Flemming Rose: Miksi julkaisin ne pilapiirrokset | EFFI.org
Tämä on suomennos artikkelista, joka ilmestyi Jyllands-Postenin verkkolehdessä 19.02.2006. Alkuperäinen artikkeli on luettavissa englanninkielisenä täältä: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/02/17/AR2006021702499_pf.html

Miksi julkaisin ne pilapiirrokset?

Flemming Rose, Jyllands-Postenin kulttuuritoimittaja

Lapsellista. Vastuutonta. Provokaatiota provokaation vuoksi. PR-tempaus. Tanskalaisessa sanomalehdessä Jyllands-Postenissa julkaistujen 12 profeetta Muhammed -piirroksen kritisoijat eivät ole säästelleet sanojaan. Heidän mukaansa ilmaisunvapaudesta ei seuraa, että ihmisten uskonnollisia tunteita sopii loukata. Sitäpaitsi media sensuroi itseään muutenkin joka päivä, joten älkää viitsikö saarnata rajoittamattomasta sananvapaudesta.

Minustakaan vapaus julkaista asioita ei tarkoita, että julkaistaan mitä tahansa. Jyllands-Posten ei julkaisisi pornografisia kuvia tai järkyttäviä yksityiskohtia kuolleista ruumiista. Kirosanojakin pääsee sivuillemme vain harvoin.

Emme siis ole mitään fundamentalisteja kannattaessamme ilmaisunvapautta.

Mutta pilapiirrokset ovat eri juttu.

Edellisissä esimerkeissä kyse on normaaliin toimitustyöhön kuuluvista, eettisiin periaatteisiin ja hyvään makuun perustuvista rajoitteista. Pilapiirrokset sitävastoin olivat vastaus useisiin Euroopassa ilmenneisiin itsesensuuritapauksiin, jotka johtuivat pelosta käsitellä islamiin liittyviä kysymyksiä. Uskon yhä, että tämä on aihe, joka meidän eurooppalaisten on kohdattava ja haastettava maltilliset muslimit puhumaan. Idea ei ollut provosoida muuten vain -- eikä tarkoitus todellakaan ollut laukaista väkivaltaisia mielenosoituksia ympäri muslimimaailmaa. Tavoitteemme oli yksinkertaisesti työntää kauemmas itseasetettuja ilmaisun rajoja, jotka näyttivät käyvän kovin tiukoiksi.

Syyskuun lopussa eräs tanskalainen lavakoomikko sanoi Jyllands-Postenin haastattelussa, että hän voisi kyllä virtsata Raamatun päälle kameroiden edessä mutta ei uskaltaisi tehdä samaa Koraanille.

Tämä oli hämmentävän itsesensuuri-tapahtumasarjan huipentuma. Viime syyskuussa tanskalaisella lastenkirjailijalla oli vaikeuksia löytää kuvittaja Muhammedin elämästä kertovaan kirjaan. Kolme ihmistä kieltäytyi työstä seurausten pelossa. Henkilö, joka viimein suostui työhön, vaati anonymiteettiä, mikä minun mielestäni on eräänlaista itsesensuuria. Erään islamia kriittisesti käsittelevän kirjan eurooppalaiset kääntäjätkään eivät halunneet nimiään kirjan kanteen kirjoittajan nimen viereen. Kirjoittaja on somalialaissyntyinen hollantilaispoliitikko, joka itsekin piileskelee.

Samoihin aikoihin Tate-galleria Lontoossa poisti näyttelystään avantgarde-taiteilija John Lathamin installaation, jossa oli Koraani, Raamattu ja Talmud revittyinä palasiksi. Museo selitti, ettei se halunnut hämmentää juuri Lontoon pommi-iskujen jälkeen. (Muutamaa kuukautta aiemmin eräs museo Göteborgissa Ruotsissa oli välttääkseen loukkaamasta muslimeja poistanut maalauksen, jossa oli seksuaalinen aihe ja lainaus Koraanin tekstistä).

Viimein syyskuun lopussa Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen tapasi ryhmän imaameja, joista yksi kehotti pääministeriä puuttumaan lehdistön toimintaan, jotta islamista kirjoitettaisiin myönteisempään sävyyn.

Kahden viikon aikana näimme siis puoli tusinaa itsesensuuritapausta, joissa sananvapaus asetettiin vasten pelkoa kohdata islamin kysymyksiä. Tämä oli hyvä uutisaihe, jota Jyllands-Posten päätti käsitellä tunnetun journalistisen periaatteen "Näytä se, älä kerro siitä" mukaisesti. Kirjoitin Tanskan sarjakuvapiirtäjien yhdistyksen jäsenille pyytäen heitä "piirtämään Muhammedin sellaisena kuin hänet näette." Emme pyytäneet heitä tekemään pilaa profeetasta. Kaksitoista 25:stä aktiivijäsenestä vastasi.

