Väärä vihollinen

Yksi sitkeä myytti piratismikeskustelussa on, että jos piratismi loppuisi, tekijät saisivat laittomasti kopioitujen teoksien jälleenmyyntiarvoa vastaavan määrän lisää rahaa, tai ainakin merkittävän osan siitä.

Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka joku keksisi superkopiosuojauksen, joka lopettaisi laittoman levityksen siihen paikkaan, tekijät eivät saisi sen enempää rahaa kuin nytkään – suurin osa luultavasti vähemmän.

Näin on yksinkertaisesti siksi, että viihteen suurkuluttajat, erityisesti piraatit, käyttävät jo nyt viihteeseen niin paljon rahaa kuin voivat. Piratismin loppuessa he saisivat sitä rahallaan vähemmän ja joutuisivat korvaamaan vajeen jollain muulla, ei-kaupallisella viihteellä tms. Vaikkapa muusikon kannalta vaikutus olisi se, että hänen musiikkiaan kuunneltaisiin paljon vähemmän ja hän saisi yhtä paljon tai vähemmän rahaa kuin nytkin. Ei kuluttajilta saa enempää rahaa tekijöille jaettavaksi, vaikka piratismi kuinka saataisiin vähenemään. Jakosuhdetta enintään voitaisiin muuttaa – lähinnä jo nyt menestyvimpien tähtien eduksi, aloittelevien ja vähemmän menestyneiden kustannuksella. Enemmän se tosin luultavasti muuttuisi kaikkien tekijöiden tappioksi erilaisten välikäsien ja siivelläeläjien tienatessa entistäkin enemmän: piratismin estäminen oikeasti tehokkaasti edellyttäisi niin drakonista käyttäjien valvontaa, että Kiinan ja Iranin nykyhallintojen tavat valvoa kansalaisiaan kalpenisivat sen rinnalla, eikä se olisi halpaa. (Sen sijaan piratismia voidaan kyllä vähentää paljonkin yksinkertaisesti tekemällä laillisista vaihtoehdoista houkuttelevampia. Mutta pakolla se ei onnistu.)

Toimeentulostaan – sinänsä ihan aiheellisesti – huolestuneet taiteilijat hyökkäävät väärää vihollista vastaan. Ei ongelma ole siinä, että viihteen kuluttajilta ei saada tarpeeksi rahaa, vaan siinä, miten raha jaetaan. Toki piratismikin on osa tätä ongelmaa, erityisesti mainostuloilla elävät piratismisivustot, jotka eivät tuloistaan tekijöille jaa senttiäkään. Mutta välistävetäjiä on paljon muitakin.

Nykyinen piraattijahti ei hyödytä ketään – tai ei ainakaan taiteilijoita. Se ei lisää tekijöille tulevaa rahamäärää, päinvastoin: sen kustannukset ovat siitä pois. Ei liene sattumaa, että Antti Kotilainen A-Streamissa huolellisesti väisti kysymyksen, paljonko saaduista korvauksista tilitetään taiteilijoille ja paljonko katoaa TTVK:n kuluihin – enkä voi välttyä epäilemästä, että salassapitosopimusten tarkoitus onkin estää juuri sen selvittäminen.

Taiteilijat: jos haluatte töistänne enemmän rahaa, selvittäkää ensin, missä raha liikkuu, kuka niillä teoksilla tällä hetkellä ansaitsee. Siis missä oikea raha liikkuu, eikä laskennallinen, “jos jokaisesta piraattikopioidusta teoksesta maksettaisiin listahinta” -tyyppinen leikkiraha, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Sen sijaan että kiusaatte kuluttajia – fanejanne! – toivottomalla (ja kalliilla) piraattijahdilla, vaatikaa itsellenne isompaa osuutta rahasta, jota töillänne oikeasti tehdään.