Sensuuria ei voi parantaa, se pitää viedä saunan taakse ja lopettaa

Kirjoittaja: Tapani Tarvainen, Maaliskuu 2, 2008 - 20:32.

Poliisi on reagoinut kritiikkiin nettisensuurin toimimattomuudesta ilmoittamalla päivittävänsä suodatuslistaansa.

Ilmeisesti ongelman syvyyttä ja todellista luonnetta ei ole ymmärretty.

Listan tarkentaminen toki auttaa sinne joutuneita sivullisia, mutta lapsipornon uhrien kannalta se ei paranna tilannetta lainkaan. Lapsipornokauppiaiden ja heidän asiakkaidensa toimintaa nettisensuuri vain auttaa, oli se miten tarkka hyvänsä.

Kukaan ei myöskään ole kertonut, miten jatkossa aiotaan huolehtia listan pysymisestä tarkkarajaisena. Kuinka kauan meillä riittää Matti Nikkejä vahtimaan sen luotettavuutta?

Eikö olisi jo aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta, että hyvästä tarkoituksesta huolimatta kirves tuli iskettyä suoraan kiveen, ja todeta ääneen:

Ennakkosensuuri ei kertakaikkiaan kuulu, ei saa kuulua demokraattisen valtion normaaliin keinovalikoimaan.

Sananvapaus ei ole absoluuttinen siinä mielessä, etteikö mistään puheesta saisi rangaista, mutta rajoitusten pitää olla hyvin perusteltuja ja mahdollisimman tiukasti ja täsmällisesti rajattuja. Ei riitä, että rajoitusten tarkoitus on todella tärkeä, myös niiden toimivuudesta halutulla tavalla pitää olla vahva näyttö.

Kyseessä ei ole mikään uskonkappale, vaan vahvasti kokemusperäinen näkemys, että sananvapauden rajoituksista yleensä ja sensuurista erityisesti on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on ase, joka helposti osuu niin sivullisiin kuin omaan nilkkaankin.

Erityisesti tämä pätee lapsipornon nettisensuuriin, vaikka se saataisiin toimimaan 100% niin kuin lainsäätäjä ilmeisesti tarkoitti. Tavoitteenhan pitäisi olla lasten suojeleminen joutumasta lapsipornon tekijöiden uhriksi, eikä kansalaisten varjeleminen tiedolta, että sellaista tapahtuu.

Pahaa ei pidä yrittää kätkeä katseeltaan vaan se pitää pakottaa päivänvaloon, kohdata silmästä silmään ja käydä suoraan kimppuun.

Varsinainen ongelmahan ei ole lapsipornon levitys vaan lasten käyttö sen tuotannossa. Jos lapsiporno häivytetään sensuurilla kansalaisten tietoisuudesta nämä lakkaavat vaatimasta, että itse ongelmalle tehdään jotakin, ja lapsipornotehtailijat taputtavat karvaisia käsiään.

Tekniikasta seuraa myös, että sensuurilista toimii suoraan mainoksena pedofiileille: listaa ei voi pitää salassa eikä sillä voi estää laitonta materiaalia hakevia pääsemästä siihen käsiksi.

Poliisin toki pitää edelleen kerätä tietoa lapsipornosivuista ja toimia niiden sulkemiseksi ja tekijöiden vastuuseen saattamiseksi, myös julkisuutta harkitusti käyttäen, mutta ei sensurointia varten.

Täydellisesti toimiessaankin nettisensuuri väistämättä heikentäisi kansalaisten luottamusta poliisiin sensuurin perusluonteeseen kuuluvan salamyhkäisyyden takia. Sitä on kerta kaikkiaan mahdotonta toteuttaa ilman, että se rapauttaisi demokratian perusteita. Vakaa demokratia toki kestää jonkin aikaa vaikka mitä sotasensuurista parin vaalikauden mittaiseen hullun populistin hallitukseen, mutta ei ikuisesti - eikä Suomenkaan demokratia nyt ole ihan niin vakaa kuin jotkut tuntuvat luulevan.

Nettisensuurin perusajatus on viallinen. Ei sitä voi korjata. Se pitää lopettaa.