Internetin hallintaa Keniassa - 2: Median mutaatio | EFFI.org

Internetin hallintaa Keniassa - 2: Median mutaatio

Kirjoittaja: Virpi Kauko, Joulukuu 1, 2011 - 11:48.

Tiistai 27.9.2011 klo 9:00 - 10:30

Ensimmäisen IGF-konferenssipäivän kuudesta rinnakkaisesta aamusessiosta valitsin sen, joka käsitteli tiedonvälityksen muutospaineita verkkomaailmassa. Viitisenkymmentä osallistujaa täytti koululuokan kokoisen salin.

Facebookin ja YouTuben kaltaisten palvelujen kautta Internetiin on lyhyessä ajassa tullut valtavasti tavallisten käyttäjien tuottamaa sisältöä yli miljardin ihmisen ulottuville. Mutta miten luotettavaa kirjava nettitieto on ja miten se vaikuttaa perinteiseen journalismiin? Missä kulkevat tiedon, anarkian, taiteen ja huijauksen rajat?

Britannian kulttuuri- ja viestintäministeri Ed Vaizey kertoi itsekin seuraavansa lehtien ohella poliittisia blogeja. Hän arveli kirjoittajien olevan juttujensa paikkansapitävyydestä vastuussa itselleen siinä mielessä, että ihmiset eivät muuten lue heidän blogejaan. Ministeri korosti ihmisten omaa vastuuta nettikirjoituksistaan myös lain kannalta:

"Mellakkaan yllyttäminen on yhtä rangaistavaa, tehtiinpä se
kadulla tai Twitterissä. Vastuu on yksilöllä, ei palvelulla.
Twitteriä ei pidä sulkea, vaikka joku käyttäisi sitä väärin.
Twitterin käyttö ei vapauta ketään vastuusta omista puheistaan."

Egyptin kansannousussa aktiivisesti vaikuttanut Wael Khalil yllätti kuulijat tokaisemalla, että sosiaalisen median vaikutus tarvittavan joukkovoiman synnyttämisessä oli hyvin vähäinen. Egyptiläisistä kun yhä suurin osa näkee uutisensa lehdistä tai TV:stä.


Session puheenjohtaja BBC:n toimittaja Kate Russell ja egyptiläinen kansalaisaktivisti Wael Khalil.

"Tärkeintä olikin vaihtoehtoisen uutislähteemme vaikutus
perinteisiin tiedotusvälineisiin: ne eivät voineet jättää
huomiotta asioita, joista kerrottiin laajasti Twitterissä.
Näin tuli julkisuuteen esimerkiksi tapaus, jossa poliisi
hakkasi erään miehen kuoliaaksi."

Medialukutaito suojaa nettihuijauksilta

Daily News Egypt -lehden varapäätoimittaja Sarah El Sirgany etäosallistui kokoukseen Kairosta ja kommentoi perinteisen median suhdetta uusmediaan:

"Blogeja voi käyttää vihjeinä, mutta tietenkään
lehdessä ei voi vain toistaa jotakin mitä lukee netistä.
Toimittajan pitää tehdä työnsä eli tarkistaa tiedot
useammasta lähteestä.

Uutisoinnin nopeudessa emme voi kilpailla sosiaalisen
median kanssa, mutta perinteisen journalismin arvo onkin
uutisten paikkansapitävyyden tarkistuksessa,
taustoituksessa ja ennakoinnissa."

Uutisankkoja on ilmestynyt maailman sivu laatulehdistössäkin. Nettiaikana taito erottaa fakta fiktiosta on entistäkin tärkeämpi, muillekin kuin toimittajille. Journalistiikan opettaja Steve Miller totesi:

"Internetin huijauksia ja harhaluuloja vastaan paras lääke on
kunnollinen mediakasvatus.
Nuorille pitää opettaa tutkitun tiedon ja heikommin perusteltujen
käsitysten välinen ero. Se on paljon tehokkaampaa kuin sääntely."

Oikeus unohtaa?

"Joskus netissä tulee sanottua jotain harkitsematonta, joka
myöhemmin kaduttaa. Pitäisikö ihmisellä olla oikeus poistaa
pysyvästi tekstiä ja kuvia, jotka on itse pannut nettiin?"

kysyi session puheenjohtaja, BBC-toimittaja Kate Russell.
Useimpien keskustelijoiden mielestä ei pitäisi. Keskustelupalstan tms. palvelun ylläpitäjä voi toki pyynnöstä poistaa jutut, joista saattaa olla harmia kirjoittajalle tai muille ihmisille. Mutta ketään ei pidä velvoittaa poistamaan jotakin sisältöä. Poisto ei ole aina mahdollistakaan, koska joku on voinut ehtiä kopioida jutun muualle. Normaalielämässäkään sanoja ei voi saada sanomattomiksi; sen kanssa pitää vain elää.

Toisaalta esimerkiksi Facebook saattaa sulkea käyttäjiensä tilejä vastoin näiden tahtoa ja syytä ilmoittamatta.

"On helppo sanoa, että ellet tykkää Facebookin käyttöehdoista,
voit olla käyttämättä sitä. Mutta itsellenikin se olisi kovin
vaikeaa, koska niin monet ystävistäni haluavat pitää yhteyttä
juuri sen kautta", sanoi Kate Russell.

Kun sisältöjä poistaa tai poistattaa yksityisen palveluntarjoajan sijasta valtio, on kyse sensuurista. Valtiosta eroon pääseminen on vielä vaikeampaa kuin Facebookista, vaikka ei pitäisi sen harjoittamasta sensurointipolitiikasta. Sarah El Sirgany totesi:

"Egyptissä on yhä paljon sensuuria. Sensuuri ei ole koskaan
"vastuullista". Joku vain päättää, että jotakin asiaa ei muiden
ole hyvä tietää. Kenelläkään ei pitäisi olla sellaista valtaa."

Esittely ja raportti:
http://www.intgovforum.org/cms/component/chronocontact/?chronoformname=Workshops2011View&wspid=129

Transskripti:
http://www.intgovforum.org/cms/component/content/article/71-transcripts-/812-ei-workshop-129-media-in-mutation