneellista kääntämistä kannattaa toki EU:n toimesta kehittää, mutta sen käyttäminen tässä yhteydessä esitetyssä muodossa ei ole järkevää.

Kirjallisuus
[1] Bessen J, Meurer M. J. 2008 : Patent Failure: How Judges,Bureaucrats, and Lawyers Put Innovators at Risk. Princeton.