Meillä on satiirin perinne käsitellessämme kuninkaallista perhettä ja muita julkisuuden hahmoja, ja se heijastui myös näihin piirroksiin. Piirtäjät kohtelivat islamia samaan tapaan kuin kristinuskoa, buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja muita uskontoja. Ja kohtelemalla muslimeja yhdenvertaisina he antoivat viestin: yhdistämme teidät tanskalaiseen satiirin perinteeseen, koska olette osa meidän yhteiskuntaamme ettekä muukalaisia. Pilapiirrokset ottivat muslimit mukaan, eivät sulkeneet heitä pois.

Pilakuvat eivät millään tavoin demonisoi tai stereotyypitä muslimeja. Itse asiassa eri kuvissa profeetta kuvataan eri tavoin ja vitsin kohdekin on eri. Yksi kuvista tekee pilaa Jyllands-Postenista kuvaten sen kulttuuritoimittajat laumana provokaattoreita.

Toinen vihjaa, että se lastenkirjailija, joka ei löytänyt kirjalleen kuvittajaa, tuli julki vain saadakseen halpaa julkisuutta itselleen. Kolmas asetti siirtolaisvastaisen Tanskan kansanpuolueen johtajan tunnistusriviin kuin rikoksesta epäillyn.

Yksi kuva -- se jossa profeetalla on pommi turbaanissa -- on saanut osakseen rajuinta kritiikkiä. Vihaiset äänet väittävät piirroksen sanovan profeettaa tai jokaista muslimia terroristiksi. Minä näen sen aivan toisin: Jotkut yksilöt ovat ottaneet islaminuskon panttivangiksi tekemällä terrori-iskuja profeetan nimissä. He juuri ovat loanneet uskonnon nimen. Pilapiirros myös viittaa vanhaan satuun Aladdinista ja appelsiinista, joka putosi hänen turbaaniinsa ja teki hänet rikkaaksi. Tämä vihjaa, että pommi tulee ulkomaailmasta eikä ole profeetan sisäinen ominaisuus.

Silloin tällöin Jyllands-Posten on kieltäytynyt painamasta satiirisia piirroksia Jeesuksesta, mutta ei kaksinaismoralismin vuoksi. Itse asiassa sama piirtäjä, joka piirsi Muhammedin pommi turbaanissa, piirsi myös kuvan Jeesuksesta ristillä dollarinsetelit silmillään, ja toisen kuvan Daavidin tähdestä, johon oli kiinnitetty pommin sytytyslanka. Lähetystöjä ei kuitenkaan poltettu eikä tappouhkauksia esitetty silloin kun ne julkaistiin.

Onko Jyllands-Posten sitten loukannut islamia ja ollut epäkunnioittava? Ei ainakaan ollut tarkoitus. Mutta mitä kunnioitus merkitsee? Kun vierailen moskeijassa, osoitan kunnioitusta ottamalla kengät pois. Noudatan tapoja, kuten teen myös kirkossa, synagoogassa ja muissa pyhissä paikoissa. Mutta jos uskovainen vaatii, että minun, ei-uskovaisen, pitää noudattaa hänen tabujaan arkielämässä, niin hän ei pyydäkään minulta kunnioitusta vaan alistumista. Ja se ei sovi yhteen maallisen demokratian kanssa.

Tämä on juuri syy, miksi Karl Popper teoksessaan "Avoin yhteiskunta ja sen viholliset" vaati, ettei suvaitsemattomuutta pidä suvaita. Missään muualla ei niin moni uskonto elä rauhallisesti rinnakkain kuin demokratiassa, jossa ilmaisunvapaus on perusoikeus. Saudi-Arabiassa voi joutua pidätetyksi jos pitää ristiä kaulassa tai Raamattua laukussa, kun taas muslimit maallisessa Tanskassa voivat pitää omia moskeijojaan, hautausmaitaan, koulujaan, tv- ja radioasemiaan.

Ymmärrän että monet ihmiset ovat loukkaantuneet kuvien julkaisusta, ja Jyllands-Posten on pyytänyt sitä anteeksi. Mutta emme voi pyytää anteeksi oikeuttamme julkaista aineistoa, edes loukkaavaa aineistoa. Lehteä ei voi tehdä, jos toimittajat halvaantuvat huolehtiessaan jokaisesta mahdollisesta loukkauksesta. Minua loukkaavat monet asiat lehdissä joka päivä: Osama bin Ladenin puheet, kuvat Abu Ghraibista, ihmiset jotka vaativat Israelia hävitettäväksi maan päältä, ihmiset jotka väittävät ettei holokaustia koskaan tapahtunut. Mutta ei se tarkoita, että jätän julkaisematta näitä asioita, kunhan ne pysyvät lakien ja lehden eettisten linjojen puitteissa. Se että muut toimittajat tekevät erilaisia ratkaisuja on pluralismin olennainen idea.

