Musta joulukuu

Kirjoittaja: Kai Puolamäki, Joulukuu 16, 2005 - 08:13.

Loppuvuonna 2005 on tapahtunut paljon.

Tekijänoikeuslaki hyväksyttiin, vielä kamalampana kuin opetusministeriö sitä ehdotti. Eduskunnan lakivaliokunta Tuija Braxin (vihr) johdolla nimittäin antoi viime metreillä poliisin valtuuksia viihdeteollisuudelle, kuulematta juuri muita kuin oikeudenhaltijajärjestöjen edustajia.

Etujärjestöjen "ihanat miehet" kiittelivät kansanedustajia hyvin tehdystä työstä. Myös tekijänoikeuslain valmistelusta vastannut entinen Teoston lakimies ja nykyinen opetusministeriön virkamies Jukka Liedes sai säveltäjien ja sanoittajien etujärjestö Elvikseltä palkinnon hyvin tehdystä työstä. Onnittelen.

Tekijänoikeuslain hyväksymisen jälkeen syntyi kohu Sony BMG:n madonreikälevyistä. Paljon mainostettu toisen sukupolven käyttöestojärjestelmä osoittautui vaaralliseksi haittaohjelmaksi, joka sotkee tietokoneita ja joka lähettää Sonylle luvatta tietoja levyjen kuuntelusta. Pian osoittautui, että samat ongelmat koskevat myös joitakin muita "kopiosuojauksia".

Tuntuu, että tekijänoikeuslobbylle mikään ei riitä. Levy-yhtiöiden kansainvälinen edunvalvontajärjestö IFPI vaati teletietojen tallennusvalvollisuutta ja talletettujen tietojen vapaata käyttöoikeutta ja suomalainen oikeudenhaltijoiden edunvalvontajärjestö yhtyy kuoroon. Ministeriössä valmistellaankin jo uutta lakia, joka sisältää uuden "häpeärangaistuksen": tekijänoikeuden rikkomisesta tuomitun pitäisi julkaista omalla kustannuksellaan lehti-ilmoitus tuomiostaan. Häpeärangaistus siis koskisi vain tekijänoikeutta rikkoneita, ei murhaajia tai muita vähäisempiä rikollisia.

Lakia valmistelevan virkamiehen Sami Sunilan mielestä tämä on "ihan normaalia tiedotustoimintaa". Sunila on ilmeisesti päässyt minua korkeammille ajatuksen tasoille, koska minusta kyseessä ei tosiaankaan ole "normaali tiedotustoiminta", ainakaan sitten jalkapuuaikojen.

Samaan aikaan toisaalla: tekijänoikeuden lisäksi lapsiporno ja terrorismi ovat ajankohtaisia aiheita, tärkeitä asioita. Siksi on tärkeää antaa vaikutelma, että asioille tehdään jotain, vaikka toimilla ei olisikaan ongelmaan juuri vaikutusta.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (sd) haluaa suodattaa lapsipornosivuja. Ministerin projektin esteenä on kuitenkin perustuslaki, joka kieltää ennakkosensuurin. Perustuslakia yritetään kiertää tekemällä suodatuksesta "vapaaehtoista". Ehdotetun tyyppinen suodatus olisi kuitenkin täysin tehotonta - ongelmat tunnustetaan myös ministeriön omassa selvityksessä - se ei juurikaan estäisi laittoman materiaalin saantia, mutta sen sijaan salaisilla estolistoilla luultavasti estettäisiin pääsy monelle täysin lailliselle sivulle. Puhumattakaan siitä, että kerran rakennettua estojärjestelmää on helppo laajentaa koskemaan laittoman materiaalin lisäksi kaikenlaista muuta "ei-hyväksyttävää" materiaalia. Tällä ei kuitenkaan ole väliä. Pääasia tuntuu olevan, että ministeri voi kerätä poliittisia pisteitä.

Oikeasti tehokasta olisi puuttua laittoman materiaalin levittämiseen, mikä on mahdollista jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella, eikä rakentaa kalliita ja tehottomia suodatusjärjestelmiä. Onneksi kotimaisia levitystapauksia lienee kuitenkin suhteellisen vähän. Esimerkiksi vuonna 2002 poliisille ilmoitettiin kolme lapsipornon ja rasistisen materiaalin levittämistapausta, joista yksikään ei johtanut syytteen nostamiseen. Vuosina 2004-2005 KRP tutki yhden kuvien levittämistapauksen, joka johti ehdolliseen vankeusrangaistukseen (lähde: KRP). Tilastojen löytäminen näistä tapauksista tuntuu muuten olevan hyvin vaikeaa: vaaditaan uutta lainsäädäntöä, mutta kukaan ei tunnu tietävän kuinka suppeasta tai laajasta ongelmasta oikeasti on kyse.

Euroopan parlamentti hyväksyi 14.12.2005 teletietojen tallennusvelvollisuuden pahimmassa mahdollisessa muodossaan. Viestintäpalvelujen tuottajat pakotetaan pitämään kirjaa kaikesta viestinnästä: kenelle ihmiset soittavat, lähettävät sähköpostia ja missä liikkuvat. Viranomaisilla ei ole resursseja tällaisia tietomassoja kerätä ja siksi tallennusvelvollisuus kohdistuukin teleoperaattoreihin. Kuten kansanedustaja Kasvi toteaa, viranomaistehtäviä on alettu siirtää yrityksille, halusivatpa ne sitä tai eivät (toisin kuin tekijänoikeusjärjestöt, teleoperaattorit eivät haluaisi leikkiä poliisia). Parlamentin hyväksymästä päätöksestä ei juuri ole hyötyä terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, mutta sillä ei ole väliä.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Itselleni tulee mieleen ainakin kaksi asiaa.

Ensiksikin, nyt ollaan säätämässä uuden tietoyhteiskunnan perustuslakeja. Onkohan koskaan aikaisemmin niin suurista asioista päätetty näin vähällä ymmärryksellä?

Toiseksi, perusoikeudet voivat huonosti. Ne tuntuvat unohtuvat heti, kun tarpeeksi suuri ja vakuuttava taloudellinen eturyhmä sitä pyytää. Tai kun viranomainen ilmoittaa haluavansa lisää valtuuksia todellisen tai kuvitellun uhan torjumiseen. Ketään ei tunnu kiinnostavan, onko lisävaltuudella mitään merkitystä väitetyn ongelman ratkaisussa.

Eurooppalainen demokratia on lamaantunut. Maailma on muuttunut niin nopeasti, että monet poliitikot ja kansalaiset ovat pudonneet totaalisesti kärryiltä. Valta on siirtynyt viranomaisille, asiantuntijoille ja kaupallisille etujärjestöille. Tilannetta pahentaa, että monet tärkeät päätökset tehdään käytännössä julkisuudelta piilossa erilaisissa ministerineuvostoissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

Mitä asialle pitäisi tehdä? Ainoa toivo on, että ihmiset ymmärtäisivät mistä oikeasti on kysymys. Tekijänoikeuslain eduskuntakäsittelyn aikana kansalaiset aktivoituivat: blogeissa ja Internetin keskustelupalstoilla esitettiin asiantuntevia kommentteja, samaan aikaan kun massamediassa toisteltiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla kritiikittä tekijänoikeusjärjestöjen tiedotteita ja eduskunnassa kiisteltiin virsien veisuusta. Tämä antaa toivoa siitä, että jonain päivänä demokratia jälleen alkaa toimia.


Kai Puolamäki

Tämä dokumentti on Public Domainia.