Vihaa verkossa

“Kynä on miekkaa mahtavampi” näin totesi aikoinaan lordi Lytton. Tämä lähes
kahden vuosisadan takaa oleva sitaatti sopii hyvin myös tähän aikaan — kynä
on vain korvautunut tietokoneen näppäimistöllä.

Internetin suojelemiseen ollaan taas tuomassa uusia työkaluja, viimeisin
esitys tulee rasistisia rikoksia pohtineelta työryhmältä (1). Ensi
vilkaisulla tuntuu, että työryhmältä eivät ole ideat loppuneet kesken.
Lakiehdotuksessa mm. yhdistetään rasistiset mielipiteet ja järjestäytynyt
rikollisuus hyvin luovalla tavalla. Pahimmillaan tämä merkitsisi rajua
poliittisen toiminnan rajoittamista. Olennaisesti siis edes kieltoa yrittää
kumota juuri tätä lakia normaalin yhteiskunnallisen toiminnan kautta.
Lisäksi oikeushenkilöön (yhteisöt, yhdistykset, puolueet) kohdistuvat
muutokset ovat lakitekstissä, ilmeisesti tarkoituksellisesti jätetty hyvin
laveaksi, mahdollisuutena kieltää tai merkittävästi rajoittaa vääriä
mielipiteitä edustavia toimijoita. Sokerina pohjana esityksessä halutaan
turvata ‘hyvän asian puolesta’ -taisteleville saman turvan kuin viharikoksen
mahdollisille kohteille. Kenties työryhmän johtavana ajatuksena on ollut
kieltää tämän lakiesitysten tekijöiden pilkkaaminen?

Effi on ilmaissut omassa lausunnossaan huolestuneisuutta rasistisia rikoksia
pohtineen työryhmän ehdotuksiin. Se, että tällaista lainsäädäntöä ollaan
tuomassa ‘meidän turvaksemme’, ei ole varmaankaan kenellekään asioita
seuranneelle yllätys. Tämän on voinut lukea esimerkiksi sisäministeriön
kansliapäällikön viimeaikaisista puheista:

– “Internetin myötä viharikokset ovat kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan
huomattavasti yleistyneet ja verkkoon on syntynyt erityisiä viharyhmiä. Ns.
vihapuherikollisuus on globalisoitunut. Valtioiden rajat ylittävä
kyberavaruus mahdollistaa kansallisen lainsäädännön kiertämisen ja siksi
vihapuherikoksien tekijöitä on vaikea saattaa edesvastuuseen.” (2)

– “Internetin myötä verkossa tapahtuva viharikollisuus on kasvanut
räjähdysmäisesti, mistä olen huolissani, kansliapäällikkö Ritva Viljanen
toteaa.” (3)

Palataanpa hetkeksi Internetistä takaisin reaalimaailmaamme.
Tilastokeskuksen aineistosta selviää, että vuonna 2008 Suomessa tuomittiin
yli 11 000 rangaistusta rikoksista, joiden perusteena on ollut Rikoslain 21
Luvun (Henkeen ja terveyteen kohdistuvat -rikokset) kohdan rikkominen (4).
Näistä rangaistuksista suurin osa on ollut pahoinpitelyjä sen eri muodoissa.
Tuomioiden määrä on luonnollisesti huomattavasti pienempi kuin se mitä
poliisin tietoon tulee (n. 35 000 kpl) ja tietysti se mitä poliisille ei
kerrota (5).

Näitä lukuja voidaan verrata Viljasen huoleen viharikollisuuden
räjähdysmäisestä kasvusta verkossa. Vuonna 2008 tilastoitiin 1163 kpl
poliisin tietoon tullutta viharikosta, joista Internetin välityksellä on
tapahtunut 2% eli hieman yli 20 tapausta (6). Se miksi sisäministeriön
kansliapäällikkö on niin huolissaan Internetin turvallisuudesta, on minulle
arvoitus. Lukujen valossa, kun näyttää siltä, että tässä
arkipäivänturvallisuudessakin tuntuu olevan vielä sisäministeriölle niin
paljon tekemistä.

Tilanne muistuttaa paljon muutaman vuoden takaista lapsipornokeskustelua,
jonka lopputuloksena eduskunta lopulta sääti sensuurilain suojellakseen
yhteiskuntaa lapsipornolta. Lopputuloksena syntyi irvokas ja toimimaton
sensuurijärjestelmä, joka lisäksi toimii alkuperäistä tarkoitusta vastaan ja
joka ei puutu itse ongelmaan eli lapsipornon verkkojakeluun (7).

Meillä länsimaisissa demokratioissa erilaiset vähemmistöt, heikossa asemassa
olevat ja lapset ovat niitä, joiden suojelemiseksi rajoitukset voidaan
oikeuttaa moraalisesti. Kukapa haluaisi vastustaa lakia, jonka perusteena
käytetään esimerkiksi lapsien suojelemista tai rasismia vastaan taistelua?

