Ajatuksia kirjoitukseen kotikopioinnin vaikutuksesta äänitemyyntiin
Olen alle koonnut joitakin tarkentavia kommentteja liittyen kirjoitukseeni kotikopioinnin vaikutuksesta äänitemyyntiin ja kopiosuojauksista ja lakiehdotuksesta yleisemminkin.
Kirjoitus perustuu keväiseen tekijänoikeustoimikunnan mietintöön. Sittemmin hallitus on antanut tekijänoikeuslakiesityksen, jossa on mietintöön verrattuna joitakin muutoksia. EFFI on tehnyt hallituksen esityksestä Tekijänoikeus-FAQin.
Kirjoituksessa esitetään äänitemyynnin arvon kehitystä ÄKT:n tilaston perusteella.
Äänitteiden kappalemääräinen vähittäismyynti, kun LP- ja CD-levyt ja C-kasetit lasketaan mukaan, oli huipussaan vuonna 1989, joitakin vuosia CD-levyjen markkinoille tulon jälkeen. Seuraavan vuosikymmenen aikana CD-levyjen vähittäismyynti kasvoi LP-levyjen ja C-kasettien siirtyessä historiaan.
Kirjoituksessa analysoidaan äänitemyynnin arvon kehitystä - siis sitä, kuinka paljon rahaa ihmiset ovat sijoittaneet musiikkiäänitteisiin. CD-levyjä myytiin vuonna 2001 enemmän kuin koskaan ennen, sekä euro- että kappalemäärissä mitattuna. Samoin vuonna 2001 äänitteiden (LP-levyt+C-kasetit+CD-levyt) euromääräinen vähittäismyynti saavutti uuden ennätyksensä. Vuoden 1989 kappalemääräistä myyntiennätystä ei kuitenkaan ole enää rikottu: ihmiset eivät ole ostaneet kalliimpia CD-levyjä kappalemääräisesti yhtä paljon kuin aikoinaan halvempia LP-levyjä ja C-kasetteja 1980-luvun lopussa.
Toinen tapa arvioida äänitemyynnin kehitystä on verrata sitä kotitalouksien keskimääräisiin kulutusmenoihin. Tilastokeskus julkaisee tilastoja kotitalouksien kulutusmenoista ja kotitalouksien määrästä.
Äänitteiden vähittäismyynnin kappalemääräinen ennätys, 16,4 miljoonaa kappaletta, saavutettiin vuonna 1989. Vuonna 1990 äänitteitä myytiin melkein yhtä paljon (15,7 miljoonaa kappaletta). Äänitteiden vähittäismyynnin arvo oli vuonna 1990 ennen 1990-luvun alun taantumaa 666 miljoonaa markkaa. Vuonna 1990 Suomessa oli 2.171.000 kotitaloutta, jotka käyttivät keskimäärin 12.450 markkaa kultuuriin ja vapaa-aikaan. Kotitaloudet käyttivät siis kulttuuriin ja vapaa-aikaan rahaa yhteensä ehkä noin 27,1 miljardia markkaa. Vuonna 1990 äänitteisiin siis käytettiin arviolta 2,46 % kaikesta kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytetystä rahamäärästä.
Vuoden 1998 tilaston mukaan Suomen 2.355.000 kotitaloutta käyttivät keskimäärin 13.320 markkaa kulttuuriin ja vapaa-aikaan, yhteensä siis 31,4 miljardia markkaa. Samaan aikaan äänitteitä ostettiin ÄKT:n tilaston mukaan 748 miljoonalla markalla. Samalla tavalla arvioituna kotitaloudet käyttivät vuonna 1998 äänitteisiin 2,38 % kaikesta kulttuuriin ja vapaa-aikaan käytetystä rahasta.
Äänitteiden vähittäismyynnin arvo verrattuna kotitalouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan käyttämään rahamäärään verrattuna on siis ollut käytännössä sama vuosina 1990, jolloin äänitemyynti oli ennätyksellisen suuri, ja vuonna 1998.
Sähköisen kaupan kokeiluista: Suomessa on tehty joitakin kokeiluja musiikin sähköisestä kaupasta (Emma.fm, case study). Palvelusta voi ostaa musiikkikappaleita kopiosuojatuissa tiedostomuodoissa, jotka toimivat käytännössä vain Microsoftin [nykyisillä] käyttöjärjestelmillä. Tyypillinen hintataso on pari euroa per musiikkikappale. Hintatasoa voi verrata tyypilliseen fyysiseen CD-levyyn, jolla on 15 musiikkikappaletta. Palvelusta ostettuna 15 musiikkikappaleen hinta on siis suuruusluokaltaan 30 euroa (180 markkaa).
Toisaalla amerikkalainen EMusic on myynyt menestyksekkäästi kopiosuojaamattomia MP3-tiedostoja tilausperiaatteella: musiikkia saa ladata rajoittamattoman määrän kiinteällä kuukausimaksulla. Tätä kirjoittaessa maksu on noin kymmenen euroa kuussa.
Levy-yhtiöt argumentoivat usein, että nykyisistä kopiosuojatuista levyistä voi tehdä analogisia kopioita. Tätä kommentoidaan EFFIn Tekijänoikeus-FAQissa: "Saisiko suojatuista teoksista tehdä analogisia kopioita?"
ÄKT vaati 17.12.2002 EFFIä julkaisemaan tiedotteensa, jossa he kommentoivat muun muassa tätä artikkelia.
Kai Puolamäki