Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 16.12.2003.


Ilmaisen musiikin kanssa voi hyvin kilpailla

 

Tekijänoikeusjärjestöt ovat näinä päivinä tuttu näky vallan käytävillä. Eduskunnan käsittelyssä on tällä hetkellä useita lainsäädäntöhankkeita, joilla on taloudellista vaikutusta sisältöteollisuuteen, mikä näkyy suoraan lobbausaktiviteetin kasvuna.

Lobbauksen kliimaksi saavutettaneen vielä opetusministeriön valmistelussa olevan tekijänoikeuslain saapuessa eduskuntaan.

Esimerkiksi Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) juristi Antti Kotilainen vaati eduskunnalta uusia aseita piratismin vastaiseen taisteluun nykyisten lainsäädännöllisten edellytyksien ollessa kuulemma riittämättömiä (HS 6.12).

 

Kotilaisen vaatimus on kuitenkin perusteeton. Ensinnäkin Suomessa on käytössä yhtenä ensimmäisistä Euroopan maista ns. alasottomenettely, joka mahdollistaa laittoman materiaalin sujuvan poistamisen Internet-operaattorien palvelimilta.

Toiseksi TTVK ei ole tähän asti ollut juuri kiinnostunut haastamaan Internetin käyttäjiä oikeuteen, mihin heillä on jo pitkään ollut tekniset ja oikeudelliset valmiudet.

Vaikka dynaamisia IP-osoitteita on hankala seurata (viime kesäkuusta lähtien), Suomessa on silti laaja joukko käyttäjiä, joiden tiedot ovat tälläkin hetkellä poliisin ulottuvilla. Silti rikosilmoituksia ei kuulu.

Olisiko siten kohtuutonta vaatia, että ensin käytettäisiin olemassa olevia lakeja ja vasta sen jälkeen vaadittaisiin lisää lainsäädäntöä?

 

Vallitseva teema lobbauksessa tuntuu olevan musiikkiteollisuuden surkea kohtalo turistipiratismin ja vertaisverkkojen vuoksi.

Todisteena ongelman vakavuudesta käytetään kansainvälisiä jyrkästi pudonneita levyjen myyntilukemia mitenkään huomioimatta muita mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä kuten ihmisten viihdebudjettien jakautumista entistä useampien huvitusten (kännykät, elokuvat, videopelit) kesken.

Tilanteen korjaamiseksi vaaditaan mahdollisimman pitkälle vietyä lainsäädäntöä musiikin suojaksi rakennettaville teknisille suojakeinoille.

 

Tämä on musiikkiteollisuuden mukaan ainoa keino "varastamisen" pysäyttämiseksi. Kuinka vakava tilanne on sitten todellisuudessa?

Numerot puhukoon puolestaan: tammi- lokakuun välisenä aikana kotimaisten CD-levyjen myynti oli lisääntynyt 290.945 kappaleella ja ulkomaisten 285.982 kappaleella (Lähde: ÄKT).

Jos sama trendi jatkuu joulumyynnissä, niin tänä vuonna Suomessa myydään 8 prosenttia enemmän CD-levyjä kuin edellisenä vuonna.

Moni teollisuuden ala olisi todella onnellinen tällaisista kasvulukemista. Eikä musiikkiteollisuuden tulojen lisäys rajoitu tähän.

Myös kasettimaksusta tulevat tulot ovat olleet voimakkaassa kasvussa useita vuosia johtuen tallentavien CD-R-levyjen räjähdysmäisesti lisääntyneestä käytöstä.

Kasvuprosentti tässä on noin viidennes kokonaiskertymän noustessa noin 12 miljoonaan euroon. (Lähde: Elektroniikan tukkukauppiaat).

Luullaksemme myynnin kasvu on merkki siitä, että verkkokopiointi ei ole yksiselitteisesti kausaalisessa suhteessa kuluttajien ostokäyttäytymiseen.

Musiikkiteollisuuden käyttämä retoriikka "varastamisesta" onkin populistista manipulointia, koska todellisuudessa kopioinnin vaikutus on usein täysin neutraali levy-yhtiön kannalta (kuluttaja ei kuitenkaan olisi ostanut levyä) tai jopa positiivinen (kuluttaja ostaa levyn ihastuttuaan ensin verkosta löytämäänsä musiikkiin).

Ongelmien valittamisen sijaan oman sisältöteollisuutemme kannattaisi ottaa mallia siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu Yhdysvalloissa.

Applen iTunes-palvelu on osoittanut, että "ilmaisen" kanssa on täysin mahdollista kilpailla. Konsepti menestykselle on ollut yksinkertainen.

 

Kuluttajille tarjotaan ensinnäkin todellista lisäarvoa kohtuulliseen hintaan ja toiseksi heitä ei kohdella todennäköisinä rikollisina.

Suomesta puuttuu tällä hetkellä vastaava laillinen vaihtoehto musiikin ostamiseen verkosta. Näin ollen kuluttajilla ei ole usein käytännössä muuta mahdollisuutta kuin turvautua kyseenalaisiin vertaisverkkoihin halutun materiaalin saamiseksi.

Olisiko tässäkin kohtuullista edellyttää, että ennen kuin voidaan vaatia lisää lainsäädäntöä, pitäisi edes kokeilla markkinaratkaisua?

 

Ville Oksanen
Puheenjohtaja 2004

Mikko Välimäki
Puheenjohtaja 2003

Electronic Frontier Finland ry