Edellä en halua mitenkään vähätellä “viharikollisuuden” merkitystä. Mutta
minusta viharikollisuutta käytetään asiana, jonka varjolla tullaan
kehittämään huonoa lainsäädäntöä. Lopputulosta voi vain arvailla, mutta
historian tuntien, ei se voi olla mitään muuta kuin jotain, joka rajoittaa
tietoverkon käyttöä ja kaventaa sananvapauttamme. Se, että rajoitamme omaa
sananvapautta antaa hyvin vahvat aseet ei-demokraattisten maiden
sananvapauden rajoituksille. Meidän on turha vaatia muita maita
kunnioittamaan sananvapautta ja ihmisoikeuksia, jos itse toimimme toisin
kuin neuvomme.

Muistan vuosikymmenien takaa pappani sanat, kun meidän poikien leikit
menivät lopulta tappeluksi ja itkuksi. Monesti yksi meistä lähti pihalle
vihaansa purkamaan mättäitä ja kantoja potkiskellen. “Antaa pojan purkaa
kiukkunsa, kyllä tuota karkeaa riittää”, oli papan tokaisu. Tarkoittaen
sitä, että kyllä se pienen pojan mieli siitä laantuu, kun saa vähän
kiukkuaan purkaa.

Tämä ajatusmalli toimii pitkälti samoin Internetin kohdalla. Kyllä verkossa
tilaa riittää — ja siellä pitää olla paikkoja, jossa nämä ‘pienet pojat’
saavat purkaa tunteitaan, olivat ne sitten vihaa, surua, iloa tai jotain
muuta. Se, että otamme Internetin yhteiseen käyttöömme ja vaadimme, että
sitä ei sitten voi käyttää mihinkään väärään tai pahaan, on täysin mahdoton
ajatus.

Tuomas Enbusken radio-ohjelma syksyltä 2007 (8) on jäänyt mieleeni. Siinä
pohdittiin mm. sitä miten pitäisi suhtautua sellaiseen henkilöön, joka
käyttäytyy erikoisesti, omaa vahvoja mielipiteitä, jotka ovat kenties täynnä
vihaa ja ahdistusta. Psykologi Pekka Sauri totesi, että ainoa keino
tällaiseen on pakottaa henkilö keskusteluun ja argumentoimaan kantansa.
Keskustelussa luonnollisesti joutuu myös itse perustelemaan näkemyksensä ja
puolustamaan niitä. Se, että suljemme vääriä mielipiteitä esittävät ihmiset
yhteisön ulkopuolelle ja rankaisemme mielipiteistä, toimii itseään vastaan.
Tällä vain eristetään yhteisöstä nämä yksilöt ja annetaan heidän luoda oma
todellisuutensa tai sitten nämä henkilöt löytävät hengenheimolaisia, jotka
eivät kyseenalaista vaan kannustavat heitä ajatuksissaan.

Historiasta tunnemme, että se joka omisti kansakunnan aseet ja laillisen
oikeuden väkivallan käyttöön on ollut myös se, jolla on ollut valta. Se,
että Internetin kehittyy suuremmaksi vallankäytön välineeksi kuin yksikään
maailman armeija, pelottaa luonnollisesti vallanpitäjiä ja virkakoneistoa.
Muutos on kuitenkin jo tapahtunut, kynä on jo miekkaa vahvempi, päättäjien
ja virkakoneiston on vain opittava elämään uuden tilanteen kanssa.

Mika Kivilompolo
Effin hallituksen jäsen


Viitteet

(1) Oikeusministeriö. Mietintöjä ja lausuntoja 3/2010. Rasistiset rikokset.
http://www.om.fi/1247668342834

(2) Kansliapäällikkö Ritva Viljanen: Vihapuherikollisuus leviää ja laajenee
verkossa, 17.5.2009
http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/0F12D7D83AE9A0D7C22575B700386C3F

(3) Poliisin tietoon tuli selvästi aiempaa enemmän viharikoksia, 14.12.2009
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=280380

(4) Pahoinpitelystä suomessa selviää sakoilla, 9.1.2010,
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/pahoinpitelysta_selviaa_suomessa_sakoilla_1358463.html

(5) Tilastokeskus, Poliisin tietoon tullut rikollisuus,
http://tilastokeskus.fi/til/polrik/index.html

(6) Laura Peutere, Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa, 2008,
Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 85/2009,
http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Raportteja_85_viharik/$file/Raportteja_85_viharik.pdf

(7) Kai Puolamäki, Sähköiset oikeudet kuriin, 20.1.2008,
http://effi.org/blog/kai-2008-01-20.html

(8) Tuomas Enbuske. Mistä johtuu nuoren miehen ihmisviha ja ylemmyydentunne,
2007, radio-ohjelma, Yle.
http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/tuomasenbuske/id13417.shtml