Sähköinen äänestys uhkaa johtaa kansanvallasta harvainvaltaan

Kirjoittaja: Antti Honkela, Maaliskuu 16, 2006 - 21:30.

Eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys vaalilain uudistukseksi, joka mahdollistaa sähköisen äänestyksen käyttöönoton valtiollisissa vaaleissa perinteisen järjestelmän rinnalla. EFFI antoi oikeusministeriölle lausunnon esityksen luonnoksesta, mutta valitettavasti esittämämme kritiikin olennaisimmat osat on jätetty huomioimatta lopullisessa esityksessä.

Mikä sähköisessä äänestyksessä sitten on ongelmana?

Perinteinen äänestysjärjestelmä toimii Suomessa hyvin, ja tulos selviää jo muutamassa tunnissa äänestyksen päättymisen jälkeen. Kaikilla ehdokkaita asettaneilla ryhmittymillä on mahdollisuus nimittää edustajansa vaalilautakuntiin ja täten varmistaa tulosten luotettavuus. Lisäksi jokainen kansalainen ymmärtää, miten perinteinen vaaliuurna takaa vaalisalaisuuden.

Sähköissä äänestyksessä vaalijärjestelmän operointi siirtyisi muutaman ministeriön valtuuttaman teknisen henkilön vastuulle, eikä ulkopuolisilla olisi todellista mahdollisuutta varmistaa järjestelmän toimivan odotetulla tavalla. Tavallisille äänestäjille järjestelmä olisi vain musta laatikko, josta on uskottava että ääni menee oikealle ehdokkaalle ja ettei järjestelmä kerää listaa väärää puoluetta äänestäneistä. Tämä ei ehkä vaikuta nykytilanteessa merkittävältä ongelmalta, mutta ajatusleikkinä voi soveltaa vastaavaa järjestelmää vaikkapa 1920-luvun yhteiskunnallisessa ilmapiirissä...

Tekniseltä kannalta sähköisessä äänestyksessä on kaksi merkittävää potentiaalista ongelmaa: tuloksen luotettavuus ja vaalisalaisuus.

Luotettavuusongelma seuraa siitä, että koko äänestys tapahtuu tietokoneen ohjaamana, ja tietokoneohjelmissa on virheitä. Ohjelman tekijä voisi helposti tahallaan ohjelmoida järjestelmän antamaan vääriä tuloksia niin, että ongelmaa olisi hyvin vaikea havaita. Toisaalta vastaavia ongelmia syntyy myös vahingossa. Ongelman korjaamiseksi tarvittaisiin riippumattomasti laskettu varmistustulos.

Eräs varma, helppo ja maailmalla paljon käytetty tapa saada kaikista sähköisistä järjestelmistä riippumaton toinen tulos olisi liittää äänestyspäätteeseen tulostin, joka tulostaa paperille jokaisen äänestäjän äänen. Tämän jälkeen äänestäjä tarkistaa tulosteen ja vie sen vaaliuurnaan kuten perinteisen äänestyslipun. Laskemalla nämä paperitulosteet voidaan äänestyksen tulos tarkistaa.

Vaalisalaisuuden varmistaminen on järjestelmän toteutuksesta riippuen hyvinkin hankalaa. Ongelman vaikeus johtuu siitä, että toisaalta pitää varmistaa jokaisen voivan äänestää vain kerran, toisaalta kenenkään henkilöllisyyttä ei saa yhdistää ääneen.

Suomessa käyttöön otettavaksi ehdotettu järjestelmä, jossa kaikki äänet kerätään keskitettyyn sähköiseen vaaliuurnaan vieläpä yhdessä äänestäjien henkilötunnusten kanssa, asettaa haasteita vaalisalaisuuden varmistamiselle. Äänestäjälle ei jää muuta mahdollisuutta kuin luottaa vaalin järjestäjiin. Avoimeen lähdekoodiin perustuva järjestelmä oletettavasti lisäisi tätä luottamusta, vaikka sekään ei ongelmaa täysin ratkaise.

Miksi sähköistä äänestystä sitten ajetaan?

Esityksessä mainituista perusteluista merkittävin on raha. Siirtyminen puhtaasti sähköiseen äänestykseen auttaa säästämään vaalien kustannuksissa, kun erityisesti ennakkoäänestyksen monet liput ja kuoret sekä niiden postitus jää pois. Myös vaalivirkailijoiden määrää voidaan mahdollisesti myös vähentää.

Edellisten vuoden 2003 eduskuntavaalien järjestäminen maksoi noin 12,5 miljoonaa euroa, eli noin kolme euroa per äänioikeutettu (lähde: Vaalitietojärjestelmän esimäärittelyraportti). Tästä summasta suurin osa meni vaaliviranomaisten palkkioihin. Postikulujen ja materiaalien osuus oli vain noin 2 miljoonaa.

Koska esityksen mukaan olisi mahdollista äänestää sähköisen järjestelmän lisäksi myös perinteisellä tavalla, ei ainakaan vaaliviranomaisten määrää voida olennaisesti vähentää. Lisäksi uudistus toisi mukanaan uusia kustannuksia sähköiseen äänestykseen tarvittavien tietokoneiden järjestämisestä, joten toteutuvat säästöt jäisivät todennäköisesti hyvin pieniksi.

Karrikoidusti lakiehdotus siis esittää demokratian perustan, vaalien, luotettavuuden uhraamista, jotta mahdollisesti säästäisimme alle yhden euron jokaista äänioikeutettua kohden. EFFInkin vaatimat ylimääräiset paperitulosteet kumoaisivat tämän mahdollisen säästön, mutta minusta se on pieni hinta uskottavasta demokratiasta.