Taas hyvitysmaksuista

Kirjoittaja: Kai Puolamäki, Elokuu 6, 2007 - 10:28.

Taas hyvitysmaksuista

Miten hyvitysmaksupotti jaetaan ja miten hyvitysmaksuilta voi välttyä. Digiaikaan siirtymisestä rahastetaan ehkä 5-10 miljoonaa euroa.

Tekijänoikeusjärjestö Teosto kerää niin sanottuja hyvitys- eli kasettimaksuja. Hyvitysmaksuja maksetaan esimerkiksi tyhjistä CD-levyistä, tallentavista digibokseista ja monista muista tallentamiseen pystyvistä laitteista.

Omien valokuvien tallentamiseen ostetuttujen tyhjien CD-levyjen hinnasta yli puolet voi olla hyvitysmaksua.

Hyvitysmaksun tarkoituksen pitäisi olla hyvittää tekijöitä näiden teosten laillisesta yksityisestä kopioinnista (tekijänoikeuslaki 2 a luku).

Hyvitysmaksujen soveltamisalaa laajennettiin tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta vuoden 2006 alusta voimaan astuneessa, Lex Karpelaksi ristityssä, tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeuksiin liittyviä maksujärjestelmiä on tehokkaan edunvalvonnan seurauksena jatkuvasti laajennettu.

Teosto korjaa

Tekijänoikeusjärjestö Teosto korjaa Effiä. Teoston hyvitysmaksuyksikön etusivulta linkatun tiedotteen mukaan (Teosto, ladattu 6.8.2007):

Electronic Frontier Finland (EFFI) väittää virheellisesti, että puolet yksityisen kopioinnin hyvitysmaksukertymästä jaetaan järjestötukina tekijänoikeusjärjestöille. Hyvitysmaksuvaroista suurin osa jaetaan vuosittain henkilökohtaisina korvauksina niille luovan alan tekijöille ja esiintyjille, joiden teoksia on esitetty radiossa tai televisiossa tai tallennettu ääni- tai kuvatallenteelle.

Loput maksukertymästä menevät tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, muun muassa elokuva-, video- ja musiikkikulttuurin edistämiseen. - -

Hyvitysmaksulla on olennainen merkitys luovan työn tekijöiden toimeentulolle.

On hyvä, että Teosto selvensi asiaa ja että hyvitysmaksuista ja niiden perusteista on syntynyt keskustelua.

Hyvitysmaksutulot ovat olleet noin 11 miljoonaa euroa vuodessa (hyvitysmaksujen tilitys, ladattu 6.8.2007). Tästä noin 6 miljoonaa euroa annetaan tekijänoikeusjärjestöille, jotka jakavat rahoja edelleen "henkilökohtaisina tilityksinä oikeudenomistajille" eli järjestöjen jäsenille tai asiakkaille. Toisin kuin Teosto väittää, tilitykset eivät kuitenkaan tapahdu suhteessa kopiointimääriin. Esimerkiksi ulkomaiset artistit, joiden teoksia epäilemättä kopioidaan eniten, eivät saa hyvitysmaksutuloja.

Teostolla (tai kenelläkään muullakaan) ei ole tarkkaa tietoa siitä, kenen teoksia on oikeasti kopioitu ja kenelle hyvitysmaksurahat pitäisi siten jakaa.

Toisin kuin Teoston tekstistä voisi ymmärtää, hyvitysmaksujen ei pitäisi myöskään olla korvaus teosten radio- tai televisioesityksistä, vaan yksityisestä kopioinnista. Radio- ja televisioesityksistä tekijänoikeusmaksut on maksettu muilla tavoin.

Vajaa puolet hyvitysmaksutuloista, noin 5 miljoonaa euroa, annetaan "yhteisiin tarkoituksiin" tukina tekijänoikeusjärjestöjen ja näiden lähijärjestöjen käytettäväksi. Nämä rahat päätyvät lopulta muun muassa erilaisiksi levy- ja elokuvatuotannon tuiksi. Varoja saa myös Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK, Antipiracy.fi), joka suorittaa tekijänoikeuslobbausta ja oikeudenkäyntitoimintaa.

