Eivätkö taiteilijat osaa laskea? | EFFI.org

Eivätkö taiteilijat osaa laskea?

Kirjoittaja: Tapani Tarvainen, Joulukuu 12, 2011 - 06:47.

Hyvitysmaksuista käytävää keskustelua seuratessa ei voi olla ihmettelemättä, miksi jotkut taiteilijat raivokkaasti kannattavat järjestelmää, joka on heille itselleen niin ilmeisen epäedullinen.

Verrataanpa nykyjärjestelmää selvitysmies Arne Wessbergin ehdotukseen (pdf) tai vaikkapa maksun siirtämistä suoraan budjettirahoitukseen kuten Osmo Soininvaara ehdotti (seuraavat taloudelliset argumentit soveltuvat molempiin).

Maksun yhteismäärä, siis miten paljon tekijänoikeusjärjestöille tilitetään, on kummassakin tapauksessa poliittinen päätös, kuten hyvin selvästi nähdään esitetyn korotuksen perusteluissa: summa halutaan säätää tietynsuuruiseksi ja sitten lasketaan millaisilla laitekohtaisilla maksuilla se saadaan kerätyksi. Kyseessä on siis selvästi veronluontoinen maksu, kutsuttiin sitä millä nimellä tahansa.

Maksun suuruus on siis periaatteessa riippumaton siitä, millaisella järjestelmällä se kerätään. Nykyisessä järjestelmässä on tässä kuitenkin sellainen heikkous, että se on huonosti ennustettava - laskuperusteita joudutaan säätämään uudestaan vähän väliä, kun tekniikka aina karkaa lainsäädännön edelle, ja silti saatava rahamäärä sahaa edestakaisin. Irrottamalla maksu nyt jo ilmeisen mielivaltaisesta sidonnaisuudesta laitteiden myyntiin tämä ongelma poistuisi.

Toinen huono puoli nykyjärjestelmässä on ulkomaisten nettikauppojen suosiminen: kaikissa maissa kun vastaavaa hyvitysmaksua ei ole, laitteiden tilaaminen niistä tulee halvemmaksi, ja silloin usein jää valtiolta arvonlisäverokin saamatta. Lisäksi tulee epäsuoria veromenetyksiä kotimaisten kauppojen liikevaihdon ja työvoiman tarpeen pienenemisen myötä. Kun ALV:n osuus laitteen hinnasta on usein moninkertainen ehdotettuunkin hyvitysmaksuun verrattuna, on hyvin todennäköistä, että tätä kautta menetettävät verotulot ylittävät hyvitysmaksujen kokonaistuoton.

Tästä seuraa sellainen hiukan yllättävä johtopäätös, että hyvitysmaksun siirtäminen budjettikehykseen vähentäisi kaikkien verotaakkaa, vaikka tekijänoikeusjärjestöt saisivat yhtä paljon rahaa. Häviäjiksi jäisivät vain ulkomaiset nettikaupat.

Kolmas huono puoli nykyjärjestelmässä on sen epäoikeudenmukainen kohdentuminen, jota esitetty muutos pahentaisi entisestään. Teoston omankin tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti suurinta osaa tietokoneista, USB-tikuista tai matkapuhelimista ei ole käytetty musiikin tallentamiseen lainkaan. Eikä kai kukaan tosissaan usko, että tallentavan digiboksin kapasiteetin kasvu olennaisesti lisäisi television katselua tai vähentäisi DVD-elokuvien ostamista missään suhteessa tallennuskapasiteettiin. Ainakin minun havaintojeni mukaan se vain lisää "varmuuden vuoksi" talletettujen ja lopulta katsomatta jäävien ohjelmien määrää.

Tämä on puolestaan omiaan lisäämään tunnetta maksun epäoikeudenmukaisuudesta, mikä helposti laajenee koko tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan ja sitä kautta lisää piratismiakin.

Neljäs ongelma nykymuotoisessa hyvitysmaksussa on sen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus: tasaverona se puree eniten vähävaraisempiin. Miksi vasemmistolainen kulttuuriministeri ei tästä välitä, en ymmärrä.

Maksun vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen ei myöskään ymmärretä. Tutkimukset osoittavat, että kuluttajien "viihdebudjetti", viihteeseen kuluva rahamäärä, on itse kullakin kutakuinkin riippumaton viihteen hinnasta. Jos musiikki kallistuu, siihen ei käytetä enempää rahaa vaan joko tyydytään vähempään tai hankitaan lisää laittomasti. Mitä ilmeisimmin hyvitysmaksukin vaikuttaa näin: muistikortin hintaan tuleva lisä on poissa sisällön hankkimiseen käytettävästä rahasta - ja siten tekijöiden tuloista. Budjettirahoituksessa tätä ongelmaa ei olisi, joten silloin tekijöille kaiken kaikkiaan tuleva rahamäärä kasvaisi, toisin kuin nyt.

Ministeri Arhinmäen muuten käsittämättömän lyhytnäköistä toimintaa tässä ilmeisesti selittää lähinnä valtion budjetoinnin jäykkyys, kuten Osmo Soininvaara blogissaan hyvin selittää. Mikä on kokonaisuuden kannalta taloudellisinta ei välttämättä ole sitä yksittäisen ministeriön näkökulmasta, eikä kokonaisuutta ilmeisesti ajattele kukaan.

Sen sijaan taiteilijoiden ja muiden hyvitysmaksuista nyt nauttivien näkökulmasta nykyjärjestelmän puolustamisessa ei ole mitään järkeä. Hyvällä tahdollakaan en keksi siihen muuta syytä kuin että he ovat nielleet purematta järjettömän väitteen, että siitä luopuminen tarkoittaisi yksinkertaisesti ao. rahamäärän menetystä. Oikeastihan nykyjärjestelmä on nimenomaan taiteilijoille jotakuinkin epäedullisin mahdollinen.