Entisenä Neuvostoliiton-kirjeenvaihtajana olen varsin herkkä sensuurivaatimuksille, joita perustellaan loukkaavuudella. Tämä on totalitarismissa suosittu liike: Leimataan mikä tahansa kritiikki tai keskustelunavaus loukkaukseksi ja rangaistaan loukkaajia. Niin tapahtui sellaisille ihmisoikeusaktivisteille ja kirjoittajille kuin Andrei Saharov, Vladimir Bukovski, Alexandr Solzenitsyn, Natan Sharanski, Boris Pasternak. Hallitus syytti heitä neuvostovastaisesta propagandasta, aivan kuten jotkut muslimit nyt leimaavat ne 12 pilapiirrosta tanskalaislehdessä islaminvastaisiksi.

Kylmän sodan opetus on: Jos annat periksi totalitaristisille otteille kerran, niin uusia vaatimuksia seuraa. Länsi selviytyi kylmästä sodasta, koska pidimme kiinni perusarvoistamme emmekä mielistelleet totalitaarisia tyranneja.

Siitä lähtien kun piirrokset julkaistiin 30.9.2005, Tanskassa ja Euroopassa on käyty rakentavaa keskustelua ilmaisunvapaudesta, uskonvapaudesta ja kunnioituksesta siirtolaisia ja ihmisten uskomuksia kohtaan. Koskaan ennen ei niin moni tanskalainen muslimi ole osallistunut julkiseen keskusteluun -- kaupunginvaltuuston kokouksissa, yleisönosastokirjoituksissa ja tv- ja radioväittelyissä. Meillä ei ole ollut islaminvastaisia mellakoita, muslimeja ei ole paennut maasta eikä syyllistynyt väkivaltaisuuksiin. Radikaali-imaamit, jotka levittivät kollegoilleen Lähi-Idässä väärää tietoa muslimien asemasta Tanskassa, on työnnetty marginaaliin. He eivät enää puhu koko Tanskan muslimiyhteisön puolesta, koska maltillisilla muslimeilla oli rohkeutta puhua heitä vastaan.

Tammikuussa Jyllands-Postenissa oli kolme kokonaista sivua maltillisten muslimien haastatteluja kuvineen. He sanoutuivat irti imaamien lausunnoista ja korostivat, että heidän uskontonsa sopii hyvin yhteen maallisen demokratian kanssa.

Perustuslakiin sitoutuneet muslimit ovat muodostaneet verkoston. Siirtolaisvastainen kansanpuolue kehotti jäseniään tekemään eron radikaalien ja maltillisten muslimien välille -- siis sharian lakia puoltavien muslimien ja maalliset lait hyväksyvien muslimien välille. On käymässä selväksi, ettei tämä kiista ole "heidän" ja "meidän" välinen, vaan demokratiaan sitoutuneiden ja muiden välinen.

Juuri tämäntyyppistä väittelyä Jyllands-Posten toivoikin saavansa käyntiin päättäessään koetella itsesensuurin rajoja kehottaessaan piirtäjiä haastamaan muslimien tabun. Saavutimmeko me tavoitteemme? Kyllä ja ei. Jotkut ilmaisunvapautta puolustavat puheenvuorot ovat olleet inspiroivia. Mutta niitä ikäviä mellakoita ympäri Lähi-Itää ja Aasiaa emme osanneet ennakoida, saati toivoneet. Kaiken lisäksi lehti sai 104 rekisteröityä uhkausta, 10 ihmistä on pidätetty, piirtäjien on täytynyt piileskellä koska heidän henkeään on uhattu, ja lehden toimitalo on jouduttu evakuoimaan useita kertoja pommiuhkausten vuoksi. Tällaisessa ilmapiirissä on huono yrittää höllätä itsesensuuria.

Kuitenkin mielestäni piirroksilla on nyt paikkansa kahdessa eri kertomuksessa, yksi Euroopassa ja toinen Lähi-Idässä. Somalialaissyntyisen hollantilaispoliitikon Ayaan Hirsi Alin sanoin: Muslimien integroituminen eurooppalaisiin yhteiskuntiin on edistynyt 300 vuodella noiden kuvien vuoksi; ehkä Euroopassa ei tarvitsekaan käydä valistustaistelua toista kertaa. Lähi-Idässä kertomus on monimutkaisempi, mutta tällä on hyvin vähän tekemistä pilapiirrosten kanssa.

Flemming.rose@jp.dk

Flemming Rose on Jyllands-Postenin kulttuuritoimittaja.

Suomentanut Virpi Kauko