Hyvitysmaksuilla ja yksityisellä kopioinnilla vähän yhteistä

Hyvitysmaksulla on siis hyvin vähän tekemistä yksityisen kopioinnin kanssa.

Kyseessä on tukimuoto, joka rahoitetaan tallennusvälineistä perittävän veroluontoisen maksun avulla.

Hyvitysmaksuvaroilla rahoitataan myös paljon kannatettavia toimintoja. Tällaista tukea pitäisi kuitenkin myöntää harkinnan mukaan verovaroista, kuten muillakin kulttuurin alueilla, ei verotusoikeudella.

Erilliset yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut ovat tarpeettomia siitäkin syystä, että mahdollisuus yksityiseen kopiointiin huomioidaan jo teosten hinnassa. On esimerkiksi selvää, että nettikaupassa myytävän musiikin hinnassa on huomioitu, että asiakas tulee kopioimaan musiikkikappaleen soittimelle kuuntelua varten. Musiikkisoittimesta ei siten pitäisi periä erillistä hyvitysmaksua. Samalla tavalla on selvää, että ihmiset nauhoittavat TV-ohjelmia myöhempää katselua varten, mistä ei aiheudu oikeudenhaltijoille haittaa ja mikä voidaan joka tapauksessa huomioida TV-kanavien maksamissa tekijänoikeusmaksuissa. Erillistä hyvitysmaksua tallentaville digibokseille ei siten tarvita.

Hyvitysmaksuille ei myöskään ole perusteita niin kauan kuin oikeudenhaltijat voivat halutessaan estää laillisen yksityisen kopioinnin käyttöestoilla eli teknisillä suojauksilla.

Tekijänoikeusjärjestöille taattu 11 miljoonan euron vuositulo on tietysti saavutettu etu, josta ei helpolla luovuta.

Digibokseista 5-10 miljoonan euron potti

Digiboksien kauppa käy kuluvina vuosina kuumana, koska TV-lähetykset ovat siirtymässä digiaikaan. Hyvitysmaksu onkin nostanut kiintolevyllä varustettujen tallentavien digiboksien hintaa maaliskuusta 2005 alkaen.

Tyypillisestä tallentavasta digiboksista maksetaan 18,30 euroa hyvitysmaksua (kiintolevyn tallennuskapasiteetti yli 33 tuntia, sisältää 22% arvonlisäveron, Teoston saama veroton maksu on 15 euroa; Hyvitysmaksu.fi, ladattu 5.8.2007).

Digibokseja arvioidaan myytävän noin 1,5 miljoonaa kappaletta, joista 20-40% voi olla tallentavia (ITviikko.fi 13.2.2007, Taloussanomat 11.7.2007).

Teoston hyvitysmaksutoimisto siis rahastaa digiaikaan siirtymisestä ehkä 5-10 miljoonaa euroa.

Digiaikaan siirtymisen jälkeen hyvitysmaksueuroja tulee joka vuosi miljoonia, kun ihmiset uusivat tallentavia digiboksejaan. (Osin tätä tosin kompensoi VHS-kaseteista kerättävän hyvitysmaksun väheneminen VHS-nauhureiden muuttuessa museotavaraksi. 240 minuutin VHS-kasetin verollinen hinta sisältää 2,26 euroa hyvitysmaksua.)

Hyvitysmaksua ei ole pakko maksaa

Yksityishenkilö maksaa aina hyvitysmaksun ostohinnan yhteydessä, kun hän ostaa hyvitysmaksun alaisen laitteen Suomesta. Hyvitysmaksun osuutta ei kuiteissa tosin yleensä haluta eritellä.

Hyvitysmaksua ei kuitenkaan tarvitse maksaa, jos laite ostetaan ulkomailta omaan käyttöön esimerkiksi postimyynnin kautta. Yhtenä esimerkkinä monista yrityksistä Verkkokauppa.com myy digibokseja ja tallennusvälineitä suoratoimituksina Tallinnasta ilman hyvitysmaksua.